Ahdistuneisuushäiriöt, niiden hoito ja tuloksellisuus

Vaikeaa on saada muuta kuin pillerit kouraan. Itse en niitä parin eri kokeilun jälkeen uskaltanut enää yrittää joten samaa vanhaa kuin ennenkin on elämä pakko-oireisen häiriön kanssa.

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA

Ahdistus siitä ahdistus tästä. Miksi juuri nuorten ahdistus on räjähtänyt käsiin??

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Minulle eräs psykologi sanoi suoraan että ahdistuksen hoitaminen on vaikeaa. Siihen tarkoitetut lääkkeet on usein riippuvuutta aiheuttavia, joten niitten kanssa saa olla varovainen jos niitä edes saa.

Jotain siedätyshoitoa ihmisten parissa toimimiseen ehdotti myös. Itse en ollut vielä valmis sellaiseen, koska olin traumatisoitunut (siitä on diagnoosi). Siitä vaan syyllistettiin että en edes suostu yrittämään. Se tietenkin pahensi tilannetta entisestään.

Nyt elelen lähes erakkona ja ahdistusoireet on helpottaneet mutta en minä työkykyinen ole.

En suosittele lääkkeitä! Minulla terapia antanut parhaan avun. Sinne pääsee kunhan on ensin saanut 3kk hoitoa julkisella puolella ja omavastuuksi yhdestä käynnistä jää 30-60 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Ahdistus syntyy kriiseistä ja traumoista, esim. perusturvallisuuden vakavasta järkkymisestä, ei siloitetusta elämästä.

Ravintohiiva auttaa ahdistukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Ahdistus syntyy kriiseistä ja traumoista, esim. perusturvallisuuden vakavasta järkkymisestä, ei siloitetusta elämästä.

Ahdistus voi aiheutua myös ihan pelkästään fyysisistä syistä. Ja paniikkikohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Ahdistus syntyy kriiseistä ja traumoista, esim. perusturvallisuuden vakavasta järkkymisestä, ei siloitetusta elämästä.

Rajaton kasvatus luo lapselle JATKUVAA turvattomuuden tunnetta. Tässä asiassa kumpikin ääripää on haitaksi ja voi aiheuttaa samankaltaisia ongelmia.

Ap tässä. Kiitos vinkeistä. Terapia kiinnostaisi myös.. Mitä tarkoittaa tuo 3kk raja ennen terapiaa? Kuinka usein käyntejä pitää olla ollut ja onko ne jotain keskustelutuokioita vain? Ei kai minun ahdistuneisuuden toteamiseen niin kauan mene. Olen myös jo yrittänyt varata aikaa, mutta vapaita aikoja ei ollut ja aikoivat soittaa minulle takaisin kunhan saavat ajan järjestettyä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Ahdistus syntyy kriiseistä ja traumoista, esim. perusturvallisuuden vakavasta järkkymisestä, ei siloitetusta elämästä.

No tuleehan mussukoille traumoja kun pitäisi lähteä oikeaan maailmaan pärjäämään missä tuleekin vastaan pettymyksiä, muilla ihmisillä on odotuksia ja arki lyö niskaan kasan velvollisuuksia, eikä vanhemmat voikaan siloitella enää tietä eikä asioita ole koskaan mitenkään harjoiteltu vastaanottamaan. Jos maailman realiteetit tulee vastaan vasta parikymppisenä ensi kertaa niin kyllä siinä voi maailmankuva vähän nyrjähtää. Vanhempien vika toki, mutta sen junnun kannettavaksi se risti kuitenkin tulee, eikä ole yhtään eväitä sen käsittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Ahdistus syntyy kriiseistä ja traumoista, esim. perusturvallisuuden vakavasta järkkymisestä, ei siloitetusta elämästä.

Rajaton kasvatus luo lapselle JATKUVAA turvattomuuden tunnetta. Tässä asiassa kumpikin ääripää on haitaksi ja voi aiheuttaa samankaltaisia ongelmia.

Juu siis oli kyse ahdistushäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kiitos vinkeistä. Terapia kiinnostaisi myös.. Mitä tarkoittaa tuo 3kk raja ennen terapiaa? Kuinka usein käyntejä pitää olla ollut ja onko ne jotain keskustelutuokioita vain? Ei kai minun ahdistuneisuuden toteamiseen niin kauan mene. Olen myös jo yrittänyt varata aikaa, mutta vapaita aikoja ei ollut ja aikoivat soittaa minulle takaisin kunhan saavat ajan järjestettyä..

Tarkoittaa että ensikäynnillä kun istut penkkiin pälisemään niin pitää olla 3 seuraavan kk aikana säännöllisiä käyntejä (vaikka kerran kuussa edes) että se kriteeri täyttyy. Eli että jotain alustavaa sitoutumista on todistettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Ravintohiiva auttaa ahdistukseen.

Mitenkä suosittelet nauttimaan, suoraan kuivia hiutaleita lusikalla pussista vai millaisena gurmeena? Ja kuinka paljon ja usein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Ahdistus syntyy kriiseistä ja traumoista, esim. perusturvallisuuden vakavasta järkkymisestä, ei siloitetusta elämästä.

Rajaton kasvatus luo lapselle JATKUVAA turvattomuuden tunnetta. Tässä asiassa kumpikin ääripää on haitaksi ja voi aiheuttaa samankaltaisia ongelmia.

Juu siis oli kyse ahdistushäiriöstä.

Niin. Rajaton kasvatus luo turvattomuuden tunnetta ja se johtaa ahdistuneisuuteen.

-Millaisia kokemuksia teillä on eri ahdistuneisuushäiriöihin avun saannista, hoidosta pitkällä tähtäimellä, lääkityksistä ja hoidon tuloksellisuudesta?

-Olen päässyt aina avun piiriin, kun on ollut sille tarvetta. Olen käyttänyt mielialalääkkeitä, (kaikki) mutta niistä ei ole ollut apua. Bentsodiatsepiineista on se apu, mikä lääkkeillä voidaan (minun kohdallani) antaa. Terapialla ei ollut merkitystä minulle ja sitäkin sain helposti sekä kauan.

Elän kohtuullisen hyvää elämää lääkityksen turvin ja olen kiitollinen siitä, että ole vihdoin saanut sen oikean lääkkeen.

-Miten haitte apua, miten täytyy kuvailla omaa tilannetta että apua saa, millaisia kokemuksia teillä on lääkkeistä ja mistä lääkkeistä tarkalleen, entä onko hoito auttanut?

-Menin kotikuntani terveyskeskuksen lääkärille selvittämään tilannettani ja hän laittoi lähetteen psykiatriselle puolelle. Lääkkeisiin tulikin jo vastaus.

Pakko-oireiden kohdalla siedätin itseäni asioille, jotka aiheuttivat OCD käyttäytymistä ja lääkitys myös auttoi tässäkin - bentsodiatsepiini. Niin, se auttoi kohdallani kaikkiin mainitsemiisi asioihin:

"En jaksa enää paniikkikohtauksia, pakko-oireita, julkisten tilojen kammoa.."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymis ja omistautumisterapia. Toimii. Kannattaa siedättää itseään kurjille tunteille, ne tulevat ja menevät eikä niihin kuole.

Luulen että ns. curling- vanhempien jälkikasvulla paljon ahdistuneisuushäiriöitä.

Ahdistus syntyy kriiseistä ja traumoista, esim. perusturvallisuuden vakavasta järkkymisestä, ei siloitetusta elämästä.

Rajaton kasvatus luo lapselle JATKUVAA turvattomuuden tunnetta. Tässä asiassa kumpikin ääripää on haitaksi ja voi aiheuttaa samankaltaisia ongelmia.

Juu siis oli kyse ahdistushäiriöstä.

Niin. Rajaton kasvatus luo turvattomuuden tunnetta ja se johtaa ahdistuneisuuteen.

Onhan sekin kai mahdollista. Usein ahdistushäiriöisillä on kuitenkin taustalla mm. kiusatuksi tulemista, fyysisesti tai henkisesti väkivaltaiset perheolosuhteet, traumaattiset läheisen kuolemat tai muuta vastaavan kaltaista.

Mulla on auttanut lenkkeily. Olin ennen ihan sohvaperuna mut sit aloin lenkkeillä (alkuun/lähinnä kävelyä) musiikkia kuunnellen. Varsinkin silloin kun on hiljaista (esim. iltaisin) jne. Mut ei kannata tehdä just ennen nukkumaanmenoa koska väsyttää aamulla jos menee liian myöhään (ellei ole tosi ahdistunut).

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kiitos vinkeistä. Terapia kiinnostaisi myös.. Mitä tarkoittaa tuo 3kk raja ennen terapiaa? Kuinka usein käyntejä pitää olla ollut ja onko ne jotain keskustelutuokioita vain? Ei kai minun ahdistuneisuuden toteamiseen niin kauan mene. Olen myös jo yrittänyt varata aikaa, mutta vapaita aikoja ei ollut ja aikoivat soittaa minulle takaisin kunhan saavat ajan järjestettyä..

Siis käytännössä tuo 3 kk ei tarkoita yhtään mitään, on vain byrokraattinen vaatimus ja tarkoittaa sitä, että saa lausunnot Kelaan ja pääsee hakemaan terapiaa. Joissakin paikoissa voi päästä juttelemaan sairaanhoitajalle odotellessa.