Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistä nykyään, että lapsella toinen nimi ois kutsumanimi?
11.02.2010 |
Tuleeko siitä kovasti ongelmia, kun tulevaisuudessa kaikki viralliset jutut tulee eri nimellä?
Kommentit (16)
Ei siitä mitään haittaa ole ollut. Eikä eka nimikään ruma ole, joten mitäpä haittaa siitä on, että sitä käytetään.
Lapsella on kolmaskin nimi, jonka voi halutessaan ottaa käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsilla on hyvin harvinainen sukunimi, joten mitään sekaannusta mihinkään samannimisiin ei ole.
Suomessa ei ole kaimaa, vaikka etunimet ja sukunimen yhdistäisi miten tahansa.
Ja kuopuksen kolmas nimi on ainoa laatuaan Suomessa sekin.
se meinaan antaa myös tiettyä turvaa esim. verotiedot pysyy salassa, jos naapuri ei tiedä, että olet anna alexandra virtanen ja käytät tuota kakkosnimeä, tiedot löytyvät nimellä anna virtanen!
Lapset tottuvat nopeasti koko nimeensä, meillä neljä vuotiaskin osaa koko rimpsunsa.
En näe siis ongelmia,vaikka yhdellä lapsella kutsumanimi on toisena.
kutsumanimenä eikä ole ollut ongelmia tai haittoja siitä. Terveydenhuollossa tietojärjestelmään ei saa merkittyä (miksi?) kutsumanimeä joten siellä aina kutsutaan ensiksi ansimmäisellä nimellä, mutta tilanteessa helppo kertoa kutsumanimen olevan eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimet eivät vaan sointuneet toisinpäin ja haluttiin kutsumanimeksi tuo toinen nimi. En ole kokenut tuosta olevan haittaa ainakaan tähän asti (lapsi nyt vasta 3 v.) Monessa lapussahan täytyy alleviivata kutsumanimi. Usein laitan lappusiin koko nimen kutsumanimi alleviivattuna ihan oma-aloiteisestikin. Asennekysymys varmaankin siis?
Meillä kuopuksella on erikoinen toinen nimi, pitkään mietimme, "uskallammeko" antaa sen ensimmäiseksi nimeksi. Olen näet aina pitänyt itsestään selvänä, että 1. nimi on myös kutsumanimi. Kun poika kasvaa, aion kyllä kysellä, haluaisiko ottaa toisen nimensä kutsumanimeksi. Onko tällaisesta kenelläkään kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja myös mun veljelläni. En ole kokenut tuosta olevan mitään erityistä haittaa.
Eli en tiedä onko se nykyään sen yleisempää, kyllä mä tiedän meidän lisäksemme muitakin omasta ikäluokastani joilla sama juttu.
Meillä kuopuksella on erikoinen toinen nimi, pitkään mietimme, "uskallammeko" antaa sen ensimmäiseksi nimeksi. Olen näet aina pitänyt itsestään selvänä, että 1. nimi on myös kutsumanimi. Kun poika kasvaa, aion kyllä kysellä, haluaisiko ottaa toisen nimensä kutsumanimeksi. Onko tällaisesta kenelläkään kokemuksia?
mutta lapsuuden kaverilla oli sisko, jolla käytettiin molempia etunimiä yhdessä ja erikseen. Siis ihan kotonakin. Välillä oli "Minna-Maria", välillä "Minna", ja toisinaan "Maria" ja sitten vielä lempinimi "Minttu". Ei se siitä sekaisin tuntunut menevän.
Voittehan te käyttää toista nimeä vaikka hellittelynimenä tai "kotinimenä" jo nyt. Mulla on aikuisiällä tilanne muuttunut siihen, että musta käytetään vaihtelevasti molempia etunimiä, ainoastaan ulkopuolisia se joskus hämmentää. Ja tiedän useammakin, joilla on ollut aivan oikeasta nimestä poikkeava "lempinimi", joka on kuitenkin ollut samalla myös oikean nimen kuuloinen ja he ovat käyttäneet tätä joskus hyvinkin virallisesti esim. työyhteyksissä. Osalla se on ollut käyntikortteja myöten ja oikea nimi tullut ilmi vain jostain virallisista papereista tai esim. heidän sisarustensa puhutellessa heitä.
Eli siitä vaan, käyttäkää molempia nimiä. Ei ihminen niin yksinkertainen otus ole, että sekaisin menisi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä syystä että nimet sointuivat paremmin noin päin ja kutsumanimeksi haluttiin kuitenkin se toinen :o)
Mitään haittaa ei tästä ole ikinä ollut.
käyttönimi oli toinen nimi, kauan ,tannukka(esimerkki) ja n.25v vaihtoi oikean etunimensä käyttöön anni. me jotka tunsimme tämän tannukan ei vieläkään osata sanoa anniksi.. ja olikin ihan ihme olo että miten nyt yhtä äkkiä on eri niminen, ihan kuin eri ihminen. ja sit kun puhuu jonkun joka tuntee tän sen jälkeen niin hoetaan noita molempia nimiä että tiedetään kenestä nyt puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on näin ja mun mielestä tää on aika tavallistakin 1970-luvulla syntyneillä. Ja mun mielestä se on vähän riesa.
Esim. sairaalassa melkein aina kaikki katsovat ekaa etunimeä, vaikka kuinka ohjeistaisi että mikä on kutsumanimi.
Ulkomailla on myös hankala joskus. Monissa maissa ei tunneta tavallaan mahdollisuutta, että kutsumanimi olisi muu kuin eka nimi.
joista keskimmäinen vakiintui käyttöön kun tyttö vaan on niin sen nimen näköinen ja oloinen. On nyt 10-v eikä kyllä ole ongelmia ollut. Joskus joku uusi ope saattaa kutsua ekalla tunnilla väärällä nimellä, mutta tyttö oikaisee asian. Lentoliput sun muut kyllä varaan ensimmäisellä nimellä, on yksinkertaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti pitää miettiä, kun tosiaan tuntuu, et vaikea saada sointumaan nuo nimet tai ei meillä ole vielä kuin se kutsumanimi, mut paremmin passaa toiseksi nimeksi.
se meinaan antaa myös tiettyä turvaa esim. verotiedot pysyy salassa, jos naapuri ei tiedä, että olet anna alexandra virtanen ja käytät tuota kakkosnimeä, tiedot löytyvät nimellä anna virtanen!
Lapset tottuvat nopeasti koko nimeensä, meillä neljä vuotiaskin osaa koko rimpsunsa.
En näe siis ongelmia,vaikka yhdellä lapsella kutsumanimi on toisena.
Ja nyt he kaikki ovat sanoneet että ei kyllä itse antaisi, aina kutsutaan väärällä nimellä ja paperit menevät sekaisin..