Melkein heitin hanskat tiskiin.

Pakko kertoa jollekin, kun kenellekään tutulle en voi vielä puhua.



Saimme vuoden 2008 lopulla vauvan ja alku alkoi täydellisesti. Vauva oli terve ja ihanan helppo! Kuitenkin kun vauva täytti 6kk niin korvakierre alkoi. Puoli vuotta siitä oli pelkkää vauvan itkua ja väsymys painoi meidän koko perhettä. Miehen kanssa riideltiin paljon (väsymyksen takia) ja mietin joka päivä eroa. En tuntenut mitään miestäni kohtaan, vaikka hän on aina ollut minulle hyvin kiltti ja huomaavainen, hoiti vauvaa ja kotia.



Kuukausi sitten riideltiin viimeksi ja sen päätteeksi puitiin kaikki molempia vaivaavat asiat rauhassa, aikaa se vei ja kyyneliä... Sen jälkeen jotain tapahtui. Meillä on mennyt erittäin hyvin ja ollaan taas rakastuneita! En olisi koskaan uskonut että voisin rakastua häneen uudelleen!



Puoli vuotta sitten ehdotin miehelle toisen lapsen yritystä, mutta hän oli erittäin vastaan. Olin niin pettynyt ja vihainen. Olin varma ettei enenpää lapsia tule, kunnes tänään mies sanoi haluavansa lapsellemme pikkusisaruksen! Ihanaa!!! On ollut niin ikävä sitä esikoisen vauva-aikaa! Kun toinen nukkui tyytyväisenä rinnalla ja tuoksua maailman ihanimmalta. Halkean kohta jännityksestä ja ilosta! Ihanaa kun saa vielä yhden jota rakastaa ja helliä, näiden kahden lisäksi.



Lapsemme on nyt 1v 5kk ja toiveissa olisi vauva 2010-loppuun tai 2011 alkuun. Ensi viikolla menen esikoisen kanssa shoppailemaan pikkuisia vauvan vaatteita!