Surettaa suurperheen äidin masennus

Eniten tällaisissa tapauksissa harmittaa sen vanhimman tyttären asema. Vielä pahempaa on, jos vanhin lapsi on se tyttö. Tästä tehdään sitten se varaäiti,jonka vastuulle kaatuu kaikki kotityöt, metsätyöt ja kaikki vastaava. Sitten isä, ellei sitten ole jo vaimoaan ja lapsiaan jättänyt sanoo vain ahdistuneelle ja apua pyytävälle lapselle, että äitiä ei nyt saa rasittaa ja koita pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Eniten tällaisissa tapauksissa harmittaa sen vanhimman tyttären asema. Vielä pahempaa on, jos vanhin lapsi on se tyttö. Tästä tehdään sitten se varaäiti,jonka vastuulle kaatuu kaikki kotityöt, metsätyöt ja kaikki vastaava. Sitten isä, ellei sitten ole jo vaimoaan ja lapsiaan jättänyt sanoo vain ahdistuneelle ja apua pyytävälle lapselle, että äitiä ei nyt saa rasittaa ja koita pärjätä.

Joo. Tässäkin perheessä vanhin on tytär.

Itse tulen suurperheestä ,jossa vanhin on siskoni. Äidin surut ja masennuksen köyhässä kodissa voi lapsi lukea jo pienenä ja jännityksen ,kun isä tuli kännissä kotiin ja meidän piti olla hiljaa, että ei saanut raivaria.

Muistelen äitiäni suurella rakkaudella ja kunnioituksella

.Miten jaksoi?

Nuorena kuoli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten tällaisissa tapauksissa harmittaa sen vanhimman tyttären asema. Vielä pahempaa on, jos vanhin lapsi on se tyttö. Tästä tehdään sitten se varaäiti,jonka vastuulle kaatuu kaikki kotityöt, metsätyöt ja kaikki vastaava. Sitten isä, ellei sitten ole jo vaimoaan ja lapsiaan jättänyt sanoo vain ahdistuneelle ja apua pyytävälle lapselle, että äitiä ei nyt saa rasittaa ja koita pärjätä.

Joo. Tässäkin perheessä vanhin on tytär.

Ja vielä järkyttävämpää, että eihän sen tyttären tarvitse olla läheskään vanhin, kunhan vain on tytär. Anoppivainaa oli sarjan kolmas ja ensimmäinen tyttö, ja selvisi ilmeisesti aikas kunnialla hommasta. Mutta sitten nuorikkona umpimielistyi kun oli niin masentunut komentelevan anoppinsa jaloissa että hänen lapsensa eivät muista elämästään alle kouluiässä oikein mitään. Hoiti sairaan häijyn anopin vuosia kotona, teki yrittäjänä töitä keittiössä ja usein deadlinet painoivat päälle. Sen yhden kerran kun ei ollut ruoka valmis miehen tullessa kotiin, ukko häipyi viikoksi ryyppäämään ihan opettaakseen akkaa olemaan. Ai ai, täytyypä käydä kukka viemässä haudalle ja itkemässä parit myötätunnon kyyneleet. Hyvä ihminen, ja niin kovilla. Juhdan elämä. 

Miksi ihmeessä lapsia on pitänyt tehdä noin paljon?

Vähemmästäkin masentuu.

Suomessakin on paljon suurperheisiä, joille se suurperhe ei ole aidosti oma valinta, vaan "perhesuunnittelu" on ulkoistettu yhteisölle, jossa vallitsee kollektiivinen vauvakuume. Sellaiselle, joka ei aidosti pode kroonista vauvakuumetta, tällainen yhteisö on erittäin vahingollinen. Se, että tällaiseen yhteisöön on sotkettu mukaan myös uskonto, tekee yhteisöstä eroamisen vaikeaksi.

Voi olla, että se masentunut ison perheen äiti on itse isosta perheestä, ja sieltä vanhimmasta päästä, eikä ole saanut elää normaalia lapsuutta, vaan on joutunut "pikkuäidin" rooliin aivan liian nuorena. Ehkä mennyt nuorena naimisiin, ja heti raskaaksi. Siitä on sitten jatkunut sama, jatkuva lastenhoitotyö, minkä aloitti mahdollisesti jo alle kouluikäisenä, tai viimeistään 10 vuotiaana.