Auttakaa mua motivoitumaan kohentamaan ulkonäköäni
Olen varmaan masentunut, kun en oikein jaksa huolehtia ulkonäöstäni enempää. Toki normaalisti niin, että hoidan ihoa ja on puhtaat vaatteet ja puhdas tukka yms, mutta en meikkaa yhtään ja vaatteeni ovat sellaisia trikoosta tehtyjä, mukavia, löysiä kotivaatteita ja tukka on aina kiinni. Vähän pitäisi laihduttaakin.
Ongelma on, että en löydä itsestäni motivaatiota panostaa ulkonäköön enempää, vaikka teoriassa haluaisin. Olen jotenkin menettänyt sen tuntemuksen, että olisin naisellinen ja että olisi mitään järkeä enää yrittää laittautua.
Olen naimisissa miehen kanssa, joka vuosia sitten haukkui ulkonäköäni kovasti, vaikka silloin olin hoikempi ja vielä meikkasin ja jaksoin panostaa vaatteisiinkin. Nyt hän ei ole enää vuosiin halunnut seksiäkään ja elämme rinnakkaiselämiä kuin kämppikset. Olen tässä pikuhiljaa luovuttanut itseni suhteen sekä käytännössä ulkoisesti että henkisesti. Muutkaan miehet eivät enää kiinnosta, olen ikäänkuin näivettynyt.
Olisiko kellään vinkkejä, miten tästä alhosta noustaan? Esim. joku kirja- tai leffavinkki, joka antaisi intoa yrittää kohtentautua. Tai joku muu tapa, mistä saisin motivaatiota panostaa ulkoiseen olemukseeni. Kiitos kannustuksesta.
Kommentit (6)
Ulkonäkö kohenee varmaan ihan itsestään siinä sivussa kun eroat.
En usko että pelkän ulkonäön vuoksi motivoituminen on kovin hedelmällistä. Sinun pitäisi löytää iloa elämään ja sitä kautta arvostusta ja armoa minäsuhteeseesi. Sieltä se panostaminenkin ehkä lähtisi jos se on edelleen silloin sitä mitä toivot.
Aloita joku uusi harrastus, ehkä joku jossa pääset ihmisten ilmoille. Ala myös tutkimaan itseäsi esimerkiksi onnellisuuspäiväkirjan avulla. Sieltä se oma arvo ja syy panostaa itseänsä alkaa nousta.
Katsele sellaisten ihmisten kuvia, jotka ovat mielestäsi tyylikkäitä. Esim. Instagramissa. Eroa miehestä, jos yhdessä ei ole joka päivä hyvä olla. Tämä on sinun ainoa elämäsi. On sinusta kiinni miten käytät sen.
Eroa ja ala elää omaa elämääsi. Takaan että motivaatio palaa. Sinulla ei ole kuin yksi elämä, muista se.
Mulla on sama juttu, paitsi että en jaksa enää hoitaa edes ihoa kunnolla. Suihkussakin käyn pitkin hampain kun on pakko. Olen työtön ja eronnut sinkku.
En kaipaa parisuhdetta enkä suunnittele laihduttamista, vaikka tarve olisi. Jos nyt ekaksi saisi sen verran aikaiseksi, että värjäis tukkansa ja alkaisi taas hoitamaan ihoa ja hiuksia kunnolla. Sitten voisi vaikka meikata kevyesti edes pari kertaa viikossa kun kaupassa käy. Mutta miten jaksaisi. :(
Mieheni on tässä vuosien saatossa kuin salaa alkoholisoitunut, käy kyllä töissä ihan normaalisti mutta kaikien muun ajan on pöhnässä/kännissä/sammuneena.
Tämä johti siihen että muutamia vuosia sitten ilmeisesti masennuin ja repsahdin ulkonäöllusesti ja myös henkisesti. Mieheni ainaisista törttöilyistä johtuen eivät ystävämme enää kutsuneet meitä illanviettoihin, juhliinsa tai mökkireissuille yms. Sosiaalisen elämän kaventuminen sai minut entisestään rupsahtamaan. Tätä kesti useampia vuosia kunnes erään läheiseni yllättävä menehtyminen "herätti"' minut arvostamaan itseäni ja elämääni. Laihdutin muutaman kilon, ostelin uusia vaatteita ja laitoin itseni ulkoisesti kuntoon. Sain paljon positiivista palautetta muutoksestani ja se virkisti entisestään. Nykyään osallistun retkiin, illanistujaisiin ja harrastuksiin yksin, koska mieheni mielummin juo. Elämme myös kuin kämppiksinä ja toisinaan hän on mustasukkainen ja syyttelee juovuksissa. En välitä enää hänen kommenteistaan, elän elämääni koska se on ainoani.