Lue keskustelun säännöt.
Mitä muistoa muistellessa koet vahvoja posiitiivisia tunnereaktioita?
22.04.2022 |
Jos sulla on joku muisto, mitä muistellessa koet vahvoja positiivisia tunnereaktioita, mikä se on?
Voin aloittaa kertomalla omani, ei ehkä tyypillisin tarina. Elettiin joulun aikaa, odotin lastamme yli puolivälissä raskautta. Oltiin vanhempieni luona koko perhe ja sairastin toista viikkoa jatkuvaa mahatautia. Tilanne eskaloitui niin pahasti, etten pystynyt enää lopettamaan oksentamista, ja minua tultiin hakemaan ambulanssilla. Oli helpottavaa, kun sain tipan jo siinä kotisängyllä maatessa, ja sairaalassa virkosin muutaman tunnin tiputuksen aikana hienosti. Vatsaan koski vielä paljon, mutta sain jotakin taivaallista kipulääkettä, mikä vei vatsakivun täysin pois. Muistan kuinka ihan nauratti yksin siellä sairaalasängyssä, kun olin niin helpottunut kun se kamaluus oli ohi ja sain kunnon hoitoa ja nestettä kuivuneeseen kehoon. Tuntui ihan käsittämättömältä päästä siitä rääkkäyksestä normaaliin terveeseen oloon. Vieläkin tunnen pulpahtelevaa iloa ja kiitollisuutta ja hymyilyttää, kun ajattelen kaikkea sitä apua ja tukea mitä sain.
Kommentit (11)
Tuli tuosta mieleen kun nuorena tyttönä oli kovat kuukautiskivut. Siis sellaiset kippuraan vetävät, ettei meinaa henkikään kulkea. Ja sitten otin buranaa. Se puoli tuntia ennen kuin lääke alkoi vaikuttaa oli kidutusta. Mutta sitten kun se vaikutus iski. Jumalan tähden. Teki mieleni huutaa ylistystä lääketeollisuudelle. Se helpotuksen tunne sai mut lähes uskonnolliseen hurmokseen jonka muistan vielä kakskyt vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muksujen syntymät, kyllä oli isolle miehelle sentimentaalisia kokemuksia kaikki kolme.
Vahvimmat muistot liittyvät romanttisiin tai muuten vahvoihin tunteisiin tai tilanteisiin.
Uusien suhteiden synty, se ensitietoisuus siitä, että hänkin tykkää minusta!
Onnistuneen laihdutuksen jälkeinen tälläytyminen: näytän oikeasti tosi hyvältä!
Kevät! Joka vuosi.
Olin teininä käymässä poikien opiskelijakämpällä, ja pöydällä oli joku pyöreä metallinen mötikkä. Siellä kylässä oleva poika kysyi asukkailta, että mikä tuo on. Sanoin pojille vitsillä reteän tietäväisenä, että se on pojat mäntä. Pojat huomasi että esitin vaan tietävää, ja kysyivät uudelleen. Yksi asukkaista sano että johan teille vastattiin, se on mäntä. Kysyin hölmistyneenä että onko oikeasti, ja mopopojat naureskeli että on se. Tuijotettiin niitten vieraitten kans monttu auki toisiamme, ku neki tajus että en oo ees ikinä nähny mopoa lähietäisyydeltä, ja että heitin ihan hatusta koko jutun.
En ole koskaan ollut mitenkään pidetty tyyppi, joten tuo poikien ihailu siitä että osuin vahingossa oikein, tuntui tosi hyvältä ja sitä muistellessa tulee hyvä mieli vieläkin.
Kieltämättä tuollainen tuskan helpottaminen on ihanaa. Ensimmäisenä kun luin kysymyksesi tuli mieleeni kuitenkin se kun olin lääkiksen pääsykokeissa sillä kerralla kun pääsin sisään. 10min ennen koeajan loppua olin jo lopputarkistelua tekemässä kun vilkaisinkin vielä kerran yhtä laskutehtävää jonka olin jättänyt tekemättä kun ajattelin etten osaa sitä, ja tajusin että siis osaanhan minä tämän ehkä sittenkin just ja just. 10min oli liian lyhyt aika tehdä moniosaista vaikeaa tehtävää mutta päätin että teen niin pitkälle kuin ehdin ja kerään irtopisteitä. Sainkin tehtyä varmaan c-osan puoliväliin asti ja laskin tehokkaasti siihen asti kun koeaika oikeasti loppui. En ollut aiemmin elämässäni tarvinnut tuon tyyppistä paineensietokykyä ja oli upeaa löytää se sisältään, kuin olisin ollut supernainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot ollu vaan pilvessä...
Tajusin aluksi väärin tämän että mahatauti ois johtunut huumeittenkäytöstä:D Mutta ihan hauska ajatus että siitä lääkkeestä, voi olla! Olen muutenkin tosi pirskahteleva persoona, ja olen kokenut vastaavanlaisia tunteita myös lääkkeettömästi hoidetun mahataudin päätyttyä, mutta en kyllä noin autuasta tunnetta. Tosiaan, hauska ajatella, pilvessä siellä onnellisena leijailin:D
-ap
Helkkarin hyvä festarikeikka vuonna 2019. Mulla oli takana pitkä ajanjakso kun olin aivan maassa, mutta tuolloin tunsin pitkästä aikaa eläväni. Kaikki tuntui olevan siinä hetkessä täydellisen hyvin. Voin vieläkin tuota hetkeä muistellessani tavoittaa sen saman onnellisuuden tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vielä ole yhtäkään mutta ehkä jonakin päivänä.
Niitä onnistumisia, joita olen leskiäitinä olen lapseni tekemissä ollut todistamassa.
Hänellä on ollut paljon vaikeuksia elämässä ja nuo ovat manna äidille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä muistelen vieläkin lämmöllä sitä, kun oli lapsena jo edesmenneen isoäitini luona yötä ja sain herätä aamulla puuron tuoksuun.
Miten kaurapuuro ja mustikkasoppa saattoikin maistua NIIN taivaalliselta...?
Oot ollu vaan pilvessä...