Lue keskustelun säännöt.
Olen hoitajille kateellinen hyvistä työmahdollisuuksista
20.04.2022 |
Joo, otsikko on provo, mutta niin on aihekin.
Olen itse valmistunut maisteriksi humanistiselta taide-/viestintäalalta, jossa on ylitarjontaa työntekijöistä. Olen muuttanut työn perässä, tehnyt pätkätöitä, myös sellaisia hommia jotka eivät oikeastaan ole ihan omaa alaani, mutta aina projektit ja sijaisuudet päättyvät ja taas ollaan työkkärissä.
Mulla on paljon ystäviä, tuttuja ja sukulaisia, jotka ovat sairaanhoitajia, lastenhoitajia tai lähihoitajia. Olen välillä todella kateellinen heidän työtilanteestaan! Heille on töitä tarjolla kaikkialla Suomessa käytännössä niin paljon kuin haluavat tehdä. Pätkätöitä juu aika paljon, mutta kun yksi pätkä loppuu, niin jo seuraavana päivänä on alkanut viereisellä osastolla uusi sijaisuus. Monet ovat jopa irtisanoutuneet vakituisesta työpaikastaan, koska tietävät että lyhyitä sijaisuuksia on niin paljon tarjolla, että voivat täysin huoletta jättäytyä "tekemään keikkaa" - ja tienaavat kuulemma paljon paremmat rahatkin niin. Jos työpaikalla on ikävä pomo tai tympeä työkaveri, niin sitä ei tarvitse sietää, sen kun vaihtaa työpaikkaa. Aina löytyy uusi, kuulemani mukaan samoin tein. Jos vihjaat puskaradioon etsiväsi uutta työtä, saat kymmenen työtarjousta parissa päivässä. Millä muulla alalla on muka tällaista?
Hoitajat ovat palkankorotuksen ansainneet, en sitä sano. Mutta joskus tuntuu, että ihmiset joilla ei ole työttömyydestä pienintäkään pelkoa tai kokemusta, niin heidän ajatuksena työelämästä ovat hiukan... epärealistisia?
Kommentit (5)
Olet oikeassa. On vaikea ymmärtää pelkoa omasta työtilanteesta, jos sitä ei ole kokenut. Etenkin, kun ikä nousee neljäänkymppiin, työpaikan vaihtamista yksityisellä pitää tosiaankin harkita.
Etenkin nyt taloustilanteen ollessa vaikeampi ja työelämän vaatimusten lisääntyessä, olisi aika kiva olla töissä valtiolla tai alalla, jossa paljon töitä, niin olisi yksi huolenaihe vähemmän.
On siellä sairaanhoitajien maailmassa rakenteellisille muutoksille silti tarve. Se ettei meilläkään ole kaikkea, ei tarkoita, että muuallakin pitää olla huonosti. Malttia ja ymmärrystä toivon silti sairaanhoitajilta ja vastuuta taas vastapuolelta rakentavuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio enää ikinä äänestää demareita.
Häpeä Marin!
Ei muuta kuin oppisopimuksella opiskelemaan lähihoitajaksi. Esim. vammaispuolen asumisyksiköihin pääsee lähes kävelemään sisään, kun on niin huutava työntekijäpula. Koulutuskin hoituu n. 1,5 vuodessa, jos kerta opiskelu ei tuota vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin oppisopimuksella opiskelemaan lähihoitajaksi. Esim. vammaispuolen asumisyksiköihin pääsee lähes kävelemään sisään, kun on niin huutava työntekijäpula. Koulutuskin hoituu n. 1,5 vuodessa, jos kerta opiskelu ei tuota vaikeuksia.
Tuota täytyy harkita tosissaan. Oppisopimuksella kun ei jäisi taloudellisesti tyhjän päälle opiskeluaikana.
Olen joskus itse miettinyt samaa.
Hulluinta on, että hoitajat eivät osaa itse hyödyntää tätä. Ainakin omassa tuttavapiirissäni valittavat ja valittavat pomostaan ja työvuoroistaan ja kaikesta mahdollisesta, ja sitten kun sanoo, että no miksi sä pysyt siellä, mikset vaihda taloa, niin saa vastaukseksi, että juu, pitäis kyllä varmaan, mutta ikinä eivät mitään tekee. Siksi en usko tähän joukkoirtisanoutumisen uhkaankaan. Todella harva oikeasti sen toteuttaisi, vaikka puheet on kovat.