Mies kritisoi, että on luottanut minuun liikaa, kun on "antanut"

tuollaista noin vaatimattomin tiedoin?



Eli kertoisitkohan, mihin miehesi väite pieleenmenneestä kasvatuksesta perustuu eli miksi hän kritisoi? ONko lapsellasi siis jonkinlaista oireilua? Voihan hän oikeassakin olla näillä tiedoilla, mitä annat ja kyllä vain on ihan normaalia kritisoida kumppaniansa jos siihen on tarve. Onko tarvetta, ei kyllä tekstistäsi selviä.

mielestä olet pikkunats, etkä anna lapselle tarpeeksi rakkautta. Pelkkä kotona olo ei ole riittävä peruste hyvälle vanhemmuudelle. Miehesi on sinuun siis hyvin pettynyt.

Tosin kummallinen asenne miehelläsi on. Onko hänellä ylin päätäntävalta taloudessanne? Onko hän työnantajasi, ja antoi sinulle palautetta kehityskeskusteluissa? Siltä tuo kuulostaa, että pomo huomaa antaneensa liikaa vapauksia ja nyt kelaa siimaa takaisin. Varaudu silmälläpitoon, jatkuvaan raportointiin jne. Olet saanut jo ensimmäisen huomautuksen.

olet liian tiukka miehesi mielestä? Onko lapsi onneton?

Tietty äidillensä on uhmakas ja minä yritän niitä rajoja vetää. Syliin pääsee aina ja huomiota saa. Mies näkee lastansa lähinnä viikonloppuisin ja elää siis sitä "juhlaa". On lapsensa idoli. Minustakin hommassa oli kehityskeskustelun sävyä, siksi harmittaa. Olo on muutenkin kuin hellan ja nyrkin välissä.



-ap

Tietty äidillensä on uhmakas ja minä yritän niitä rajoja vetää. Syliin pääsee aina ja huomiota saa. Mies näkee lastansa lähinnä viikonloppuisin ja elää siis sitä "juhlaa". On lapsensa idoli. Minustakin hommassa oli kehityskeskustelun sävyä, siksi harmittaa. Olo on muutenkin kuin hellan ja nyrkin välissä.

-ap

Nosta siis kissa pöydälle. Vari kuitenkin syttämästä miestä, sillä onhan hänelläkin oikeus lapsen isänä päättää kasvatuslinjoista.

Eli mikä on purkauksen taustalla? Raha, sinun töihin meno, toive itsenäistymisestäsi jne?

Vetäkää uudestaan linjat, yhdessä, yrittäkää olla syyttelemättä. On ihan normaalia, että välillä täytyy kääntää kurssia.

Eihan tuollaista muuten voi tapahtua.

tässä tämä itsenäistyminen on vauhdissa...



-ap

kyllä ollut kotiäitinäkin ollut ihan "itsenäinen". Meillä kun ei ole sellaista mentaliteettia, että töissä käyvä elättää kotivanhempaa joka elää siivellä, vaan perhe on yhteinen yritys ja lapsista huolehtiminen on jopa tärkeämpää työtä kuin se rahan tienaaminen.

saa sen käsityksen, että mies ei halua kasvattaa lastaan laittamalla tälle rajoja. Onhan se kivempaa kun lapsi kiukuttelee vain sille toiselle ja itse on lapsen idoli, kun on aina niin kivaa. Eli kun isä ei kiellä lapselta mitään, toisin kuin äiti, joka yrittää laittaa rajoja. Ehkä teidän kannattaisi keskustella yhteisistä kasvatuslinjoista miehen kanssa niin että molemmat pitävät sitten tietyt säännöt lapselle selvinä. Lapselle tulee muuten aika ristiriitainen olo, kun ensin paha äiti kieltää jostain ja sitten kiva isä sen kuitenkin sallii. Tuosta seuraa se, että isompana lapsi ei kunnioita sinua pätkääkään, kun ei isäkään sitä tee.

Tietty äidillensä on uhmakas ja minä yritän niitä rajoja vetää. Syliin pääsee aina ja huomiota saa. Mies näkee lastansa lähinnä viikonloppuisin ja elää siis sitä "juhlaa". -ap

Eihan tuollaista muuten voi tapahtua.

Eihän suomalainen mies ammu, pahoinpitele, raiskaa jne jne

Mutta eikö mies sitten itse ole osallistunut kolmeen vuoteen lapsen kasvatukseen vai miten nyt yks kaksi huomasi, että pieleen meni?

vähän erilaiset kuin olin suunnitellut. Enpä arvannut mennessäni naimisiin ja ennen lasta, että millaisia puolia miehestäni voi löytyä... Enkä tiedä, kokeeko mies osallistuneensa kasvatukseen. Eipä kai, jos on varaa kritisoida.



Kiitos!



-ap