Lue keskustelun säännöt.
Poikalapsen ÄLYTÖN äitisidonnaisuus
20.02.2010 |
Mitä ihmettä pitäisi tehdä 6-vuotiaalle, joka on aivan...sanoisinko lähes sairaalloisen kiinnittynyt äitiin, siis minuun. Meillä alkaa olla miehen kanssa voimat aivan loppu jatkuvan raivoamisen ja aivan hillittömien raivokohtasten takia.
Poika on siis 6 v, ja on ihan vauvasta lähtien ollut todella kiinni äidissä. Ensimmäisen vuoden olisi kelvannut vain äiti, eli kun olin vaikka lenkillä tai kaupassa tms. niin saatoin olla varma, että kotona odotti huutava lapsi. Sen jälkeen helpotti vähän päivin, mutta edelleen, pojan ollessa 6v., illat ovat yhtä helvettiä kun isä laittaa sänkyyn. Hän saa aivan hillittömän, hysteerisen raivokohtauksen kun tajuaa, että iltatoimet tehdään isän kanssa kanssa ja että äiti lähtee vaikka lenkille. Tämä toistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen, vaikka isä on koko 6v. osallistunut tasavertaisesti lapsen hoitoon, emmekä todellakaan anna periksi tässä asiassa. Aivan hillittömiä raivareita, ja nyt viime viikkoina hän raivoissaan on esim. alkanut repimään vaatteita ja lyömään.
Isän kanssa ei koskaan ole tapahtunut mitään ikävää, mistä olisi voinut jäädä mitään traumoja. Isä on kuten sanottu osallistunut ihan koko 6 v. kiitettävästi lapsen hoitoon ja nukutuksiin ja harrastuksiin, ja yritämme aina vetää mahdollisimman yhdenmukaista linjaa kaikessa lapseen liittyvässä. Silti nämä raivarit senkun pahenevat. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (7)
kun nuorempi sisarus syntyi. 6 vuotiaan käytökseksi kuulostaa jo erikoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosin on 5-vuotias tyttö. Lapsi saattaa toimia isin nukutusvuorolla ihan suopeasti, mutta välillä, hänen ollessa kovin väsynyt tai jos muuten hän ei ole saanut minun seuraani riittävästi (mikä on aika paljon), nukkumaan mentäessa on kova äitipula.
Minusta tuo on sinänsä ymmärrettävää, sillä lapsi on päiväkodissa pitkän päivän, ja ei ihme, että voisi ollakin kova ikävä.
Minulla ei kyllä ole mitään toimintaohjetta sinulle. Meillä isi tekee iltatoimet, vaikka olisikin vastarintaa, jos on isin vuoro. Mutta jos väsynys ja äitipula on ylitsepulppuavan runsasta, niin olen kyllä silloin ottanut iltatoimet hoitaakseni ihan suosiolla.
en saanut oikein mitään järkevää vastausta, rutiineja ja peräänantamattomuutta tietenkin painotettiin ja ne meillä ovat kyllä kunnossa. Munkin mielestä tää alkaa olla 6-vuotiaan käytökseksi erikoista, etenkin kun tilanne tuntuu vain pahenevan. Miehestä tuntuu tietenkin kamalalta nämä ainaiset raivarit. Alamme molemmat olemaan tosi kyllästyneitä tähän tilanteeseen. Ap.
Meillä aikalailla sama tilanne. Poika on nyt 6v. ja isin puuhat alkaa kiinnostaa enemmän ja enemmän. Tosin äitiä pitää halia aika usein mieluiten nukkuakin äitin (ja pehmoeläinten) vieressä. On ainoa lapsi.
Isä on mitä turvallisin ja mukavin, kotona aina kaikkeen osallistumut.
Kai se kohta helpottaa.
isänsä kanssa kahden runsaasti ja tehdä kaikenlaista kivaa ilman äitiä. Isä ei ole meillä ehkä yhtä sensitiivinen lapsen mielialoille kuin mitä minä, joka hellin lasta paljon - en tosin hemmottele ja anna periksi asioissa. Isikin on kyllä hoivaavaja lämmin, mutta ei reagoi yhtä herkästi lapsen tunnetarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on alkanut olemaan entistä hankalampi ja kiinni minussa. Tänääkin lähdin kavereiden kanssa syömään ja olin juuri lähtenyt mummolasta ajamaan kun tyttö soittaa itku kurkussa et äiti milloin sää tuut ja että hällä onmaha kipeä. Mummolas on aina ollut kivaa ja nytkin oli pikku sisarusten kanssa siellä.
Olimme myös mieheni kanssa tässä vasta viikonloun poissa ja lapset olivat siskoni luona yötä. Eskarilainen oli ikävöinyt meitä ja itku kurkussa myös soitti sinne et milloin tullaan.
Minusta tuntuu, että tää on jollain lailla ikään kuuluvaa. Tytöllämme on ollut eskariin lähdön kanssa myös ongelmia ja minun pitäisi olla aina viemässä joka aamu häntä kouluun. Kulkee naapurissa asuvan serkkutytön kanssa eskariin yhdessä. Eskarissa on iloinen ja reipas, mutta itkua vääntää lähdön kanssa. Nyt on otettukin tarrapalkinto systeemi käyttöön ja saa ostaa kaupasta jotain pientä sitten kun on tarpeeksi monta koulumatkaa mennyt reippaasti. Hyvin näyttää toimivan!
Kai tää ajan kanssa helpottaa! Tsemppiä!
johonkin lasten psykologiin tms ?