Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen on hyvä suhde?
18.04.2022 |
Olen ollut melk 20v naimisissa ja mietin todella paljon minkälainen on hyvä suhde. Mikä on huono suhde. Minä en ole onnellinen suhteessani ja mietin johtuuko se minusta. Ja ettei mikään korjaannu eroamalla. Olenko yhtä onneton eronneena? Meillä ei ole yhtään läheisyyttä, riidellään paljon, teen asioita nykyään mielummin ilman miestäni. Taustaa; mulla on ollut ilkeä ja väkivaltainen äiti, olen aina luullut että mun kuuluu jotenkin osoittaa riittäväni, kelpaavani, olevani jonkun arvoinen. En enää ajattele niin ja sitten kiinnitän huomiota miten minuun suhtaudutaan kun en koko aja pyri johonkin. Pettymyksekseni näen että minuun ei panosteta yhtään, minusta ei olla kiinnostuneita, minuun suhtaudutaan passiivisesti. Ja se on johtanut siihen että koen suhteeni raskaana. Olen puhunut miehelleni, hän kuuntelee ja palaa takaisin vanhoihin kaavoihin. Vaadinko liikaa? Kuuluuko suhteessa olla ns omissa oloissaan ja elää omaa elämäänsä. Pitäisikö olla onnellinen kun mies on ystävällinen jne
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on näitä minäminä juttuja.
Kenestä sinun pitäisi täällä puhua. Sinustako?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä muuta sanoo kun että, mun mielestä luottamus on tärkeetä, että pystyy luottaan siihen mitä toinen sanoo ja tekee, se meidän suhteesta puuttuu
Sanotaan, että tämän päivän kivusta vain 20 % johtuu siitä, mitä juuri nyt tapahtuu. 80 % johtuu menneisyydestä. Ts. Jos nyt haukun sinut pystyyn ja sinusta tuntuu pahalta, niin paha olo johtuu vain 20 prosenttisesti minusta.
Eli ennen mitään eropäätöksiä sinun pitäisi hoitaa oma pää kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on näitä minäminä juttuja.
Kenestä sinun pitäisi täällä puhua. Sinustako?
Ohis
Ohisalo
Hyvässä suhteessa ensiksikin on tehty - riittävän pitkän tutustumisjakson jälkeen tietenkin - se yhteinen päätös, että yhdessä pysytään ellei mitään ihmeempää satu ja ellei toinen muutu suunnilleen mahdottomaksi. Tämä tuo turvallisen tunteen yhdessäololle. Toiseksi hyvässä suhteessa muistetaan joustaa aina kun se ikinä on mahdollista eikä tunnu kohtuuttomalta. Oma päätös ja tahto eivät aina toteudu. Kolmanneksi hyvässä suhteessa toisaalta tehdään asioita yhdessä mutta toisaalta molemmilla on omaakin elämää ja omia menoja. Neljänneksi: puolisot eivät saa olla liian erilaisia keskenään. Jos toinen ärsyyntyy muutamasta hiekanjyvästä lattialla tai epäsiististä tiskipöydästä kun taas toista ei siisteys voisi vähempää kiinnostaa, suhteella ei ole tulevaisuutta. Näin näen minä, jollakin toisella voi olla aivan erilaisia käsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni hyvässä suhteessa molemmat pyrkivät hyvään eli tehdään asioita, joista tulee itselle ja/tai toiselle hyvä olo.
Saa olla omia menoja, mutta pitää olla myös yhteisiä juttuja, yhteistä tekemistä (ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, pääasia kun tehdään yhdessä).
Lisäksi päivittäin hellyyttä: pusuja, halauksia yms. Fyysinen kosketus pitää yllä hyviä ajatuksia kumppanista.
Paras suhde on sellainen, jossa molemmat saavat olla omia itsejään ja juuri sellaisia kuin ovat.
Tämähän ei liity parisuhteeseen mihinkään, vaan molempiin yksilöihin: että kukenevät rakastamaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun löytyy keskinäinen kunnioitus niin suhde on hyvä. Silloin tuetaan, autetaan, huolehditaan toisen hyvinvoinnista. Tuolla päaee pitkälle, vaikka rakkaus ei enää räiskyvää olisikaan.
Itse ole kokenut huonon suhteen myös. Yhdessä olimme 20 vuotta. Suhteen viimeiset vuodet oli hirveitä. Toisaalta suhteen loputtua ymmärsin, että koko suhde oli huono alusta asti. Ei ollut kunnioitusta miehen puolelta olenkaan. Minä joustin ja kannattelin koko suhdetta.
Tämäkin on näitä minäminä juttuja.