Te joka tyytymättömiä elämäänne, vertailetteko omaa elämäänne kavereiden elämään?

Olen työtön ja rahaa ei ole mihinkään. Istun vain kotona, en ole enää tekemisissä kenenkään kanssa.

Saisinpa töitä niin tuntisin itseni taas ihmiseksi.

Vertaan kyllä vaikka ei kannattaisi. Yhdellä tutulla elämä tuntuu olevan pelkkää auringonpaistetta, ihana puoliso, hyvä työpaikka, kaunis vartalo ja naama, lämminhenkinen suku, paljon ystäviä, kaunis omakotitalo, hieno auto, ruoatkin kauniita ja viimeisen päälle laitettuja.

Itse olen köyhä, surkea, yksinäinen ja sottainen yh-äiti.

Ei ole kavereita. LinkedInissä ihmettelen miten kaikilla muilla vaikuttaa olevan töissä superhauskaa. Itse voisin jäädä töistä pois vaikka samantien, jos lottovoitto tulisi.

Siis kuka ei vertaile elämäänsä toisten elämään? Jos ollaan ihan rehellisiä, eivätköhän kaikki vertaile.

En vertaa kavereiden elämään, koska sellaisia minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka ei vertaile elämäänsä toisten elämään? Jos ollaan ihan rehellisiä, eivätköhän kaikki vertaile.

Miksi muuten ihmiset ostaisivat omia saaria käyttöönsä jne., jos ei olisi tarvetta päästä eroon kilpailuasetelmasta? Ei tarvitse miettiä miksi naapurilla on nätimpi vaimo kuin itsellä, jos ei ole naapuria.

Olen tyytymätön työhöni. Kadehdin ihmisiä, joilla vaikuttaa olevan mielekkäämpi ura.

Olen alkanut välttelemään somea, koska aina kun käyn facessa tai instagrammissa, olen monta päivää mieli maassa. Aina jollekin on käynyt jotain ihanaa. Tai jos mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, huokaisen helpotuksesta.

Olen lapseton sinkku ja korona-aika on vienyt ne vähäisetkin kaverit. En halua nähdä muiden onnea. Vihaan elämää! Viimeiset kaksi vuotta on ollut vain kotona kökkimistä ja hautajaisia. Olen toivonut, että olisin itse siellä arkussa. Alan jo kuulostamaan Putouksen Aina Inkeri Ankeiselta..

Kel' onni on se onnen kätkeköön.

Mietin tätä viimeksi tänä aamuna.

Koko aikuiselämäni olen joutunut pidättelemään hyviä asioita elämässäni, aina on ollut joku, jolla menee silloin huonosti, tai joku joka kokee, että hänellä menee huonosti, vaikka asiat ovat ihan hyvin.

Itsellänikin on ollut vastoinkäymiseni, mutta en ole ajatellut, että muiden onni on itseltäni pois. Kun joku hehkuttaa hyviä juttuja elämässään, olen hehkuttanut mukana, muiden hyvä olo tarttuu minuun helposti, vaikka omassa elämässä olisikin silloin kurjaa.

Mulla on ollut kiva pääsiäinen. Ei mitään maata järisyttävää, ihmeellistä ja luksusta. Ihan tavallista vaan, kotona neppailua. Olen antanut hyvän olon pursuta ja laittanut someen iloisia päivityksiä. Yksi lähipiiriläinen veti tähän vastaan oikein kunnon överikurjuus päivitykset. Oli ihan selvä piikki mulle. Ihan kuin olisin syypää hänen ongelmiinsa.

Että niin. Jos kadehditte muita, tehkää se edes salaa. Ei toisen onni ole toiselta pois. Eikä ulkopuoliset aina tiedä, mitä ihminen on joutunut kokemaan, tai kuinka paljon tehnyt töitä onnensa eteen.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka ei vertaile elämäänsä toisten elämään? Jos ollaan ihan rehellisiä, eivätköhän kaikki vertaile.

Niin no, varmaan on aika mahdoton estämästä itseään ajattelemasta, jos esim. kaveri kertoo käyneensä Amerikassa, niin varmaan jokaiselle tulee mieleen, onko itse käynyt siellä vai ei... Onko se sitten sitä "vertailua"...?

Kyse on ehkä enemmän siitä, antaako tuollaisen vaikuttaa omaan elämäänsä tai valintoihinsa. On sitä itselläkin on ollut elämässä monenlaista vastoinkäymistä ja ehkä parhaimmillaan (tai pahimillaan) ajattelen, että miten olisi mennyt, jos olisi ollut toisin. Mutta en ajattele, että silloin olisin ollut Amerikassa, niin kuin nuo naapurin Holopaisetkin, tai ehkä pidemmälläkin.