Miten eteenpäin?

Olemme olleet pian 20 vuotta yhdessä. Muiden silmin meillä on kaikki hyvin, itse koen vain ahdistusta. En saa suhteesta mitään, koen olevani itsestäänselvä kodinkone, joka huolehtii muiden tarpeista. Koen, etten tule kuulluksi ja nähdyksi.
Olen tässä suhteessa vain lasten takia, he pelkäävät meidän eroavan.

Viimeksi kaksi viikkoa sitten kerroin miehelle, että minun ei ole hyvä olla. Kaipaisin jotain yhteistä talolainan ja lasten lisäksi. Kaipaisin tunnetta, että minua arvostetaan ja rakastetaan. Kerroin, etten toivo kukkia tai lahjoja, vaan sitä arjessa huomioimista, kosketusta ohimennen tai pusua silloin tällöin...
Mikään muu ei ole kahdessa viikossa muuttunut kuin minum ahdistukseni entisestään lisääntynyt.

Olen ihan hukassa.