Lue keskustelun säännöt.
Vaihtaisitteko työn statusarvoltaan "huonompaan?"
10.02.2010 |
Mulla vähän samanlainen tilanne kuin jollain muulla joka tuossa pohti työn lopettamista. Mä en tosin mieti töiden lopettamista, vaan työpaikan vaihtamista. Tilanne on seuraava:
Olen nelikymppinen, kotona yksi lapsi joka aloittaa koulunkäynnin ensi syksynä. Mulla on periaatteessa mielenkiintoinen ja haastava työ tuontialan firmassa. Työni on monipuolinen ja haastava, mutta mulla on AINA aivan hirveä kiire ja hirveästi töitä. Tämä koskee kaikkia sen pienen firman työntekijöitä, pomollani on asenne että kaikesta säästetään ja kaikki otetaan vaikka selkänahasta, mikä tottakai alkaa vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen. Mun tilannetta pahentaa se, että 1,5 vuotta sitten halusin enemmän aikaa lapselleni ikuisen kiireen keskellä, ja sovimme, että mulla on yksi vapaapäivä viikossa, eli teen siis osa-aikaista työtä. Yleensä pystynkin kyllä tämän vapaapäivän pitämään, mutta kokonaistyömäärässä se ei näy lainkaan, päinvastoin, mulla on tällä hetkellä enemmän töitä kuin 1,5 v. sitten täyspäiväisessä työssä. Mikään konkreettinen neuvottelu tai keskustelu asiasta ei auta, parhaimmillaan pomoni lupaa, että jotain tehdään asialle, mutta käytännössä koskaan ei tapahdu mitään. (Ja tietenkään mitään ylityökorvauksia tms. ei makseta, jos sitä mietitte.)
Olen katsellut ja hakenutkin aika aktiivisesti uutta työpaikkaa viimeiset puoli vuotta, mutta tältä paikkakunnalla tarjonta ei ole päätähuimaavaa, samaten olen ajatellut että tekisin edelleen mieluusti jossainmäärin osa-aikaista työtä vuoden-pari eteenpäin lapsen takia. Tämän takia potentiaalisia työpaikkoja on entistä vähemmän.
Turhautuneena tilanteeseen taas yhden ylityöputken jälkeen hain pari viikkoa sitten suunnilleen ainoaa löytämääni osa-aikatyötä henkilökohtaiseksi avustajaksi naiselle, jolla on lihassairaus, ja sain kutsun haastatteluun eilen.
Olen tässä nyt miettinyt, että mitä jos mulle oikeasti tarjotaan tätä työpaikkaa, löydänköä enää myöhemmin oman alani töitä jos nyt pari vuotta teen jotain "ihan muuta." Mitä te ajattelette, vaihtaisitteko työpaikkaa?
Kommentit (11)
olin arvostetun firman myyntineuvottelijana, vapaa autoetu, puhelin ja itse valittavissa oleva liukuva työaika, kivoja matkoja ja kivat duunikaverit ja asiakkaat, mutta joku mätti ja kovasti. Sain tarpeekseni ja lähdin opiskelemaan kädentaitoja, nyttemmin olen vaativassa asiakspalvelussa ja asuin välillä ulkomailla. En ole katunut yhtä ainutta sekuntia että lähdin ja ikinä en palaisi vastaavaan hommaan. Kukaan ei oikein tuntunut ymmärtävän ratkaisua ja sain osakseni ihmetteleviä kysymyksiä ja katseita. tuntui vapauttavalta ettei kukaan ottanut minuun yhteyttä sen vuoksi, että halusi itse hyötyä siitä. Mielistely loppui myös. Joku maksaisi että olisi saanut asemani, mutta minä sain henkisen hyvinvointini takaisin ja tein mitä sydämeni oli käskenyt tehdä jo vuosia.
Tsemppiä, et tule katumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla, mitä muut ajattelevat tilanteesta ja kiva kuulla, etten ole ainoa tällaisessa tilanteessa. Kuten sanottu, menen nyt kuitenkin käymään ainakin työhaastattelussa ja jos mulle tarjotaan paikkaa, niin harkitsen kyllä vakavasti nykyisestä työstäni lähtemistä. t. ap
jos sitten parin vuoden päästä olet valmis kokopäivätöihin ja muuttamaan. Teidän pienellä pikkupaikkakunnalla työpaikkojen määrä ei todennäköisesti hirveästi lisäänny, mutta koko Suomessa ollaan parin kolmen vuoden päästä ihan eri tilanteessa kuin nyt ja töitä saa taas.
Mä itse kyllä lähtisin, mitään paikkaa ei kannata katsella, jos siellä kärsii.
Fyysisesti voi olla raskasta, ja yksinäistä työtä, jos ei ihan ystävysty asiakkaan kanssa.
Olen itse sairaanhoitaja, mutta nyt koulunkäyntiavustaja kurssilla. Pienten lasten vuoksi päivätyö ja lyhyet päivät kiinnostaa. Samoin kyllä työ itsessään, tuntuu haasteelliselta. Vaikkei sitä arvostetakaan.
olen luonteeltani aktiivinen ja liikkuva ja olen aina viihtynyt myös ihan kunnon fyysisessä työssä. Tämänhetkinen työni on ihan jatkuvaa staattista paikallan istumista, mikä etenkin kiireisessä ja stressaavassa työssä oireilee esim. hartioiden ja hiirikäden kipuna, kuulemma nykyajan istumatyötä tekevien yleisin ongelma lääkärin mukaan. Asiakas olisi mua muutama vuosi nuorempi nainen, joten jonkinasteinen kemian toimiminen lienee tärkeää henkilökohtaisen avustaja työssä. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut nykyisessä työssäni lentoemäntänä kauan ja kolunnut maailmaa. Pienet kouluikäiset lapset ja miehellä vaativa työ... Jatkuvaa elämän aikatauluttamista. Olen vakavissani ajatellut lähteä kouluun lukemaan lähihoitajaksi ja ikää 40 ja risat täälläkin, katsoa sitten miten elämä vie...
Koulun penkille lähtö siis, ja esim. lähihoitaja. Jatkuva kiire, ikuiset aikataulut, milloin siinä jää aikaa elää? t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sitä, olisko se toinen työ sitä mitä oikeasti haluaa tehdä. Jaksaisitko avustajan työtä, tuntuuko se kiinnostavalta vai onko se vain epätoivoinen pakotie tuosta nykyisestä tilanteesta?
kans toi otsikossa mainittu statusarvo on täysin epäoleellinen peruste millekään valinnalle.Sen sijaan miettisin työn mielekkyyttä ja vaativuutta/stressaavuutta suhteessa palkkaan ja taloudelliseen toimeentuloon.
Itse vaihtaisin mielelläni stressittömämpään ja vähemmän vastuulliseen työhön mutta yh:na sen vaikutus taloudelliseen toimeentuloon olisi turhan suuri. Onneksi pystyn tässä työssä vastuullisuudesta huolimatta pitämään kiinni työajoista, mikä on muun elämän kannalta tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kiva työ kansainvälisessä yrityksessä, todella hyvä asema ja palkka. Paljon oli vastuuta, aina töissä (ainakin ajatuksissa), ei kunnon lomia vaikka muita vapauksia sitten esim. työaikojen suhteen olikin.
Päätin lähteä ja sain uuden työpaikan vaikka palkka olikin n. 20% pienempi. Toivottavasti kannattaa, vuoden päästä olen sitten viisaampi.
Erona se, että minulle ei myönnetä töistä osa-aikaista hoitovapaata. Teen toimistotyötä assistenttina, eli minulle työ ei ole minkäänlainen statuskysymys, kun sitä statusta ei nytkään ole :-)
Olen etsinyt osa-aikatyötä kissojen ja koirien kanssa. Hoitoalalle minusta ei ole; kaupan alan työpaikat ovat vuorotyötä, jota en myöskään haluaisi, koska haluaisin olla saattamassa lasta kouluun ja aikaisin kotona.
Haluaisin toimistotyötä joustavilla työajoilla n. 6 tuntia päivässä, mutta sellaisia työpaikkoja ei täällä pääkaupunkiseudullakaan näytä olevan. Huono palkkakaan ei haittaisi.
Jonkin ratkaisun aion kesään mennessä tehdä, en jaksa jatkaa elämää työn ehdoilla.