Lue keskustelun säännöt.
Miksi apua saa vasta kun menettää terveyden lähes kokonaan
15.04.2022 |
Olen kärsinyt raskaista oireista yli kaksi vuotta. Lääkäri aina vähätteli ja käski vain kotia. Jotain lääkettä joka ei auta itse vaivaan. Piti sitten romahtaa niin että terveys meni kokonaan ja en pääse enää sängystä. Ajoissa jos toimittais niin olisin ollut työkunnossa nopeasti. Nyt on paljon suurempi urakka kuntoutua. Tulisihan se paljon halvemmaksi jos toimittaisiin nopeammin ja ennalta ehkäisevästi kun merkit jo selkeästi näkyy.
Kommentit (13)
No mikä sun diagnoosi siis?
Ja miten elintavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä sun diagnoosi siis?
Ja miten elintavat?
Hyvät elämän tavat. Urheilu/ fitnesstausta, absolutisti, rajun onnettomuuden jälkeen sairastuin dissosiaatiohäiriöön.
En ymmärrä miksei ennemmin keskitytä "terveyden hoitoon" kuin myöhemmin sairauden hoitoon. Ehkä tämä muuttuu kun tiede edistyy ja saadaan selville mikä elimistön vika aiheuttaa myöhemmin sairauden.
Lääkärit ei viitsi ikinä enempää kuin sen pakollisen. Ne ei viitsi lisäkouluttautua, ne ei halua kuulla naturopatiasta, ne ei viitsi pysyä ajan tasalla. Kaikki pitää potilaan itse etsiä netistä. Onneksi sieltä löytyykin nykyään kaikki uusin info. Ja sitten sen voi mennä kertomaan lääkärille.
Suomessa hoidetaan vain sairaita ei terveyttä. Lääkärit katsoo kuin sekopäistä jos kysyy miten voisi elintavoillaan pitää oireita pois tai siedettävinä. No eipä nekään ole ikinä sillä luennolla olleet eikä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten se, että keskitytään yhteen vaivaan, yhteen ongelmaan, eikä ajatella ihmistä holistisesti, kokonaisuutena.
Terveyskeskuslääkärille aikaa varatessa ei saa sanoa kuin yhden vaivan, mitä käsitellään sitten vastaanotolla. Ihan hullua
Minäkin kävin tammikuussa(!) valittamassa silmään liittyvää ongelmaa, ja nyt kuun lopussa onnaik silmäklinikalle. Tällä välillä vaiva on siirtynyt tai laajentunut muualle pään alueelle. Ehkä itse silmästä ei löydykään vikaa, jolloin olen lähtöpisteessä. Epäilen, että silmäklinikalla tutkitaan/kuvataan muuta kuin silmää.
Jännään vielä, perutaanko aikani hoitajalakon tai muunsyyn takia ennen H-hetkeä. Sepä vasta olisi somaa. Kun ei pääse lääkäriin, tai kun ei tutkita tarkemmin, ei tarvitse hoitaakaan. Eikä synny jonoa.
Dissosiatiivinen derelisaatio/depersonalisaatio aiheuttaa ihan sietämätöntä tuskaa päivittäin. Sitä ei ulospäin huomaa ja näytän edelleen hyvältä ja urheilulliselta. En sekoile. Mutta voimat on totaalisen pois kun en saa ohjeita tai oikeaa lääkitystä sairauteeni. Ottaisin kyllä vaikka mitä neuvoja vastaan. On tässä kaikenmoisia sirkustemppuja jo kokeiltu ja edelleen olen valmis kokeileen jos jotain olisi tarjolla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dissosiatiivinen derelisaatio/depersonalisaatio aiheuttaa ihan sietämätöntä tuskaa päivittäin. Sitä ei ulospäin huomaa ja näytän edelleen hyvältä ja urheilulliselta. En sekoile. Mutta voimat on totaalisen pois kun en saa ohjeita tai oikeaa lääkitystä sairauteeni. Ottaisin kyllä vaikka mitä neuvoja vastaan. On tässä kaikenmoisia sirkustemppuja jo kokeiltu ja edelleen olen valmis kokeileen jos jotain olisi tarjolla. ap
Millä lääkkeillä itse dissoa voi hoitaa? Olen ymmärtänyt, että tietynlainen terapiamuoto auttaa mutta että lääkkeitä? Oireita voi tietty aina lievittää lääkkeellä.
Joko terveyskeskuslääkäri tai "työterveys" jota ohjaa työnantaja. Kaikki samassa remmissä ja lopulta oikeisto sitä johtaa. Tulee halvaksi kun kuolee nopeasti tehtyään työnsä. Lukaiseppa kannasta lausunnot ja kauhistu että noinko sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inva korttia pysäköintiin olen yli vuoden pyytänyt... Taitaa tulla sitten, kun en pysty enää autolla ajamaan.
Hei ap. Mulla on kans disso mutta varmaan eri tyyppinen. Terapiaan on todella vaikea päästä (tiedän kokemuksesta) jos et ole ihan rähjän olonen ja näkönen. Näin se menee että sitten jotenki koitetaan auttaa kun viittä vaille hirressä roikut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Mulla on kans disso mutta varmaan eri tyyppinen. Terapiaan on todella vaikea päästä (tiedän kokemuksesta) jos et ole ihan rähjän olonen ja näkönen. Näin se menee että sitten jotenki koitetaan auttaa kun viittä vaille hirressä roikut.
Tuntuu siltä että apua saa lähinnä he, jotka täysin sairaudentunnottomina häröilevät jossain ihmisten ilmoilla, ja pistävät kovasti hanttiin kun heitä yritetään toimittaa hoitoon. Ehkä itsensä voi saada siihen jamaan, jos pystyy olemaan nukkumatta ja syömättä tarpeeksi kauan, en tiedä. Asiallisesti ja ystävällisesti itse apua pyytämällä oikein mitään ei ainakaan tapahdu.
Sepäs se. Jos on rahaa käydä yksityisellä se voi parantaa tilannetta. Vaikka ei se niin saisi mennä.