Meneekö enää kenelläkään hyvin edes omasta mielestään?
Tuntuu siltä, että liki jokaisella menee huonosti. On traumoja, masennusta, liika lihavuutta tai laihuutta, velkaantumista, oireyhtymiä, kiusaamista jne.
Missä ovat ne, joilla menee hyvin tai edes niin hyvin, että koko ajan ei ole huono olo?
Onko huonosti menemiseen syynä ihmisten kyvyttömyys selvitä haasteista, yhä karmivampi elinympäristö, liiallinen minä-keskeisyys vai mikä?
Vai vääristyykö maailmankuva, kun lukee mediaa? Missä olet sinä tavallinen tallaaja, jolla menee edes tyydyttävästi elämässä?
Kommentit (10)
Niin kauan kuin tää tyttölauma on johdossa niin ei mene hyvin kellään.
Minulla menee hyvin traumoista ja diagnooseista huolimatta. Terveyden puutteesta huolimatta on perhe, mielekäs työ, riittävästi rahaa, paljon positiivista tekemistä ja odottamista.
Ei mulla ole mitään valittamista. Toki elämässä on 50 vuodessa tapahtunut kaikenlaista, mitä niitä märehtimään. Nyt on oma pieni perhe, oma koti ja mökki, teinillä menee ihan ok ja tulevaisuudensuunnitelmat vaikuttaa järkeville, molemmilla on töitä, terveyttä (ja orastavia vanhuuden vaivoja).
Lähinnä nyt jännätään saako teini kesätöitä, jos ei osu, niin ei haittaa, on vasta 15-vuotias.
Mulla menee hyvin ja olen oikein tyytyväinen elämääni. Pieniä vastoinkäymisiä toki on, mutta niiden ei kuulu kokonaiskuvaa keikauttaa.
Minulla menee. Olen tuulivoima-alalla, ja ihmisten sählääminen ilmastovouhotuksen kanssa yhdistettynä sotaan sataa suoraan pankkitililleni! Mikä pikavoitto!
Mulla menee hyvin, perhe voi hyvin ja kaikki on suht terveitä, koulut menee hyvin, töitä riittää, liikaakin mutta työkaverit on ihania, on ystäviä, harrastuksia, kaupasta saa ruokaa jne.
Maailma sekoaa ja ihmiset siinä mukana mutta se vaan korostaa sitä kuinka hyvin asiat oikeastaan on.
Ehkä vähän miten asian ottaa? Voisin kertoa itsestäni kahdella eri tavalla. Molemmat ovat ihan täysin totta ja rehellisesti kerrottua.
Vaihtoehto1:
Olen työtön ja rahaa on vähän. Läheiseni on saattohoidossa. Lapseni sairastelee paljon ja yritetään kiriä koulutehtäviä kiinni. Itselläni on myös pitkäaikaissairaus ja välillä ahdistaa ihan tajuttoman paljon. Myös sota pelottaa enkä saa sen takia nukuttua.
Vaihtoehto 2:
Kävin juuri lapsen kanssa ulkoilemassa ja nähtiin kevään ensimmäiset perhoset. Kohta teen makaronilaatikkoa ja nautin arjen pienistä asioista. Oon siivonnut kodin ja täällä on ihanan siistiä. Olo on juuri nyt ihan hyvä.
Minäkeskeistä valitusta on paljon. Mutta muutos ei houkuta juuri ketään. Teen nyt kuperkeikan ajatuksissani ja lähden lenkille.