Lue keskustelun säännöt.
Noloa, noloa…
14.04.2022 |
Alkais jo riittää tää, että aina saa hävetä itseään. Vähän väliä ilmaisen itseäni typerästi, liikun kömpelösti, jännitän sosiaalisia tilanteita, pudotan tavaroita, sanat unohtuvat ja mitä vielä. Nolottaa niin, että haluaisin huutaa tyynyyn ja pyyhkiytyä pois ihmisten mielistä. Muut vaikuttavat niin rohkeilta ja eteviltä, ja mä olen tällainen luuseri. Miten osaisin olla vähemmän nolo? Kaikki vinkit tervetulleita.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä katsoa itseäsi ulkopuolelta. Tai siis niin että noita asioita tekisi joku muu. Tuskin edes huomaisit. Ei ihmiset toisten eleisiin tai pikkumokiin kiinnitä huomiota.
Kerran kahvilassa kuulin kun viereisessä pöydässä toinen kaatoi kahvit tuolilleen niin pöytäkaveri kommentoi että kaatuuhan niitä valtamerilaivojakin. Minusta se oli kivasti sanottu. Ota sinäkin tavaksesi sanoa itsellesi tämä jos käy vastaavaa.
Muutenkin koita kääntää sisäinen puheesi myötätuntoisemmaksi itseäsi kohtaan.
Jatkat vaan samaa rataa välittämättä asiasta. Kun et itse kiinnitä asioihin huomiota, töppäilyt vähenevät.
Useimmat meistä varmaan ajattelevat olevansa vähän nolompia kuin muut. Mutta tiedätkö mitä: muut eivät välttämättä edes huomaa nolouttasi, koska keskittyvät itse niin kovasti olemaan jotain muuta kuin nolo.
Sinä et ole niin nolo kuin luulet. Seuraavan kerran kuin nolottaa, koita katsoa itseäsi itsemyötätunnon silmin. "Nyt mua nolottaa, saan tuntea noloutta, mutta olen silti ihan jees ja elämä jatkuu".
Ei ole realistista pyrkiä lopettamaan nolous. On realistista opetella elämään nolostuttavien tilanteiden kanssa. Pikku hiljaa ei jaksa enää niin nolostua. Tajuaa, että tämä on vain elämää, ei niin kauheen vakavaa.
T. paljon itseään noloannut ja nolaava tyyppi, joka ei pahemmin enää nolaamisiaan kaivele (vaikka eilenkin Teams-palaverissa pyysin puheenvuoron, ja sitten unohdin mitä piti sanoa. So what!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan täysin. En ole oppinut elämään tämän asian kanssa 30 ikävuoteni aikana. Tsemppiä sulle! ❤️
Onpa samaan aikaan harmillista kuin lohdullistakin kuulla tämä. ❤️ Itse olen lähemmäs 40 ja toivoisin esimerkiksi uralla etenemistä, mutta ei siitä mitään tule, kun itseluottamus on niin matala 😔 -Ap
Vierailija kirjoitti:
Jatkat vaan samaa rataa välittämättä asiasta. Kun et itse kiinnitä asioihin huomiota, töppäilyt vähenevät.
Tämä taitaa olla totta. Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, miten toimin ja mitä sanon. Koen, että olen kyllä ihan fiksu, mutta olemus kertoo ihan jotain muuta, ja tämä harmittaa aivan kamalasti. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkat vaan samaa rataa välittämättä asiasta. Kun et itse kiinnitä asioihin huomiota, töppäilyt vähenevät.
Tämä taitaa olla totta. Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, miten toimin ja mitä sanon. Koen, että olen kyllä ihan fiksu, mutta olemus kertoo ihan jotain muuta, ja tämä harmittaa aivan kamalasti. -Ap
Nyt aletaan nähdäkseni pääsemään ytimeen. Ongelmasi ei ole nolot teot (niitä meillä kaikilla riittää! Et vaan huomaa kun keskityt liikaa omiin noloihin juttuihisi), vaan huono itsetunto. Sitä sun kannattaa yrittää kasvattaa. Ehdotan esim. paritanssia. Alkeistunneilla kaikki tanssivat alkuun "nolosti", kunnes alkavat saamaan itsevarmuutta tanssisalissa ja sen ulkopuolella! Usko mua, olen itse tämän kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Tuhannen tulimmaista
Voi myrsky ja mylväys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkat vaan samaa rataa välittämättä asiasta. Kun et itse kiinnitä asioihin huomiota, töppäilyt vähenevät.
Tämä taitaa olla totta. Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, miten toimin ja mitä sanon. Koen, että olen kyllä ihan fiksu, mutta olemus kertoo ihan jotain muuta, ja tämä harmittaa aivan kamalasti. -Ap
Olin itse kova punastelemaan. Kyllästyin lopulta siihen, ja päätin että ihan sama. Mitä sitten jos punastun. Ja niinhän siinä kävi että kun en välittänyt, enkä kiinnittänyt itse enää huomiota punastumiseeni, se loppui miltei kokonaan. Nykyisin punastun todella, todella harvoin. Edellisen kerran voi laskea vuosissa.
Komppaan täysin. En ole oppinut elämään tämän asian kanssa 30 ikävuoteni aikana. Tsemppiä sulle! ❤️