Voimmekohan saada pikkusiskoni (taapero) meille kun äitiäni ei enää ole?
Minun äidilläni todettiin vähän aikaa pikkusiskoni syntymän jälkeen vakava sairaus. Minä ja kaksi pikkuveljeäni olemme jo kaikki aikuisia ja elämme omaa elämää tahoillamme. Kaikilla on puolisot ja vähintään yksi lapsi. Pikkusiskoni oli vahinko, mutta vanhempani päättivät kuitenkin pitää vauvan. Isäni kuoli tapaturmaisesti ennen vauvan syntymää.
Meillä on kolme lasta, joista nuorin on 6kk vanhempi pikkusiskoani. Pikkusiskoni on ollut meillä hoidossa todella paljon (nyt viimeiset 7kk koko ajan) kun äitini on ollut sairaalassa ja nyt äitini sairaus on siinä vaiheessa, että odottelemme enää millon äitini pääsee kivuistaan ja lepäämään rauhassa.
Mielessä on myös välillä pyörinyt, että miten käy pikkusiskoni sen jälkeen kun äitiäni ei enää ole. Saako hän jäädä meille vai joutuuko jonnekin täysin vieraaseen perheeseen...
Kommentit (35)
lapset pyritään sijoittamaan lähisukuun mahdollisuuksien mukaan. Te olette sopivan ikäisiä vanhemmiksi, lapsi on valmiiksi teille läheinen ja jos vielä äitisi puoltaisi asiaa.
ole mitään merkitystä. Sosiaalityöntekijät etsivät sopivan sijaisperheen, se ehkä voi olla teidän perheenne.
ja allekirjoitukset kaikilta osa puolilta. keskustelkaa myös kaikkien sisarusten kanssa ja sopikaa hyvissä ajoin mitä kukin haluaa.
Käyttäkää lakimiesta varmuuden vuoksi .
Voimia teille
Sossu päättää suomessa näistä asioista, eikä mitään "testamentteja" voi tehdä, eikä niistä ole hyötyä.
Jos on näin valmis tapaus, että lapsi voisi sijoittua tuttuun sukulaisperheeseen kaikkien osapuolten tahdosta, niin miksi pitää rasittaa yhteiskunnan varoja ja tuhlata niitä kipeästi tarvittuja sijaisperheitä tällaiseen. Lapsella olisi jo koti valmiina, tutut rakkaat ihmiset, jotka haluavat huolehtia. Sitten hänet pitäisi laittaa ventovieraille, jonka jälkeen rakkaiden tapaaminen on monin verroin vaikeampaa.
liittää toivomuksen, kenelle menee lapsen taloudellinen edunvalvonta ja kuka voisi olla lapsen huoltaja. Tällöin tarvitaan myös niiden edunvalvojien ja huoltajien oma allekirjoitus suostumisesta.Tällä ei ole laillista asemaa, mutta asianajajani mukaan niitä kyllä noudatetaan ja saattaa helpottaa myös huomattavasti sosiaalitoimenkin hommia.
Luulisin myös, että ottamalla ajoissa yhteyttä sinne sosiaalitoimeen, voi asioita varmaan siltäkin kannalta nopeuttaa.
Ei tuota tarvitse pelätä, sosiaalitoimi ei erota perheestä kun asiat ovat kunnossa, kuten teidän tapauksessa on.
Voimia teille!
(jos asiat ok). Tiedän erään lapsen joka sijoitettiin tätinsä perheeseen.
äitinsä serkun perheeseen. Nimenomaan lapselle etsittiin sukulaisista sopiva sijoitusperhe.
jo nyt, kun äitisi on vielä elossa ja kykenevä sanomaan mielipiteensä! Todennäköisesti taapero sijoitetaan lähisukulaiselle. Tiedän näin käyneen jopa niin, että lähisukulainen oli hyvin nuori (aikuinen kuitenkin) lapseton ihminen, joka ei olisi omasta puolestaan ollut edes kovin valmis lapsen huoltajaksi!
Otan osaa tilanteeseenne, jaksamista! :(
Ensisijaisesti täytyy sijoittaa sukulaisen tai muuten läheisen ihmisen luo.
lapsen testamenttauksella ei ole merkitystä. Sukulaiseni yritti testamentata lapsensa eräälle lähiomaiselleen, jolla on mielenterveysongelmia. Sosiaalitoimi onneksi sijoitti lapset toiselle sukulaisperheelle, jotka olivat halukkaita lapset ottamaan, olivat heitä jo ennenkin erittäin paljon hoitaneet ja joiden elämäntilanne oli kaikin puolin vakaa.
Eli hänen tulee kirjallisesti ilmaista tahtonsa antaa kuopus teidän perheeseenne. Todistukseen tarvitaan kahden todistajan allekirjoitukset, paikka ja päiväys, sekä vakuutus että testamentin laatija on vielä tuolloin henkisesti kyvykäs ilmaisemaan oman tahtonsa. Se, kenelle lapsi menee äidin kuoleman jälkeen, voi olla myös lapsen edunvalvoja (tästä pitää olla myös maininta).
Vainajan viimeistä tahtoa kunnioitetaan ja yleensä huoltotestamentilla on siten paljon painoarvoa.
terveisin hetki sitten asiaa selvittänyt
4- ja 8-vuotiaiden sisaruspuoltensa huoltaja vanhempien kuoltua. Tästä on aikaa toistakymmentä vuotta, enkä tiedä näihin asioihin liittyvästä byrokratiasta mitään, tiedän vain näin tapahtuneen.
tässä tapauksessa olisi varmaan käynyt toisin, jos noita mielenterveysongelmia ei olisi ollut.
lapsen testamenttauksella ei ole merkitystä. Sukulaiseni yritti testamentata lapsensa eräälle lähiomaiselleen, jolla on mielenterveysongelmia. Sosiaalitoimi onneksi sijoitti lapset toiselle sukulaisperheelle, jotka olivat halukkaita lapset ottamaan, olivat heitä jo ennenkin erittäin paljon hoitaneet ja joiden elämäntilanne oli kaikin puolin vakaa.
tekemistä keskenään. Toki orvoksi jääneen kohdalla myös huoltajuutta voivat sukulaiset anoa.
Huoltajuustestamentti kannattaa tehdä, vaikka se ei sidokaan sosiaaliviranomaisia. Sillä on merkitystä, vaikka sitä ei aina noudateta. Sitä kyllä noudatetaan, jos se ei ole lasten edun vastainen, kuten 14:n tapauksessa olisi ollut.
Aiemmin oli niin, että sossut eivät tutkineet sukulaissijoitusta, mutta laki on muuttunut niin, että heidän velvollisuutensa on joka kerta ottaa ensin selvää sukulaissijoituksen mahdollisuudesta ja vasta, jos lapsen edun toteuttavaa sukulaissijoitusta ei ole löydettävissä, lapsi sijoitetaan muualle.
Ap:n perheellä on hyvät mahdollisuudet saada lapsi luokseen asumaan.
Ihme ettei ole jo oltu yhteydessä sinne jos äiti on sairaalassa ja kykenemätön huoltamaan lastaan.
Soita heti huomenna sossulle ja selvitä asiaa. Pikempi parempi, ja ajoissa toimimalla jää erittäin epätodennäköiseksi väliaikaissijoitus muualle päätösten tekemisten ajaksi.
vaikka se ei ole mikään velvoittava, sosiaalitoimea sitova on se ensimmäinen selvitettävä eli onko sukulaissijoitus mahdollinen. Kannattaa siis tehdä paperi.
Voimia Teille ja pienelle taaperolle myös.
ja tehkää nyt ajoissa paperit kuntoon jotka hän allekirjoittakaa. Käyttäkää lakimiestä!!