Kaipaan nuoruutta ja ”nuorempaa minää”, onko kohtalotovereita?

Aika kultaa muistot. Mietipä kuinka huono itsetunto sinulla oli nuorena. Kaverit oli aina niitä hoikempia ja kauniimpia. Tai sitten se pahempi vaihtoehto, että luulit itse olevasi joku porukan prinsessa.

Minua ei hiusten harmaantuminen tai rypyt ahdista millään tavalla, koska elämässä on huomattavasti fiksumpaa sisältöä kuin pohtia että kuka on ketä laihempi ja millä värillä seuraavaksi värjäisin tukkani. Aikuisena on omaa rahaa, oma asunto, töissä ei tarvitse seurata mitään teinidraamoja koska kaikki ovat aikuisia jotka keskittyvät omaan työhönsä eivätkä huomionhakuun (no tämä voi toki riippua alasta).

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Mietipä kuinka huono itsetunto sinulla oli nuorena. Kaverit oli aina niitä hoikempia ja kauniimpia. Tai sitten se pahempi vaihtoehto, että luulit itse olevasi joku porukan prinsessa.

Minua ei hiusten harmaantuminen tai rypyt ahdista millään tavalla, koska elämässä on huomattavasti fiksumpaa sisältöä kuin pohtia että kuka on ketä laihempi ja millä värillä seuraavaksi värjäisin tukkani. Aikuisena on omaa rahaa, oma asunto, töissä ei tarvitse seurata mitään teinidraamoja koska kaikki ovat aikuisia jotka keskittyvät omaan työhönsä eivätkä huomionhakuun (no tämä voi toki riippua alasta).

No olet osittain oikeassa. Tosin huono itsetunto minulla on vieläkin, joissain harvoissa asioissa parempi, mutta se ei ole juuri muuttunut ajan saatossa. Minä käsitän ”nuoruudella” vielä ajan kolmikymppisenä.

Taide ja hikihommat. Mä luotan niihin.

41-vuotiaana elän elämän parasta aikaa ja vauva-arkea. Ei ole ikävä mennyttä, eikä tulevaa.

Kaipaan myös vuosi 1998-2001 sekä 2006 ja siitä vähän eteenpäin. Ikää minullakin 41v.

Ryppyjä minulle ei ole paljon tullut, mutta iho on kuiva kuin korppu ja posket valahteet. Ei minulla ollut huonoa Itseluottamusta. Ainoastaan teininä ja yhden huonon parisuhteen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan myös vuosi 1998-2001 sekä 2006 ja siitä vähän eteenpäin. Ikää minullakin 41v.

Ryppyjä minulle ei ole paljon tullut, mutta iho on kuiva kuin korppu ja posket valahteet. Ei minulla ollut huonoa Itseluottamusta. Ainoastaan teininä ja yhden huonon parisuhteen jälkeen.

Toki nämä ovat aina yksilökohtaisia, itseluottamus ja se, miten elämä on mennyt. Minusta on kiva lukea muiden kokemuksia.

Sitten kun on 70 ajattelee että 42 vuotiaana oli todella nuori, ja harmittelee sitä ettei osannut elää täysillä kun murehti asioita. Muistan kun 23-vuotiaana tunsin itseni jostain syystä ihan ikälopuksi, nyt se tuntuu naurettavalta. Jos nuoruuden voisi elää uudestaan, pitäisi muistaa ja tietää kaikki se mitä nytkin niin että siitä ajasta osaisi ottaa kaiken irti.

Selkeästi näkee että sellainen huipputaso viehättävänä tyyppinä on ohitettu, oli ajanjakso jolloin naisten kanssa sujui kanssakäyminen ihan erityisen soljuvasti. Tuntuu että paras terä on mennyt monessakin mielessä, huumorikin jotenkin lopahtanut ja olen vakavampi mies nykyään. No, aikaa kutakin ja kyllähän ne kiinnostuksen kohteetkin muuttuvat iän myötä.