Lue keskustelun säännöt.
Miten pitää laihdutusmotivaatio yllä?
28.04.2025 |
Olen melko hitaasti tammikuusta asti pudottanut painoa, ja on sitä 12kg lähtenytkin. Painonpudotus on oikeastaan ollut todella helppoa, nälkää en juurikaan näe, eikä kaikista herkuistakaan ole pakko kieltäytyä. Olo on ollut paljon parempi, ja huomaan muutoksia ulkonäössä. Myös pienempi vaatekoko motivoi kummasti
Nyt on kuitenkin muutaman viikon aikana mennyt homma ihan läskiksi. Elämässä on ollut stressaava vaihe ja paljon muutoksia, sekä olen nyt kolmatta kertaa kipeänä kuuden viikon sisään. Olen siis palannut täysin entisiin elämäntapoihin.
Turhauttaa. Ongelma ei edes ole se, että en pystyisi olemaan ilman roskaruokaa tms. En vain löydä jostain syystä motivaatiota pitää ruokailutottumuksia yllä, kun elämä ei ole tasaista ja helppoa. Miten painonhallinnassa voi onnistua, kun ei pysty laittamaan täyttä keskittymistä ruokailuun, mutta uudet elämäntavat ei tule vielä selkäytimestä, vaan korvaan huomaamattanikin aterioita herkuilla, ja kasvikset jää pois lautaselta?
Painoa on tullut päälle kilo takaisin, mutta se ei oikeastaan edes harmita, sillä tiedän sen lähtevän nopeasti, kun taas pääsen parempien elämäntapojen makuun :)
Ehkä otan nyt itseäni niskasta kiinni, ja toivon, että joskus vielä uusista elämäntavoista tulee tottumuksia
Kommentit (18)
Itsehän sen tuossa sanoit. Älä harmittele takaisin tullutta kiloa vaan palaat ryhdikkäästi terveelliseen rytmiin. Koska voit hyvin niin ja haluat voida hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntapamuutos tapahtuu hitaasti ja on tärkeää olla itselleen armollinen, tsemppiä ap:lle.
Kun elämässä on stressiä ym. ikävää, niin koita silti miettiä, että mistä muusta voit saada iloa ja rentouden tunnetta kuin epäterveellisestä syömisestä. Tee vaikka lista asioista, jotka tuovat hyvää oloa, ja valitse listalta jotain tekemistä kun tekisi mieli roskaruokaa.
Minulla on myös vaikea elämäntilanne. Stressiä, unettomuutta, ahdistusta ja flunssakierrettä. On todella vaikeaa löytää motivaatiota painonpudotukseen, kun en oikeastaan piittaa yhtään mistään mitään. Mutta yritän nyt kuitenkin tsempata aina kun kykenen.
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä on stressiä ym. ikävää, niin koita silti miettiä, että mistä muusta voit saada iloa ja rentouden tunnetta kuin epäterveellisestä syömisestä. Tee vaikka lista asioista, jotka tuovat hyvää oloa, ja valitse listalta jotain tekemistä kun tekisi mieli roskaruokaa.
Kiitos kommentista! Isoin ongelma ei kyllä ole lohtusyöminen, vaan se, etten vaikeina aikoina jaksa keskittyä siihen terveelliseen syömiseen, ja sen takia päädyn syömään roskaa. Siihen juuri kaipaan vinkkejä, että miten oppia syömään terveellisesti myös keskittymättä siihen, kun ei ole aikaa ns. aktiivisesti laihduttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös vaikea elämäntilanne. Stressiä, unettomuutta, ahdistusta ja flunssakierrettä. On todella vaikeaa löytää motivaatiota painonpudotukseen, kun en oikeastaan piittaa yhtään mistään mitään. Mutta yritän nyt kuitenkin tsempata aina kun kykenen.
Lohduttavaa kuulla, että joku on samassa tilanteessa :) Musta tuntuu, että mielenkiintoa löytyisi, jos ei olisi niin monta rautaa tulessa samaan aikaan. Ehkä tämä tästä helpottaa, ja onnistun vielä kaiken päälle keskittymään edes hieman ruokailuunkin. Pohdin vain, miten tulevaisuudessakaan selviän, kun uusia elämäntilanteita tulee, kun jo nyt olen palannut lähtöpisteeseen
Vierailija kirjoitti:
No ota sitten itseäsi niskasta kiinni ja jatka laihdutusta, kun kerran tiedät ylimääräisten kilojen lähtevän heti pois. Mikä oli tämän ruikutuksen pointti?
Olipa ikävä kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Motivoisiko jokin muu enemmän, esim. kun olet kipeä, huolehdit itsestäsi voimiesi mukaan, kun on stressiä, teet mitä pystyt helpottaaksesi oloasi. Syöminen on siellä seassa ihan vain syömisenä, energiana - kipeänä ei välttämättä jaksa syödä, tai jos jaksaa, voi keskittyä syömään ruokaa, joka tukee siinä paranemisessa. Eikä niin, että stressin ja/tai sairastumisen päälle vielä lisää stressiä ruokarajoituksilla ja sitten "sortumisesta"/epäonnistumisesta itseään sättimällä. Voisiko se motivaatio tulla hetkessä elämisestä, oman itsesi hyväksymisestä sekä voinnistasi välittämisestä. Sen mukaan, mitä jokainen hetki vaatii ja mihin siinä hetkessä pystyt.
Millaisella muutoksella sait kilot noin nopeasti vähenemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teippaa Dr. Now:n kuva jääkapin oveen. Tää on se tiukka tohtori, joka esiintyy Hengenvaarallisesti lihava -sarjassa.
Minulla lähti laihtuminen hyvin käyntiin viime syksynä. Painoa putosi 6 kiloa nopeasti ketoilemalla. Sitten sairastuin ihan hirveään yskään ja kuumeeseen ja kaikki murtui minussa ja aloin syömään entistä enemmän sipsejä ja makeita kakkuja.
Painonpudotuksen aikana ei tehnyt ollenkaan mieli roskaruokaa.
Se murtuminen oli kauheaa kun en ole ollut kipeänä moneen vuosikymmeneen ja sitten niin vaikea olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö terveempi ja energisempi elämä ole tarpeeksi motivoivaa?
Juokset puolimaratonin vuoden päästä, ota tämä tavoitteksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, nythän on hieno todiste sulle, että olet stressisyöjä. Kun saat stressiä, lääkitset ja hoidat sitä ruualla. Toiset taas eivät stressaantuneina syö mitään. Tiedät siis, että kun olet kuormittunut, alat syödä liikaa. Auttaisi kyllä, että mietit tätä asiaa perinpohjin. Tämä asia tulee seuraamaan sinua niin kauan kuin et työstä sitä. Saitko lapsena lohtuherkkuja pahaan mieleen? Jostakin hyvin varhain opitusta tuo kumpuaa, että ahdistusta lääkitään herkuilla ja ruualla ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös vaikea elämäntilanne. Stressiä, unettomuutta, ahdistusta ja flunssakierrettä. On todella vaikeaa löytää motivaatiota painonpudotukseen, kun en oikeastaan piittaa yhtään mistään mitään. Mutta yritän nyt kuitenkin tsempata aina kun kykenen.
Lohduttavaa kuulla, että joku on samassa tilanteessa :) Musta tuntuu, että mielenkiintoa löytyisi, jos ei olisi niin monta rautaa tulessa samaan aikaan. Ehkä tämä tästä helpottaa, ja onnistun vielä kaiken päälle keskittymään edes hieman ruokailuunkin. Pohdin vain, miten tulevaisuudessakaan selviän, kun uusia elämäntilanteita tulee, kun jo nyt olen palannut lähtöpisteeseen
Jos stressistä huolimatta löytyisi sen verran aikaa ja energiaa, että saisit tehtyä terveellisiä aterioita valmiiksi jääkaappiin/pakastimeen, niitä olisi helppo sieltä sitten viikolla vain napata syötäväksi. Myös sairastumisten varalta jos olisi mahdollista pakastaa valmiita annoksia, voisit niitä sitten lämmittää kun ei muuta jaksa. Ja kyllä kannattaa myös miettiä, mikä stressaa ja pyrkiä saamaan asioita aseteltua tärkeysjärjestykseen. Kyllä syömisen pitäisi olla ihan siellä kärkipäässä. Mieti myös, miten tukisit ystävää, joka on stressaantunut, ahdistunut eikä saa nukuttua ja/tai sairastaa - et varmaan menisi sättimään, ettei kaiken tuon lisäksi vielä pysty pysymään laihdutussuunnitelmassaan. Älä myöskään lyö lyötyä itseäsi. Ns. cut yourself some slack.
Vierailija kirjoitti:
Millaisella muutoksella sait kilot noin nopeasti vähenemään?
Omasta mielestäni kilot lähti ihan normaalia tahtia :) Eipä minulla mitään ihmeellisiä vinkkejä ole antaa, lisäsin kasvisten syöntiä valtavasti, (aina vähintään puolet annoksesta). Syön, tai siis ainakin söin, ihan normaalisti, omaa kehoa kuunnellen.
Aamupalaksi esim. kananmuna ja kasviksia. Minulle tulee huono olo jos en syö aamiasta, ja illalla ei iske mielitekoja, kun syö tasaisesti pitkin päivää.
Lounasaikaan jotain kevyttä, esim. kuppi kahvia ja pari porkkanaa, koska keskipäivällä ei ole ruokahalua, mutta haluan kuitenkin syödä jotain pientä
Iltapäivällä ruoka normaalia kotiruokaa lautasmallin mukaan, välillä jätän hiilarit pois ja syön vain esim. kalaa ja salaattia
Illalla esim. leipä juustolla ja kasviksilla ja joku hedelmä
En muuten kaipaa kenenkään kommentteja syömisestäni. Neuvoja on maailma täynnä, jonkun mielestä syön ihan liikaa, toisen mielestä aikuisen ei kuulu syödä iltapalaa, kolmannen mielestä leipä on epäterveellistä. Syön niinkun syön, sillä voin itse tällä tavalla hyvin :)
Lisäksi vielä kirjoitan ruokapäiväkirjaa. Tällä tavoin sallin itseni ottaa vaikka kylässä palan piirakkaa, eikä ruokavalio muutu liian rajoittavaksi, mutta ei tule huomaamatta syötyä liikaa herkkuja
Huomenna ajoin taas ottaa nämä vinkit takaisin käyttöön, ehkä flunssakin helpottaa kun syö jotain kunnollista :)
Vierailija kirjoitti:
No niin, nythän on hieno todiste sulle, että olet stressisyöjä. Kun saat stressiä, lääkitset ja hoidat sitä ruualla. Toiset taas eivät stressaantuneina syö mitään. Tiedät siis, että kun olet kuormittunut, alat syödä liikaa. Auttaisi kyllä, että mietit tätä asiaa perinpohjin. Tämä asia tulee seuraamaan sinua niin kauan kuin et työstä sitä. Saitko lapsena lohtuherkkuja pahaan mieleen? Jostakin hyvin varhain opitusta tuo kumpuaa, että ahdistusta lääkitään herkuilla ja ruualla ylipäätään.
Itseasiassa mt-alan ammattilainen mulle kerran totesi, että jo ihan vauvalle syöminen on luonnostaan (parhaimmillaan) paitsi ravitsemisen, myös läsnäolon, lämmön ja lohdutuksenkin hetki. Eli siinä mielessä mielihyvä ja syöminen syntymästä lähtien yhdistyvät aivoissamme ja kehollisessa kokemuksessa toisiinsa eikä siitä luonnollisesta yhteydestä tarvitse itseään vanhempanakaan soimata. Valitsee vain terveellisempiä vaihtoehtoja herkuissakin. Esim. itse kipeänä todellakin syön myös jotain pientä hyvää, jos tekee mieli, sen sijaan että vain yksin surkeana kidun sängynpohjalla.
No ota sitten itseäsi niskasta kiinni ja jatka laihdutusta, kun kerran tiedät ylimääräisten kilojen lähtevän heti pois. Mikä oli tämän ruikutuksen pointti?