Lue keskustelun säännöt.
eronneet
10.02.2010 |
nyt kaipaisin teiltä neuvoa. Olen eronnut noin puolivuotta sitten lasteni isästä. Olemme exän kanssa ok väleissä, hoidamme lapset yhdessä ja pystymme juttelemaan sopuisasti lapsia koskevista asioista. Erosimme minun tahdostani, vaikka exäni tätä alunperin ehdottikin. Minä kuitenkin tein lopullisien päätöksen.
Nyt minua vaivaa aivan kamala syyllisyys, kun katson lapsiani. Olen äärimmäisen pettynyt itseeni, ettten pystynyt tarjoamaan lapsilleni ehjää kotia. Olen jopa miettinyt olisiko sittenkin pitänyt jäädä, vaikka exän kanssa olimme onnettomia. Elimme omia elämiämme samassa talossa ja kärsimme.
pääseekö tästä syyllisyydestä ikinä eroon. Syyllisyyttä tietysti lisää se, että exän sukulaiset ovat minulle tuohtuneita.
Tuntuu vaan, että sydän murtuu.
lapset ovat näyttäneet päällisin puolin ihan iloisen oloisilta. isäällään on uusi nainen, josta he pitävät kovasti..
olisi kiva kuulla tuntemuksianne, jotka olette vastaavaa kokeneet.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toivoa, että se helpottaa jossain vaiheessa. olen eronnut kesällä 2009 ja koen edelleen hetkittäin huonoa omaatuntoa. Lapset näyttävät olevn ok mutta surevat tietenkin etteivät voi viettää enempää aika isänsä kanssa. varsinkin kun tapaamiset takkuavat nyt pahasti-->syynä ex:n sairaudet. En voi kuin omalta osaltani varmistaa, että lapsilla on minun luonani hyvä olla ja antaa lapsille aikaa ja mahdollisuus purkaa pahaa oloaan. Jäämme henkiin! Tsemppiä sinne!