Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet nuoresta joka lopettaa lukion kesken toisen vuoden jälkeen?
11.04.2022 |
Mun mielestä ihan älytöntä lopettaa tuossa vaiheessa kun enää yksi vuosi jäljellä, kursseja hyvin suoritettuna ja arvosanat keskitasoa. Vaikka olisi huonommatkin arvosanat, niin en pitäisi järkevänä lopettaa kun enää vuosi koulua jäljellä.
Kyse siis oman lukiolaisen luokkakaverista joka erosi lukiosta viime kesänä.
Kommentit (33)
Kun ei ole mitään käsitystä, miksi niin teki, niin enpä lähtisi arvostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lukio meinasi jäädä kesken diagnosoimattoman ADHD:n takia. Keskiarvoni oli alussa yli ysin. Sitten uuvuinkin pikavauhtia, ja lopulta olin jäädä luokalleni lyhyestä matikasta. Sain vaihdettua iltalukioon tokan vuoden kevätlukukauden alussa, ja vähentyneen kuormituksen vuoksi sain taisteltua matikasta riittävän hyvän numeron luokalta päästäkseni. Kirjoituksissa kirjoitin pistettä vaille L:n paperit eli iltalukio käytännössä pelasti minut.
Ulospäin näytin epäilemättä laiskalta, negatiiviselta ja asennevammaiselta. Ja varmasti sellaisen identiteetin olin paremman selityksen puutteessa osittain omaksunutkin.
Jos väsyi?
Jos ei esim. muistiinpainaminen sujunut.
1. luokka on lähinnä 9. luokan oppimäärän kertausta ja syventämistä, suurin osa uudesta asiasta tulee 2. luokalla.
Vanhempi tyttäreni on nyt lukion kakkosella ja on tosi väsynyt.
Lulee paljon, mutta mm. kemia,ruotsi ja matikka kiikunkaakun läpäisee kokeet.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole mitään käsitystä, miksi niin teki, niin enpä lähtisi arvostelemaan.
Tämä. Kaikki ei näy ulospäin tai jos näkyykin, se ei välttämättä ole se keskeytyksen todellinen syy.
Kannattaisi painaa läpi. Elämässä ei luovuttamalla pääse pitkälle. Elämä on vaikeeta, epämukavaa ja syvältä. Ei se helpommaksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusiskoni keskeytti lukion vaikka keskiarvo oli ysin luokkaa. Hän tiesi, että uupuisi ylioppilaskirjoituksista ja sen myötä mt-ongelmat pahenisivat. Harkitsi myös sitä, että suorittaisi pelkästään lukion oppimäärän, muttei yo-tutkintoa.
Ennen lukiota oli aloittanut yhden tutkinnon amiksessa, lukion jälkeen kokeili toista ja jätti senkin kesken. Kolmannen amistutkinnon suoritti oppisopimuksena ja valmistui, ja nykyisin opiskelee ammattikorkeakoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos väsyi?
Jos ei esim. muistiinpainaminen sujunut.
1. luokka on lähinnä 9. luokan oppimäärän kertausta ja syventämistä,
No ei kyllä ole, ei oikeastaan missään aineessa. Mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljon miksi ja mitähän tekee sen jälkeen.
Itse ole toiminut juuri noin vuosikymmenet sitten. Eikä kaduta.
Mun pojalla bipolar, tuli liikaa stressiä täydellisten arvosanojen saamiseksi. Hyvä että keskeytti, oli hengenlähtö lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vaikeuksia sekä matikassa että kielissä, on hyvin vaikea valmistua ylioppilaaksi.
Voi olla masennusta tai muuta murhetta, mikä ei näy päälle päin.
On voinut myös vaihtaa koulua, joko toiseen lukioon tai amikseen.
Turha sitä on muiden asioita murehtia ja märehtiä. Eivät ne sinulle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Jos väsyi?
Jos ei esim. muistiinpainaminen sujunut.
1. luokka on lähinnä 9. luokan oppimäärän kertausta ja syventämistä, suurin osa uudesta asiasta tulee 2. luokalla.
Vanhempi tyttäreni on nyt lukion kakkosella ja on tosi väsynyt.
Lulee paljon, mutta mm. kemia,ruotsi ja matikka kiikunkaakun läpäisee kokeet.
No höpönlöpön nyt. Ekan kurssin alussa on kertausta yläasteelta, sen jälkeen lähdetään vauhdilla eteenpäin oppimaan uutta. Lukiossa tulee myös aineita, mitä peruskoulussa ei ollut ollenkaan.
Tokalla vuodella saa valinnaisia kursseja, eikä tarvitse enää jatkaa aineita, jotka eivät kiinnosta ja joita ei aio kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion eka luokka ei todellakaan ole peruskoulun kertausta. Ei siellä kerrata yhtään mitään, kaikki uutta peruskouluun verrattuna. Sille pohjalle rakentuvaa tietty.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikeuksia sekä matikassa että kielissä, on hyvin vaikea valmistua ylioppilaaksi.
Voi olla masennusta tai muuta murhetta, mikä ei näy päälle päin.
On voinut myös vaihtaa koulua, joko toiseen lukioon tai amikseen.
Turha sitä on muiden asioita murehtia ja märehtiä. Eivät ne sinulle kuulu.
Minä pääsin 4 vuodessa ylioppilaaksi. Englanti ja ruotsi molemmat A eli surkein läpimenevä tulos. Englanti piti uusia kerran. Muisti on meitsillä liian huono. Amk :ssa olin 2kk ja huomasin etten osaa mitään. Tekninen ala. Amikseen 2 vuodeksi ja töihin omalle alalle tieni vei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla lukio meinasi jäädä kesken diagnosoimattoman ADHD:n takia. Keskiarvoni oli alussa yli ysin. Sitten uuvuinkin pikavauhtia, ja lopulta olin jäädä luokalleni lyhyestä matikasta. Sain vaihdettua iltalukioon tokan vuoden kevätlukukauden alussa, ja vähentyneen kuormituksen vuoksi sain taisteltua matikasta riittävän hyvän numeron luokalta päästäkseni. Kirjoituksissa kirjoitin pistettä vaille L:n paperit eli iltalukio käytännössä pelasti minut.
Ulospäin näytin epäilemättä laiskalta, negatiiviselta ja asennevammaiselta. Ja varmasti sellaisen identiteetin olin paremman selityksen puutteessa osittain omaksunutkin.
Halaus sinulle <3
Minulta sujui vielä lukio, kun siinä oli tietyt raamit jotka tukivat oman toiminnan ohjauksessa olevia ongelmia. Minua auttoi myös se, että olen älykäs. Korkeakouluopinnot eivät sujuneet ja työelämästä olen ollut pääosin syrjässä. Diagnoosin sain vasta 50-vuotiaana ja tutkimuksiin tajusin hakeutua vasta kun omalla tyttärellä epäiltiin ADHD:tä. Hänelläkin oli korkeakouluopinnoissa vaikeuksia, mutta onneksi hoitava taho osasi ADHD:tä epäillä (vaikka toki tätä ennen oli pari vuotta hoidettu pelkkää masennusta, joka usein tämän kanssa tulee kaupan päälle, kun diagnoosia ja hoitoa ei vielä ole) ja hän sai oman diagnoosinsa jo 20-vuotiaana.
Ammattikoulutukseen hakeutuneissa voi hyvinkin olla moni diagnosoimaton ADHD, joka oikeanlaisen hoidon ja tuen avulla olisi hyvinkin selvinnyt myös lukiosta. Hoitamattomana tämä johtaa alisuoriutumiseen opinnoissa ja työuralla ja onhan se elämä ylipäätään todella vaikeaa ja raskasta tämän kanssa.
Tämä nuori siis jatkoi ammattikouluun ja sen jälkeen suunnittelee menevänsä ammattikorkeaan. Ei ole kyse siitä, että olisi väsynyt opiskeluun. Hän pääsisi nyt keväällä ylioppilaaksi ja voisi jo nyt päästä jatko-opintoihin. Nyt kuitenkin käy vielä amista vuoden ja valmistuu sieltä ensi keväänä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi painaa läpi. Elämässä ei luovuttamalla pääse pitkälle. Elämä on vaikeeta, epämukavaa ja syvältä. Ei se helpommaksi muutu.
Juu, päättää vaan! Asenteesta kiinni! Jos minäkin pääsin lukion läpi uupumatta, niin kyllä silloin sinäkin - jos vain päätät haluta niin! Zeppiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Tämä nuori siis jatkoi ammattikouluun ja sen jälkeen suunnittelee menevänsä ammattikorkeaan. Ei ole kyse siitä, että olisi väsynyt opiskeluun. Hän pääsisi nyt keväällä ylioppilaaksi ja voisi jo nyt päästä jatko-opintoihin. Nyt kuitenkin käy vielä amista vuoden ja valmistuu sieltä ensi keväänä.
Mitä hyötyä siitä vuodesta tai yo lakista olisi tälle nuorelle?
MIKSI!? Minkä tähden!
Kuitenkin kovasti lukenut siihen ja ja kalliit oppikirjat ja vaaditaan oma läppäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nuori siis jatkoi ammattikouluun ja sen jälkeen suunnittelee menevänsä ammattikorkeaan. Ei ole kyse siitä, että olisi väsynyt opiskeluun. Hän pääsisi nyt keväällä ylioppilaaksi ja voisi jo nyt päästä jatko-opintoihin. Nyt kuitenkin käy vielä amista vuoden ja valmistuu sieltä ensi keväänä.
Mitä hyötyä siitä vuodesta tai yo lakista olisi tälle nuorelle?
Voi huokaus. Pääsisi nyt ylioppilaaksi ja olisi voinut jo nyt kevään yhteishaussa hakea jatko-opintoihin sinne mihin aikoo joka tapauksessa hakea amiksen jälkeen. Nyt siihen menee ylimääräinen vuosi.
Tyhmistä tyhmin päätös, mutta ethän sinä voi toisen puolesta opiskella.