Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun on niin vaikeaa käyttää rahaa itseeni?
10.04.2022 |
Taloudellinen tilanne sellainen, että tulot hyvät ja kulut pienet. Vaikka en katso kaupassa yhtään hintoja ja ostelen kaikkea aikuisille lapsilleni, säästöön jää 1000e/kk. Joskus mietin jotain kalliinpaa hankintaa, en raaski ostaa, koska sitten säästöön jää esim. vain 500e.
Vaikka mitä väliä, jos jonain kuukautena ei jäisi yhtään säästöön tai jopa käyttäisin säästöjä, mutta en vaan voi. Miksi?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan, mutta esim hierontaan en ole satsannut. Samoin kaikki matkat olleet vuosia poissa. Alkaa olla liian pienet piirit nyt.
??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 3 vuotta opetellut ostaa vain itselleni.Tosin asun yksin ja olen tarkka rahastani.Elän työelääkellä ja hallitsen rahan käytön.Kun katson taakseni olin se tyypi joka antoi vaikka paidan tarvitsevalle ja näin koko aikuisijän keräsin ihmisiä ympärille jotka söivät pussini,Käytivät taloudellisesti hyväksi. Mitääkään hälytyskellot ei soinut vaikka miesystäväni,hän nyt kuollut jo 22 vuotta sitten sanoi: Kuule mitä sinun ovessasi lukee? Sanoin sukunimeni. Hän sanoi, siinä todella lukee sukunimesi: Ei sosiaalivirasto ilmanen ruoka,vaate ymm.apu!Olin niin sokea,en ymärtänyt yhteisunta autaa ihmisiä kaikessa,Keräsin vain empatisena ihmisenä ympärilleni autettavia.Ei tarvinut sanoa kuin olet niin hyvä ihminen,hyvä ystävä tai sukulainen ja puri heti! Vaikka oli tilanteita näin itse nälkää viikkoa ennen aina tilipäivää.Kaikki olen karsinut pois ja napakasti sanoin EI,en auta,en lainaa rahaa.En keitä kahvia.En tule sivoaman ymm. Tapan ihmiset kotien ulkopuolella vain.Kahvilat ja jokainen maksa kahvinsa itse! Toimii saan olla rauhassa ihan.Näen todella rahani ja varani. On vain opeteltava ostaa itselle sitä mikä oikeasti mielytää.Eikä esim.alekaupan rättejä.Ihaninta en näe nälkää enää,anteeksi teksti virheeni luki häiriöisenä.
Ap, tuttu tilanne :)
Surutta voin ostaa kallista ja ylellistäkin aikuisille lapsilleni ja heidän kumppaneilleen, itselleni en osta juuri mitään enkä varsinkaan mitään "turhaa".
Tuloni on hyvät, voisin hemmotella itseäni silloin tällöin mutta en saa sitä tehtyä. Tuntuu ettei siinä ole mitään vitsiä. Joskus näen jonkun vaatteen tai laukun tai jotain mikä ei ole ihan niin tarpeellista ja jään miettimään sitä. Voin käydä toisenkin kerran katsomassa ja taas mietin. Sitten päätän ostaa ja menen kauppaan ja kuinkas ollakaan, ajattelenkin että onko tuo nyt sitten tarpeellista. Ja jätän ostamatta.
Toki pukeudun siististi ja hyvin, ostan laatua kun ostan mutta en koskaan mitään ylimääräistä. En tiedä mistä se johtuu. Kaikki tuntuu turhalle jos itselleni olen ostamassa, muitten kohdalla taas ei.
En ikinä osaisi enkä pystyisi shoppailemaan noin vaan kevyesti. Se ei vaan onnistu.
Minä sairastan, mutta esim hierontaan en ole satsannut. Samoin kaikki matkat olleet vuosia poissa. Alkaa olla liian pienet piirit nyt.