Gastroskopia

Jos joku googlettaa kokemuksia gastroskopiasta, niin haluan kertoa oman kokemukseni rohkaisuna niille, joita kyseinen tutkimus pelottaa ihan hirveästi. Pelkäsin nimittäin itse niin paljon, että en moneen yöhön saanut unta tai vaihtoehtoisesti näin painajaisia tukehtumisesta ja sain päivisin paniikkikohtauksia. Puoli tuntia ennen tutkimusta sain vielä niin rajun lihaskrampinkin kylkeen, että tuntui siltä kuin en olisi saanut henkeä.

Jouduin siis menemään tutkimukseen itkuisena, paniikissa ja lihaskrampissa ja olin aivan varma, että tutkimusta ei voi nyt tehdä, mutta lääkäri ja hoitaja olivat todella ihania ja rauhoittavia. Lääkäri vakuutteli, että minulle annettava iv-sedaatio rauhoittaa sekä mieltä että auttaa siihen kipuunkin, joka sillä hetkellä oli minulla kyljessä. Puhuin kaikista peloistani, joita minulla on gastroskopiaan liittyen ja lääkäri vastasi rauhallisesti ja ystävällisesti kaikkiin huoliini ja vakuutti kaiken lisäksi, että minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin hengittää ja kaikki menee hyvin.

Niinpä uskaltauduin selälleni tutkimuspöydälle, jossa minulle laitettiin kyynärtaipeeseen kanyyli. Suoraan sanottuna se kiristysnauhan laitto oli ainoa kohta koko tutkimuksen aikana, joka tuntui :D Itse kanyylin laittoa en tuntenut ollenkaan ja kun sain lääkkeet suoneen, koin pienen heiton päässä, mutta sekin meni nopeasti ohi. Kun minua pyydettiin kääntymään kyljelleni, olin jonkin verran tokkurassa ja selkeästi rauhallisempi. Yhtäkkiä minulle vain sujautettiin pieni holkki suuhun, jotta suuta ei tarvitse itse pitää aktiivisesti auki, ja gastroskopia-putki olikin jo työnnetty suuhun ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Lääkäri jutteli koko ajan rauhallisesti ja ilmeisesti sekä lääkkeet että gastroskopia-putkessa oleva geelipuudute auheuttivat sen, että en oikeastaan edes huomannut putken menevän kurkusta alas.

Normaalisti minulla on niin vahva kielirefleksi ja yökkäysrefleksi, että kukaan lääkäri ei ole koskaan pystynyt edes katsomaan nieluuni sillä jäätelöpuikon näköisellä tikulla, mutta nyt tuo paksuhko putki sujahti nieluuni tuosta noin vain. Pystyin nieleskelemään ihan hyvin eikä pakokauhun tunnetta tullut yhtään missään vaiheessa. Möllötin vain kyljelläni tokkurassa ja hengittelin rauhassa ja yökkäsin ehkä kaksi kertaa koko toimituksen aikana, mutta nekin yökkäykset olivat sellaisia todella väsyneitä ja pieniä :D Ei siis mitään verrattuna esim. oksennusyökkäyksiin. Limaakin toki valui alleni asetetuille papereille, mutta en oikein kiinnittänyt siihen huomiota.

Lääkäri selosti koko tutkimuksen ajan, että mitä hän tekee ja missä hän menee ja koko toimitus oli ohi ihan muutamassa minuutissa, mikä voi toki johtua siitäkin, että sisältäni ei löydetty mitään hälyttävää, joten lääkärin ei tarvinnut tehdä muuta kuin ottaa rutiinikoepalat. Kun putki vedettiin ulos, olin todella hämmästynyt, että siinäkö se oli.

Voinen siis olla kiitollinen, että kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jolla oli helppo tutkimus, hyvä lääkäri ja hoitaja tai hyvät lääkkeet (tai kaikki nämä yhdessä). En siis missään nimessä väheksy heitä, joiden kokemukset ovat olleet huonompia.

Ja vaikka itsekin luin ennen tutkimustani muiden hyvin menneistä kokemuksista, niin olin aivan 100% varma, että minun tutkimukseni tulee menemään huonosti, koska netissä on paljon enemmän kertomuksia niistä huonosti menneistä tutkimuksista. Niinpä tämä sepustus ei varmaankaan auta yhtään mitään, mutta jos edes yksi ihminen uskoisi, että se on mahdollista, että tutkimus menee hyvin, niin sekin on jo paljon :)

Kävin yksityisellä puolella Aavassa, Kampissa.