Kuinka kauan alkuhuuman kuuluisi kestää?

7 vuotta

Yksilöllistä kai. En ole koskaan kokenut alkuhuumaa, vois se olla kiva kokea.

Ei kai siinä mitään määrättyä aikaa ole kuinka kauan sen täytyy kestää,

Hyvin usein juuri tuon pari kuukautta kun aletaan tulla tutummaksi ja muutkin kuin ne ihastumisentunteet alkavat herätä. Huomataan myös se arkinen puoli ja ehkä negatiivisetkin asiat.

Ihastumisen alkuhuuma pari kuukautta. Rakastumisen alkuhuuma pari vuotta.

Jostakin luin että alkuhuuma kestää kaksi tai korkeintaan kolme vuotta.  Sitten se on - ja sen kai pitääkin tietyllä tavalla olla - ohi.  Tämän ajanjakson jälkeen alkaa se varsinainen työ suhteen eteen, ja katsotaan, mikä on se totuus. 

Parista vuodesta puhutaan. Sinun kohdallasi ei ollut kyse alkuhuumasta vaan siitä, että kiinnostus ja ihastuminen ei koskaan syventynytkään rakastumiseksi. Pari kuukautta on hyvin yleinen aika sille, että orastava kiinnostus lopahtaa, kun aletaan oppia tuntemaan toinen paremmin.

Itselläni kesti jotain vuoden ajan.  Rakastumiseen meni puolisen vuotta silloin tutustuttua.  Yhdessä ollaan vieläkin, yli 40 vuotta myöhemmin.

Useita vuosia kesti exän kanssa. Naimisissakin oltiin. Ainakin 10 vuotta ja enemmänkin.

Nyt toinen suhde on ollut viisi vuotta. Todella rakastunut olen edelleen.

Ei oo mitään aikarajaa, jokainen on yksilöllinen. Ite en Ikinä edes kokenut mitään alkuhuumaa, enkä sellaista kaivannut. Kohta 5 v oltu yhdessä.

Mies vaikutti mukavalta ja asialliselta, hyvältä.

On itsellä paha mieli, että ne mun omat tuntemukset haihtuivat niin nopeasti.

Olen jo "vanha" ja en ole vieläkään ollut rakastunut yhteenkään mieheen. 😔

Ikää jo 43v ja tosiaan kaikki se rakastumisen tunne edelleen kokematta. 😢Ap

Tää on jatkunut 11 v.

Vierailija kirjoitti:

Mies vaikutti mukavalta ja asialliselta, hyvältä.

On itsellä paha mieli, että ne mun omat tuntemukset haihtuivat niin nopeasti.

Olen jo "vanha" ja en ole vieläkään ollut rakastunut yhteenkään mieheen. 😔

Ikää jo 43v ja tosiaan kaikki se rakastumisen tunne edelleen kokematta. 😢Ap

Minäkin tiedän ihmisen, joka omien sanojensa mukaan (hän oikein mietti asiaa häneltä sitä suoraan kysyttyäni) ei koskaan ole ollut rakastunut.  Pitäisikö kaikkien olla?  Elämä saattaa hyvin kantaa muutenkin, joten Sinullakaan ei liene mitään hätää.

En muista, miten kauan itselläni kesti, mutta ei alkuhuuman loppumisen jälkeen minulle ainakaan tullut mitään tunteiden lässähtämistä eikä myöskään suhde muuttunut "työksi". Omalla kohdallani se tarkoitti pikemminkin sitä, että toinen oli tullut niin tutuksi ja läheiseksi, että alun innostus, jännitys, ihastuneisuus yms olivat kehittyneet syvemmiksi, ja oli voimakas yhteenkuulumisen tunne,  rakkaus toista kohtaan, ja samaan aikaan sellainen ihanan varma olo siitä, että toinen on minulle se oikea ja haluamme olla yhdessä. Edelleen sitä halusi olla toisen lähellä, tehdä asioita yhdessä ja tuli ikävä, jos oltiin erillään. Ja oli jippii!-olo kun taas nähtiin.

Ainakin itse tulkitsisin tunteiden lässähtämisen niin, että ei ole oikean ihmisen kanssa eikä suhde oikein toimi.

Itselläni on aikasemmissa suhteissa alkuhuuma loppunut viimestään siinä 8 kk seurustelun paikkeilla jollon sitten ne ruusunpunaiset lasit lähtee silmiltä ja näkee millainen ihminen siinä vieressä on ja on ymmärtänyt sen minkä kaikki muut ovat jo nähneet, että me emme olleet yhteensopiva pari. Nykyisen miesystävän kanssa tuntuu että sitä ihastumisen alkuhuumaa ei koskaan edes ollutkaan. Ennemminkin sellainen tosi vahva yhteenkuuluvuuden tunnne ollut alusta asti ja se on vaan kokoajan voimistunut. Ja sen 8 kk seurustelun jälkeen (johon aikasemmat suhteet on aina kaatuneet) huomaan, että ihastuminen on syventynyt rakkaudeksi ja me ollaan erittäin hyvin yhteensopiva pari. 

Minulla meni 5 ensimmäistä vuotta niin, että poikaystävä oli koko ajan päällimmäisenä ajatuksissani. Sitten 5 vuotta niin, että rakastin häntä aivan yhtä paljon, mutta en ajatellut häntä enää yhtä intensiivisesti. Sen jälkeen rakastuin toiseen ja juttu lopahti siihen.

Parin kuukauden kohdalla se oli vielä tutustumista, rakastuminen tuli toden teolla ehkä puolen vuoden kohdalla ja jatkui pari vuotta. Eikä sittenkään tullut mitään lässähdystä vaan semmoinen rauhallisempi rakkaus.

Valitettavasti on ihan mahdollista, että kaikkien aivokemia ei mahdollista rakastumisen huumaa. Sehän ei ole niinkään psyykkinen vaan fyysinen ilmiö, joka on aivoista kuvannettavissa.

Vuosikausia eikä silloinkaan pidä loppua. 

36v eikä loppua näy. Toki on monilta osin arkipäiväistynyt mutta aina kun tapaamme perhoset pörrää vatsassa ja hymyilyttää niin että leuat särkee:)

Jos on rakastunut ja tietää, ettei tunne ole molemminpuolinen, niin ei se minusta kovin huumaava tunne ole. Toki sitten voi huumaantua onnesta, jos saakin tietää että rakkaus on molemminpuolista. Mutta kyllähän sitä voi muistakin syistä mennä onnesta sekaisin, jos jokin asia menee hyvin, vaikka kyseessä ei olisikaan ihan noin iso ja tärkeä asia.