Kesä tulee, uskokaa pois. Ei tosin siltä nyt näytä

Lapsena mentiin sukulaisten mökille saareen kesällä. Venematka oli pelottava kun veneenä oli avonainen helkkarin iso ja leveä fiskari, jonka pohjalla sitten kökötettiin aaltojen pärskeeltä suojassa. Kyseinen mökki ei muuten sijainnut missään saariston suojassa, vaan pohjanmaan aakeella rannikolla. Seuraava rannanpätkä jossain Uumeån rannikolla...

Piskuinen saari jossa pari mökkiä ja sauna. Sinneppä sitten pakkauduttiin. Setä oli kalastaja, joka liikkui pukeutuneena sellaiseen läpijanttautuneeseen kalastajan villapaitaan,joka oli täynnä jotain suomuja ja evänpalasia. Housut samaa settiä, mutta ei tietenkään samaa sarjaa niinkuin nykyään vois ajatella.

Aina kun radiosta jossain mökin nurkassa alkoi kuulua se jumalattoman pitkä merisäätiedotus, piti kaikkien hiljentyä. Alkoi mystinen, monotoninen pajatus, jossa kyllä puhuttiin suomea, mutta joka olisi yhtä hyvin voinut olla mulle vierasta kieltä: mikä ihmeen Guuskajaskari miiinus 12? Kotka sandöö miinus 6? Mikä kotka?

Ruokana kalaa: siis silakkaa ja perunoita. Me lapset pompittiin siellä kivirannilla ja yritettiin kiertää se saari pelkkiin kiviin koskemalla tai jotain. Aikuiset istui tuvassa ja järmäsi tärkeistä asioista.

Aiheita, joita siskokset ja niiden puolisot halusivat käsitellä: Mitä olikaan tapahtunut 30-luvun suuren laman aikana kun suvun päätilan isäntä tai emäntä teki kuolemaa? Tiedetään että yksi sisaruksista oli mennyt sinne peräkamariin ja sulkenut oven. Sittemmin isomuori/pappa kuoli, mutta vain yhdelle lapsista kävi hyvin ja muista tuli mökin akkoja/ukkoja. Tässä on tapahtunut jotain filunkia. Ja tätähän kannattaa 70-luvulla sitten järmätä mökillä ja selvitellä jotain ihan pimennnossa olevaa perinnönjakoa.Osoitus tästä yhden siskoksen sukuhaaran petollisuudesta on se, että yhdestä tuli autokauppias. Eli ei voi olla mitään rehellistä peliä siinä suvussa.

En usko että niitä rahoja ja maita on niin kamalasti koskaan ollutkaan, mutta turha sitä on edes alkaa selvittämään. Talo oli iso näköjään, mutta miten se lama sitten 30-luvulla näitä vanhoja tiluksia kaatoi, en tiedä.

Mökki saaressa ei juuri kiehdo, eikä varsinkaan mitkään sukumökit taikka sukutapaamiset missään muutenkaan. Voi olla, että tässä piilee hieman taustaa. Se hyvä puoli tässä on , että kun oltiin siellä syvällä peräpohjolassa, niin kukaan ei juonut viinaa. En osaa edes ajatella, että millaista se sitten olisi ollut, jos joku viinapottu olisi vielä kuulunut mukaan...

-Onnellisesti mökillä, kahdestaan miehen kanssa, saaressa eikä vieraita taikka sukulaisia tiettävästi tulossa käymään.