Ajat on kovat. Mihin hurahdit, sellaiseen josta et ennen piitannut?

Olen aina seurannut uutisia aika paljon, mutta nyt tutkin jatkuvasti sotatapahtumia.

Ennen söin pääasiassa eineksiä tai noutoruokaa. Nyt olen hurahtanut ruuanlaittoon ja leipomiseen. Luen keittokirjoja, bongailen uusia reseptejä ja nautin siitä, että osaan kuin osaankin itse tehdä hemmetin hyvää ruokaa. Ruuanlaitossa on jotain kodikasta ja turvallista.

Hurahdin siihen, että aloin haaveilemaan kumppanista ja rakkaudesta. Tämä alkoi jo pandemian alussa, kun yhtäkkiä piti olla kotona ja huomasin miten yksinäinen olen. Huomasin, ettei elämässäni ole muuta sisältöä kuin työt ja harrastus joiden parissa kuluu päivät pitkät. Tuli yhtäkkiä kaipuu siihen että vierellä olisi joku. Nyt tässä ajankohtaisessa maailmantilanteessa on iskenyt päähäni ajatus, että mitä jos sota tulee ja kuolen koskaan kokematta rakkautta. 

Kumppania en ole lähtenyt etsimään, mutta ajatukset pyrivät kovasti rakkaudessa ja erilaisissa päiväunissa. Olo on kuin teininä. Mietityttää.

Noo, mun koti alkaa näyttää kasvitieteelliseltä puutarhalta. Lajeja on varmaan 50 ja lisää tulee...

Selvinpäin olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Selvinpäin olemiseen.

Mulla vähän samansukuinen juttu. Kovin paljon en ole juonut aikaisemminkaan, pari lasillista skumppaa silloin tällöin, mutta nyt ei oikein maistu sekään vähä.

Periaatteessa on sellainen fiilis, että nyt jos koskaan pitäisi vähän tissutella, mutta eipä sitten kuitenkaan tule otettua.

En ole vielä hurahtanut mihinkään outoon. Ihan normaaleja juttuja vaan.

Kotona oloon. Sitä en ole pitänyt missään isossa arvossa aiemmin, kotoilu tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. Ei enää. Rakastan olla kotona!

En usko, että liittyy mitenkään aikaan, vaan ikääntymiseen. Linnun kiinnostavat kovasti. Kukat herättävät tunteita. Odotan hirveästi, että lumi sulaa, ja näen sipulikukkia – jos myyrät eivät ole syöneet niitä.

Vierailija kirjoitti:

Kotona oloon. Sitä en ole pitänyt missään isossa arvossa aiemmin, kotoilu tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. Ei enää. Rakastan olla kotona!

Siis tietoisesti arvostan sitä että koti on turvallinen, lämmin, kuiva, juokseva vesi, kuuma vesi, vesivessa, telkut ja nettiyhteydet koko maailmaan. Se autuus että saa nukkua pehmeän peiton alla lämpimässä on fantastista ja se puuttuu miljoonilta ihmisiltä.

Tää on jotenkin tosi sympaattinen ketju. Kiitos!

Keskusteleen näille turhille sivuille.

Voiko kohtuuteen hurahtaa? Eli kun ennen piti kaikki tehdä mihin ryhtyi ihan sata lasissa niin nyt tekee kohtuudella. Ei tarvitse olla niin viimeisen päälle, kunhan on silleen hyvin omasta mielestä.

Minä hurahdin alkoholiin ja juopotteluun(:

Jotenkin liikkistä että joku on alapeukuttanut sitä että jonkun toisen koti on muuttunut kuin kasvitieteelliseksi puutarhaksi kun hän on hurahtanut kasveihin :)

kansallispuistot, ikinä ei olis aikasemmin kiinnostanut, mutta niin vaan meni viime kesä torronsuolla ja lisää pitäisi saada. jotain kotiseutukaipuuta?

harkitsen myös lintukiikareiden hankkimista

Niinkuin niin moni muukin, neulomiseen. En ole ikinä ollut mikään ns. käsityöihminen ja neulonut olen viimeksi joskus koulussa, siis kymmeniä vuosia sitten.

Koronakeväänä -20 netistä opettelin, miten silmukat luodaan, miten tehdään oikea ja nurja, jne. Nyt valmiina lukuisia sukkia ja -kolme kaarrokeneulepaitaa!

k-draamoihin

Ryhdyin tutkimaan sukuani ja sijoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin liikkistä että joku on alapeukuttanut sitä että jonkun toisen koti on muuttunut kuin kasvitieteelliseksi puutarhaksi kun hän on hurahtanut kasveihin :)

Varmaankin sama ihminen jota harmittaa se että aloittaja pitää mansikoista.