Aikuinen syrjäytynyt ja ei mitään sosiaalisia kontakteja

Tää on yleistä varsinkin nuorilla miehillä. Siitä ei vaan ikinä puhuta missään eikä se herätä yhtä suurta haloota kuin hoitajien extra rahat. Kyllä se raha puhututtaa, mutta tämmöinen nuorten miesten syrjäytyminen ei. Siitähän näkee ne yhteiskunta arvot myös, helposti.

Ota kalja käteen ja mee juttelee muiden kaljaa juovien kanssa, kyllä se siitä lähtee ku et häseile turhia.

Pitäisi kai etsiä sellainen kaveri, jonka kanssa voisi käydä ihmisten ilmoilla.

Minulle kävi niin huonosti, että kavereilla oli parempiakin kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Vastakkainen sukupuoli taas oli yksinomaan kiinnostunut seksistä, ei minusta itsestäni. Olen lähes kuusikymppinen ja nykyisin täysin erakoitunut.

Lue Raamattua ja usko Jeesukseen. Ei täältä muuta tietä ole onneen.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kai etsiä sellainen kaveri, jonka kanssa voisi käydä ihmisten ilmoilla.

Minulle kävi niin huonosti, että kavereilla oli parempiakin kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Vastakkainen sukupuoli taas oli yksinomaan kiinnostunut seksistä, ei minusta itsestäni. Olen lähes kuusikymppinen ja nykyisin täysin erakoitunut.

Olispas huonoja "kavereita" kun yksin jätti. Tuo voi olla turhauttavaa kun pitäisi ja mahdollisesti luottaisikin ihmisiin, mutta että parempiakin kavereita. On ne ihmiset pölhöjä kun kavereitaan valitsee. Siellä on varmaan menty houkuttelevamman ja viihdyttavämmän mukaan eikä oo osattu olla lojaaleja ja luotettavia, kestäviä ystäviä. Ketään ei pitäisi yksin jättää ja vähän surettaa nää jutut.

Miehiä vai naisia?

Onko ulkomuoto kunnossa? Ei tarvitse olla laatikkoleuka (tietenkään), mutta ei metsänpeikkokaan. Siisti karvoitus, hygienia kunnossa, omalle vartalotyypille sopivat siist vaatteet.

Joku itseä kiinnostava harrastus, missä voisi tavata muita. Lautapelikerho, lukupiiri, kuorolaulu, joku liikuntajuttu? Opiskelua?

Nettiin ilmoitus "etsitään kaveria, jutellaan ensin täällä ja lähdetään sitten vaikka kävelylle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kai etsiä sellainen kaveri, jonka kanssa voisi käydä ihmisten ilmoilla.

Minulle kävi niin huonosti, että kavereilla oli parempiakin kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Vastakkainen sukupuoli taas oli yksinomaan kiinnostunut seksistä, ei minusta itsestäni. Olen lähes kuusikymppinen ja nykyisin täysin erakoitunut.

Olispas huonoja "kavereita" kun yksin jätti. Tuo voi olla turhauttavaa kun pitäisi ja mahdollisesti luottaisikin ihmisiin, mutta että parempiakin kavereita. On ne ihmiset pölhöjä kun kavereitaan valitsee. Siellä on varmaan menty houkuttelevamman ja viihdyttavämmän mukaan eikä oo osattu olla lojaaleja ja luotettavia, kestäviä ystäviä. Ketään ei pitäisi yksin jättää ja vähän surettaa nää jutut.

Silloin, kun vielä yritin olla "kaveriporukassa", päädyin aina porukan kummitätihahmoksi, jonka pitkälle ja rotevalle vastuulle automaattisesti päätyi muiden turvallisuudesta huolehtiminen. Aloin saada tuosta kyllikseni jo alle 20-vuotiaana, kun minua pyydettiin noutamaan kaverit baarista valomerkin aikaan ja saattamaan heidät kotiin. Kerran jopa sanottiin suoraan, että minun kanssani oli turvallista liikkua yöllä, koska minun kimppuuni ei kukaan viitsisi hyökätä. Tuon tapaista touhua jatkui aika pitkään, ja se, että kelpasin henkivartijaksi, mutta en edes nurkkaan istumaan baari-illan ajaksi, kolhaisi aika pahasti. Paras kaverini, jonka paras kaveri minä hänen sanojensa mukaan olin, loittoni ja katosi löydettyään puolison, joka mustasukkaisuuksissaan inhosi minua.

Minusta on tosi outoa, miten helposti ihmiset löytävät ystäviä ja seurustelukumppaneita aina uudelleen. Minulle se on vierasta ja nykyisin käsittämätöntä.