Lue keskustelun säännöt.
anopin kiinnostus lapsenlapsiin hiipuu määrän lisääntyessä. Muilla samaa?
09.02.2010 |
Jotenkin niin surullista. Ensimmäinen lapsi oli tosi ihana kunnes syntyi toinen. Nyt toinen saa kaiken huomion ja valitettavasti eka on jo niin iso, että huomaa tilanteen ja suree sitä. Anopin kanssa ei oikein voi puhua, kun tavallisistakin asioista puhuttaessa ei vastaa sanaakaan. Esim. kun yritän jutustella jostain ei nää tarpeelliseksi edes hymähtää vastaukseksi. Olo on tietty tosi ikävä.
Ja tosiaan kolmas lapsenlapsi on heille ihan ilmaa. Kiukuttaa ja harmittaa. Oletteko osanneet ratkaista tällaista tilannetta?
Kommentit (36)
hoitoa pelkästään. Omat isovanhempani ovat tosi kiinnostuneet lapsista ja se näkyy heissä vaikkeivat jaksakaan erityisesti leikkiä tai muuta ilahtuvat nähdessään ja kysyvät kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös anoppi innostui ensimmäisestä lapsenlapsesta, toisen syntymän aikoihin kun kerroimme haaveilevamme neljästä, kehui päätöstämme. Kolmonen ja nelonen saivatkin alkunsa vaikeamman kaavan kautta, ja anopille yllätys oli melkoinen... Viitonen on meidän todellinen iltatähti(kierukkalapsi) ja koko perheen ilo. Anoppi vaan ei jaksa meidän elämäämme ja perhekeskeisyyttämme.
Onneksi lapsilla on myös toinen mummi, joka jaksaa toisenkin puolesta. Äidilläni on 11 lastenlasta ja kaikki ovat samanarvoisia ja hänelle kaikki kaikessa.
minulla on yksi lapsi. (olen yh) lapsen isän suku ei ole millään tavalla yhteydessä lapseen tai minuun. oma äitini esittää välillä kiinnostustaan, mutta ei häntä näytä oikeasti kiinnostavan yhtään. kerran kuussa lähettää tekstiviestin että miten menee ja sekin viittaa siihen että jotain olis vailla... jos soittaa hän pikaisesti kysyy miten tyttö voi, en ehdi vastata kunnolla miten voi niin alkaa jo kertomaan omista jutuistaan.
4 vuoden sisällä. Kahdesta nsimmäisestä olivat tosi innoissaan ja vielä kahdesta seuraavasta, jotka olivat edellisten kanssa eri sukupuolta. Nyt tuntuu että viides (meidän kuopus) ei kiinnosta oikein ollenkaan. Ihan kuin olisi tullut joku kyllästyminen: "tää on jo nähty". Surettaa tää pienin, kun saa niin vähän huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppia on rasitettu liikaa lasten hoitamisella.:(
Niitäkin tapauksia kun löytyy ystäväpiirissänikin. Molemmat isovanhemmat saattavat olla aivan puhki, kun useita kertoja viikossa pyydetään hoitamaan 2 - 4 lasta useita tunteja kerrallaan. Joissain tapauksissa isovanhemmat vielä työssäkäyviä, eikä ihme, että väsyvät ja kiinnostus väsymyksen myötä vähenee. Isovanhempien kun pitäisi saada nauttia lapsenlapsista juuri sen verra kuin jaksavat ja haluavat vapaasta tahdostaan, ei velvollisuudesta. Hehän ovat jo omat velvollisuutensa aikuisiksi kasvattaneet.
ja vanhan ihmisen käyttäytyminen muuttuu.
jollain, jotkut mummelit muuttuu taas eläkeelle jääneenä mukavammaksi kun työt ei enää paina. vanhalla taas terveys voi painaa mieltä ja ihmisestä voi tulla jopa ilkeä.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta valitettavasti etupäässä niitä isompia.
Ymmärrän kyllä, että 6-7-vuotiaasta on vähemmän vaivaa ja enemmän ehkä seuraakin kuin 2-3-vuotiaasta, mutta kurjaa kuitenkin sen nuorimman kannalta, että häntä ei koskaan pyydetä.
Kurjaa on jos kiinnostus hiipuu ilman, ettäanoppia on rasitettu liikaa lasten hoitamisella.:(
Niitäkin tapauksia kun löytyy ystäväpiirissänikin. Molemmat isovanhemmat saattavat olla aivan puhki, kun useita kertoja viikossa pyydetään hoitamaan 2 - 4 lasta useita tunteja kerrallaan. Joissain tapauksissa isovanhemmat vielä työssäkäyviä, eikä ihme, että väsyvät ja kiinnostus väsymyksen myötä vähenee. Isovanhempien kun pitäisi saada nauttia lapsenlapsista juuri sen verra kuin jaksavat ja haluavat vapaasta tahdostaan, ei velvollisuudesta. Hehän ovat jo omat velvollisuutensa aikuisiksi kasvattaneet.
musta sä oot ihme valittaja. Aiemmin huomannut tällä palstalla samaa ilmiötä. Olisit iloinen vaan et ottavat isompia hoitoon. Tuntuu et olet näitä tyyppejä, "et pienempi kärsii kun yksin kotona ilman isompaa". Ei pienemmät voi saada samoja oikeuksia kuin isommat, ei kuulu mennä niin. Mua ärsyttää toi asenne. Ei pidä tehdä niin paljon sit lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummu ja pappa ei välttämätt jaksa juosta ja vahtia niin pientä. pienen vuoro tulee vielä. mene itse mukaan!
se on normaalia, että isovanhempien innostus vähenee. Onhan se ihan eri asia, jos on 1 lastenlapsi kuin 10 lastenlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsitte ihan väärin, lapset eivät varsinaisesti ole isovanhemmilla "hoidossa" (päiväkoti on sitä varten) vaan isovanhemmat haluavat heidät mukaan esim. uimaan, konserttiin, retkelle. Esikoinen on ollut mukana 1-vuotiaasta lähtien, kuopus ei pääse vielä 3-vuotiaanakaan. Ja aivan varmasti 3-vuotias osaa ihmetellä miksei hän pääse.
odottivat ihan selvästi tyttöä. Kun sitä ei tullut, olivat pettyneitä eikä tämä kolmas poika tunnu kiinnostavan samalla tavalla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiinnostus lapseen näkyy niin monella tavalla, ei tässä kukaan hoitajien perään ole itkenyt.
Kyllä sen huomaa jos isovanhemmat on vaikka kylässä, että kiinnostus jakautuu epätasaisesti.
mutta mummolleen 10. lapsenlapsi, jotka kaikki olivat poikia. Ei ollut mummo jaksanut paljoa innostua.
Oman äitini kiinnostus on hiipunut, meillä nyt 3 lasta, 2-6-vuotiaita. Ensimmäinen lapsi sai olla vaikka kuinka paljon mummon hoivassa, toinen vähemmän ja nyt kun kolmas, niin ei ainakaan niin että kaikki kolme koskaan - raskasta minulle ja miehelleni kun ei enää saada viikonloppuvapaita kuten silloin aiemmin...Mutta olen ajatellut, että on vaan vanhentunut ja meidän 3 lasta ovat aikamoisia viipottajia jos kaikki ovat siellä. Selvästi äitini tykkää kyllä lastenlapsistaan edelleen, mutta ei jaksa niitä...Eikä ole enää sitä uutuudenviehätystä. Emme ole puhuneet asiasta, mutta olen ratkaissut sen niin, että kukin lapsi saa vuorollaan olla mummolassa yksin. Mummo jaksaa paremmin yhden kanssa eikä silloin ole kiukkua. Yksi lapsi saa mummon kaiken huomion. Itse pidän huota että kaikki saavat olla yhtä paljon, eli kiltisti vuorotellen mennään. Ja kaikki tyytyväisiä (ainakin melkein). Ja siis meillä tämä tarkoittaa sitä, että mummo hoitaa ottaa kunkin lapsen kerran tai kaksi vuodessa yökylään tai muuten leikkimään. Anoppini ottaa koko kolmikon kerran vuodessa yökylään, hääpäivänämme. Muuten anoppia ei juuri näy, mutta kiva tämä yksi yökyläilykin!
mutta meillä ehkä määrää tärkeämpi juttu on se, että anoppi sai lopulta tyttärenpojan. Poika on paljon tärkeämpi kuin meidän kolmen lasta. =(
Monesti sanotaan, että naisen vanhemmat saa olla paljon enemmän lastenlastensa kanssa kuin miehen vanhemmat. No meillä se ainakin menee niin, että miehen vanhempia ei kerta kaikkiaan meidän lapset kiinnosta yhtä paljon eli ovat itse niin valinneet. Surkeeta, koska meidän lapset kyllä huomaa olevansa jotain hiukan vähemmän kuin palvottu tyttärenpoika. =(
Surettaa tää pienin, kun saa niin vähän huomiota.
eli surettaako pikku-äitiä kun oma mukula ei saa yhtä suurta huomiota kuin ensimmäiset? =) toiv en ollut ilkeä, tuollainen kuva siitä vaan vähän välittyi...
Mun äidin kiinnostus katosi jo raskausaikana ensihuumasta toivuttuaan :/
Appivanhemmille serkussarjasta ykkösenä ovat tyttärenpojat ja tyttärentytär, sitten toisen pojan adoptiolapsi joka vaatii erikoishuomiota, kun on vieraasta maasta ja kokenut kovia yms. ja rankingissa viimeisenä on sitten nuo meidän tyttöparat. Tämä paremmuusjärjestys näkyy elävässä elämässä paikoin niin rumasti, että lapset itsekin sen huomaaavat.
Omat vanhempani eivät laita yhtä lasta toisen edelle.
mutta meillä ehkä määrää tärkeämpi juttu on se, että anoppi sai lopulta tyttärenpojan. Poika on paljon tärkeämpi kuin meidän kolmen lasta. =(
Monesti sanotaan, että naisen vanhemmat saa olla paljon enemmän lastenlastensa kanssa kuin miehen vanhemmat. No meillä se ainakin menee niin, että miehen vanhempia ei kerta kaikkiaan meidän lapset kiinnosta yhtä paljon eli ovat itse niin valinneet. Surkeeta, koska meidän lapset kyllä huomaa olevansa jotain hiukan vähemmän kuin palvottu tyttärenpoika. =(
rakkaita mummeille ja ihan tasapuolisesti kutsuvat kutakin kerrallaan yökylään. Ainoa minkä olen huomannut on se, että kun mummit itse vanhentuvat, jaksaminen vähenee ihan sen takia.