anopin kiinnostus lapsenlapsiin hiipuu määrän lisääntyessä. Muilla samaa?

kuin meidän lapsista. Ikävää, kun meidän juniori lähes saman ikäinen kuin tyäären poika ja tulee varmasti jossakin vaiheessa itse sen huomaamaan. Itseni on vaikea ymmärtää tälläistä epätasa-arvoa.

mutta selvä numero ykkönen on meidän toiseksi nuorin eli porukan ainut tyttö. Meillä siis neljä lasta josta kolme poikia ja siskollani myös kaksi poikaa. JOstain syystä äitini selvästi suosii tyttöä, osin huomaamattaan. Yrittää kyllä tasapuolinen kaikille joka näkyy esim kyläily-kutsujen määrässä, lahjoissa, konsertti- ja hiihtoretkissä yms eli näiden suhteen olla tasapuolisia kyllä, ja samoin kaikkien tärkeät asiat muistetaan ja niistä kysellään ja lapsille soitetaan ja keskustellaan kaikesta, mutta jotenkin sen vain huomaa että tyttö sytyttää mummin silmiin sellaisen tuikkeen jota pojat ei tee.



Osin harmittaa poikien puolesta, mutta niin kauan kun homma pysyy pääsääntöisesti tasapuolisena ja reiluna kaikkia kohtaan, en halua siihen puuttua. Minkäs ihmiset lopulta omilleen tunteilleen voi!

Meillä on kolme lasta, isommat 11v ja 10v ja kuopus pieni.



Mun vanhemmat vaativat suorastaan kaikkia kolmea viikoksikin (asuvat kaukana) ja hyvin tuntuvat jaksavan. Tosin isommista on jo paljon apua monessa hommassa, vahtivat myös tarvittaessa kuopusta. Välillä tosin isommat ovat siellä kaksin, niin saavat enemmän huomiota ja voivat tehdä erilaisia juttuja isovanhempien kanssa.



Anoppi on myös ottanut paljon isompia ja he ovat anopilla yökylässä aina silloin tällöin, usein koko viikonlopun. Leipovat ja touhuilevat muuta kivaa ilman, että kuopus vie kaiken huomion. Anoppi tuntee syyllisyyttä, kun kuopus ei pääse, mutta olen sanonut, ettei se vielä ymmärrä kunnolla. Ja kuopuskin on siellä joskus ollut yötä, jos meillä on ollut jotain menoa. Kerran oli jo yksinkin siellä. Ja anoppi pitää myös noin parin viikon välein omasta tahdostaan kuopusta päivän kotona.



Mun anopin jaksamista on kuormittanut paljon miehen veljen lapsi. Tai ei lapsi, vaan vanhemmat, jotka hoidattavat ainokaistaan lähes päivittäin molemmilla mummoilla aamusta iltaan. Lapsi on vielä pieni, mutta aika riiviö, eli anoppi rasittuu hänen kanssaan kovasti.



Olen kyllä kovin kiitollinen ihanista isovanhemmista, heistä on paljon iloa lapsille ja lapsista heille.

Lisäksi anoppi puhuu usein siitä, kuinka ensimmäinen lapsenlapsi on aina se tärkein isovanhemmille :/

Onneksi ei sentään puhu lasten kuullen...

meillä vaan onpi niin, et miehen siskon lapset ovat ne maailman tärkeimmät ja ihanat, meidän lapsi menee siinä sivussa. Miehen siskon ensimmäinen on se maailman tärkein,paras. Sitten tuli meille lapsi ja oli aluksi ihan samaa meininkiä mutta sitten kun miehen siskolle tuli toinen niin nyt niitten muksut ovat ne keskipiste ja ostellaan kaikkee niille, käydään kylässä, hoidetaan lapsia yms, mutta meidän lapsi, ei oo niin kiinnostava tms :O

kun minun lapsistani(2kpl) ei ole ollut kiinnostunut anoppi, saatika oma äitini, koskaan. Sen sijaan sisarusten lapsia ovat molemmat hyysänneet ja takuulla kaikki merkkipäivät muistaneet.

Meillä täysin sama. Meidän lapset eivät anopille ja appiukolle ole mitään. Heidän oman tyttären poika (samanikäinen kuin meidän kuopus) on kaikki kaikessa, hoitavat joka päivä kun lapsen äiti lähti töihin ja ostaavat kaikkea. Meidän lapsia ottaavat pakolla päiväksi, max.7h, reilun kuukauden välin, noin 2 kertaa 3 kuukaudessa.

ettei ne miniän lapset oikein jaksa kiinnostaa, oman tyttären kylläkin. Niin se vaan menee.

Sitten kun itse olette isovanhempia niin saatte huomata ettei ne miniän lapset oikein jaksa kiinnostaa, oman tyttären kylläkin. Niin se vaan menee.

Toivottavasti tyttäret eivät haksahda ukkomiehiin, joilla on jälkikasvua jo valmiiksi.

Lapset ovat samanikäisiä, siskon lapset vielä vilkkaampia, kuin minun lapseni?

ei ole ollut ikinä mummolassa yökylässä, sisarusten lapset olivat 2-vuotiaina siellä viikon, kun vanhemmat halusivat lomailla rauhassa. Ja ovat edelleen vähintäin 2krt/kk mummolassa yökylässä. Meillä olisi ollut viime kesänä häät ja olisin vienyt lapset 5v ja 9v. sinne yhdeksi yöksi, mutta ei käynyt mummolle, kun haluaa omaakin aikaa, sisarusten lapsilta..

mutta valitettavasti etupäässä niitä isompia. Ymmärrän kyllä, että 6-7-vuotiaasta on vähemmän vaivaa ja enemmän ehkä seuraakin kuin 2-3-vuotiaasta, mutta kurjaa kuitenkin sen nuorimman kannalta, että häntä ei koskaan pyydetä.

Kurjaa on jos kiinnostus hiipuu ilman, ettäanoppia on rasitettu liikaa lasten hoitamisella.:( Niitäkin tapauksia kun löytyy ystäväpiirissänikin. Molemmat isovanhemmat saattavat olla aivan puhki, kun useita kertoja viikossa pyydetään hoitamaan 2 - 4 lasta useita tunteja kerrallaan. Joissain tapauksissa isovanhemmat vielä työssäkäyviä, eikä ihme, että väsyvät ja kiinnostus väsymyksen myötä vähenee. Isovanhempien kun pitäisi saada nauttia lapsenlapsista juuri sen verra kuin jaksavat ja haluavat vapaasta tahdostaan, ei velvollisuudesta. Hehän ovat jo omat velvollisuutensa aikuisiksi kasvattaneet.

meidän mummu ei jaksaisi hoitaa taaperoita vaikka kuinka halua olisikin. Eskarilainen on ihan erilainen hoidettava. Kyllä sen kuopuksenkin vuoro toivottavasti vielä tulee jos et nyt uuvuta isovanhempia vaatimuksillasi.

Minusta olet hyvin itsekäs.

Toivottavasti en tuohon sorru.



t. 2 pojan ja 1 tytön äiti

Ymmärsitte ihan väärin, lapset eivät varsinaisesti ole isovanhemmilla "hoidossa" (päiväkoti on sitä varten) vaan isovanhemmat haluavat heidät mukaan esim. uimaan, konserttiin, retkelle. Esikoinen on ollut mukana 1-vuotiaasta lähtien, kuopus ei pääse vielä 3-vuotiaanakaan. Ja aivan varmasti 3-vuotias osaa ihmetellä miksei hän pääse.

ja siihen lisäksi pari eskaria. Aika paljon vaadit. Tuohan olisi jo turvallisuusriski. Minä olen nuori äiti enkä koskaan ottaisi vierasta uimataidotonta lasta hallille mukaan. Meidän kuopus ihmettelee miksei hän pääse eskariin. Sinä varmaan äitinä osaat selittää lapsellesi miksei pääse uimaan. Haluaminen on tietysti aivan normaalia.

Todennäköisesti olette niitä samoja narisijoita, jotka silloin kun olette sen vauvanne saaneet, narisseet täällä kun anoppi tekee kaiken väärin ja niti nati ja voi nääs. Silleen se katsokaas kostautuu sitten myöhemmin, kun se oma uutuudenviehätys on kadonnut, ja olisikin ihan kiva, jos ne appivanhemmatkin lapsia hoitaisi.



Mutta noin muuten, nää kiinnostuksensa menettäneet on vrmaan samoja tyyppejä, jotka ottaa kissanpennun kesäksi ja hylkää sitten... Mä en tajua tollasia tyyppejä, onko se niin, että kolmantena tutustuttu kaveri ei ole myöskään kovin kiinnostava? Persoonista ja ihmisistä jaihmissuhteista on kuitenkin kysymys, eikä mistään keräilytavaroista.

kolmen pojan äiti