En pääse yli siitä että exä saa vauvan uuden naisensa kanssa

olet vähän sekaisin

Näin se vaan, vaikka minä hänet jätin silloin pari vuotta sitten, niin olen ollut kuin shokissa siitä lähtien kun kuulin että hän saa vauvan uuden naisensa kanssa. Hän on hyvä isä meidän yhteiselle lapselle enkä usko että se muuttuu (toivottavasti ainakaan!), mutta jotenkin koen nyt kauheaa mustasukkaisuutta hänestä ja siitä, että joku toinen nainen saa nyt myöskin jakaa hänen isyytensä. Ihan selittämätöntä!

itse en varmasti koskaan pääsisi yli jos ex saisi lapsen uuden naisen kanssa. Olisin halunnut kolmannen lapsen, silloin kun meillä vielä oli kaikki hyvin ja ex ei enempää lapsia halunnut.



Nyt minulle on myöhäistä hankkia lisää lapsia kenenkään kanssa.

ajattelee samoin kuin sinä. Hän jätti miehen 5v sitten, ja kaikki meni suht koht ok kunnes aloimme odottaa vauvaa. Siitä alkoi kiusanteko, ei anna heidän yhteisiä lapsiaan meille silloin, kun miehellä on loma, mutta saatuaan kuulla vauvan lasketun ajan, ilmoitti kyllä, että lapset tulevat silloin meille kolmeksi viikoksi. Samoin, kun on lasten kautta saanut kuulla, että vietämme hääpäivää matkoilla, niin ilmoitti, että lapset tulevat meille hääpäivämme aikoihin viikoksi. Silkkaa kiusantekoa minusta, sillä muutoin saamme lapset meille yhteensä korkeintaan 3 kertaa vuodessa, vaikka pyydämme joka kuukausi, että saisimme heidät meille 1-2 viikonlopuksi vähintään, ja kesällä koko miehen lomaksi (emme siis saa).

mutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

eikä muutenkaan ole tarkoitus puuttua tai takertua heidän elämäänsä, mutta olen vain ollut vähän hämilläni näiden omien tunteideni kanssa. En osannut odottaakaan, että reagoisin näin, vaikka osasin jotain tällaista ehkä aavistella kun exäni taannoin kertoi että ovat muuttaneet yhteen ja menneet kihloihin.



Enkä tuntenut silloin mitään mustasukkaisuutta miehestä miehenä eli en haluaisi häntä itselleni takaisin puolisoksi. Mutta nyt olen mustasukkainen siitä, että hänestä tulee isä myös jonkun muun naisen lapselle. Ihan sekopäistä!



Pitäisi varmaan vaan keskittyä omaan elämäänsä ja parisuhteeseensa, eikä miettiä sitä, että viekö hän nyt meidän yhteistä lasta yhtä montaa kertaa esim kesällä kalaretkille kuin vie uutta lastaan jne.

mutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

Sitä saa mitä tilaa, ja ne lapset kuuluvat pakettiin. Kasva aikuiseksi.

miten itse tiltsaisin samassa tilanteessa.En kyllä mustasukkaisuudesta, mutta jostain.



mies jätti mut ja lapset. Elatuksia ei maksa. Olisin itse halunnut enemmän lapsia, mutta mies harasi vastaan.



jos se nyt tässä tilanteessa tekisi lapsen naisensa kanssa, vetäisin varmaan pahasti pultit.

Ihan kuin tunteita ei saisi olla olemassakaan. On ihan yhtä ymmärrettävää haluta tutstua rauhassa ekaan lapseensa- onhan se herranen aika naisen elämän hurjin käännekohta jota ei miehen olemassaolevat lapset muuksi muuta vaikkakuinka pakettiin kuuluvat. Eikä se muuten edes ole heiltä pois. Ja ihan yhtä ymmärrettävää on se että tuntuu kurjalta, että miehes saa lapsen uuden naisen kanssa. Onhan siinä jotain todella tuskallista että olet jakanut vanhemmuuden miehen kanssa, nyt hän alkaa jakaa vanhemmuutensa jonkun toisen (kin) kanssa. Kyllä olis mullekin kova paikka. Ja pääseehän siitä yli, mutta ymmärrän ap hyvin että sattuu.

Ihmettelen missä näitä hyytäviä naisia elelee. Aivan järkyttävää myötätunnon ja lämmön puutetta kanssasisaria kohtaan. Katkeriako ootte vai mitä?

mutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

lykätä sektiosta tai synnytyksestä toipuvan kotiin.. ehtiihän ne lapset sinne myöhemminkin, ja onhan niillä äitikin. ihan kiusantekoa tuollainen.

omalla miehelläni ei lapsia ennestään.

Jos otat miehen, jolla on jo valmis perhe olemassa, älä narisemutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

Sitä saa mitä tilaa, ja ne lapset kuuluvat pakettiin. Kasva aikuiseksi.

mutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

eikös sen miehen kuulu niitä lapsia hoivata, eikä sinun? Ja tosiaan ,jos perheellisen valkaa, niin sen kanssa sitten eletään..

Ymmärrän kyllä hyvin aloittajan tunteen, on se kyllä varmaan oikeasti aikamoinen shokki ja siihen tottuminen vie aikansa. Luultavasti itse tuntisin ihan samoin!

Nyt olen vaan niin vihainen ja väsynyt, ettei muusts jaksa välittää, t. 6



Tsemppiä sulle aloittaja, vaatii varmasti aikapaljon, ettei esim. lapsilta kiellä iloa uudesta sisaruksesta. En tiiä pystyisinkö itekään siihen.

mutta, jos ne kaksi aiempaa lasta olisi teidän, ethän silloinkaan saisi "rauhassa" tutustua lapseen. Mielestäni myös sisaruksilla on oikeus tutustua lapsiin.

Ja ei, en ole katkera ja eronnut vaan ydinperheessä elävä.

mutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

että miehen vanhemmat lapset kävi sisarustaan jo sairaalassa katsomassa ja sitten kotona. Myös mulla oli kiireellinen sektio. Ei ne valittaneet vaikka en leiponut ja hyysännyt, itse asiassa vei roskia ja auttoivatkin minua. Nyt ovat niin kiireisiä nuoria aikuisia, toivoisin että heillä olis enemmän aikaa pikkusisaruksille. Meillä kävi niinpäin, että miehen ex on paljon mukvampi nyt, mun lapseni ja sisarensa (mieheni ja exänsä tytär) on kuin kaksi marjaa.

vauvan päästyä kotiin, ehtisihän sitä hyvin vaikka parinkin viikon päästä? Kun suurimman osan ajastaan muutenkin ovat äidillään. Äiti lapsia yleensä kuuluu lykkäävän vastasyntyneiden perheisiin. Parin viikon kuluttua isäkin jaksaisi olla paremin isojen kanssa kuin heti pienen synnyttyä.

mutta, jos ne kaksi aiempaa lasta olisi teidän, ethän silloinkaan saisi "rauhassa" tutustua lapseen. Mielestäni myös sisaruksilla on oikeus tutustua lapsiin.

Ja ei, en ole katkera ja eronnut vaan ydinperheessä elävä.

mutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

mutta, jos ne kaksi aiempaa lasta olisi teidän, ethän silloinkaan saisi "rauhassa" tutustua lapseen. Mielestäni myös sisaruksilla on oikeus tutustua lapsiin.

Ja ei, en ole katkera ja eronnut vaan ydinperheessä elävä.

mutta en juuri tällä hetkellä pysty tuntemaan myötätuntoa. Itse kun pääsen sektiosta kotiin, niin mieheni eksä laittaaheidän lapset meille viikoksi. Eivätkä ole mitään helppoja tapauksia. Aika katkeralta tuntuu, oisko ollu liikaa vaadittu, että saisi vaikka pari viikkoa ihan omassa rauhassa tutustua lapseen, joka on mulle eka.

Jos ne oiskin meidän ne entiset lapset, niin eihän tämä olisikaan mun EKA lapsi. Olisi rutiinia imetyksestä, hoitamisesta, valvomisista yms. Eipä varmaan olisi niin tarvetta kaiken rauhassa opetteleuun! Sisarukset eivät siitä mielestäni kuolisi, vaikka joutuisivat edes viikon odottamaan toipumista. Muutenkin ovat meillä joka toinen vkl, mutta nyt sitten tietysti viikon.

Ja lisäksi se joustaminen tapaamisissa on aina toiminut äidin suuntaan, kun sillä on ollut tyttöjeniltoja yms. tärkeää.

Meillä oli aikanaan sama tilanne, että miehen ex halusi lapset meille kaksi päivää lasketun ajan jälkeen. Kävi sitten niin, että lapset olivat meillä, kun synnytys alkoi. Jouduin synnyttämään esikoiseni yksin, kun meillä ei ole lapsenvahtia tällä paikkakunnalla. Mies kävi katsomassa minua ja vauvaa isojen lasten kanssa mutta eivät voineet viipyä kuin alle tunnin kerrallaan, sillä toinen lapsista on hyvin keskittymätön. Itketti, että miehen ex sai otettua minulta pois yhden herkimmistä hetkistäni. Lapset olivat meillä kaksi viikkoa. Äiti ei anna heitä meille yleensä kuin pitkän tappelun jälkeen 3-4 kertaa vuodessa, nyt pakotti ottamaan.

että miehen vanhemmat lapset kävi sisarustaan jo sairaalassa katsomassa ja sitten kotona. Myös mulla oli kiireellinen sektio. Ei ne valittaneet vaikka en leiponut ja hyysännyt, itse asiassa vei roskia ja auttoivatkin minua. Nyt ovat niin kiireisiä nuoria aikuisia, toivoisin että heillä olis enemmän aikaa pikkusisaruksille. Meillä kävi niinpäin, että miehen ex on paljon mukvampi nyt, mun lapseni ja sisarensa (mieheni ja exänsä tytär) on kuin kaksi marjaa.

nimenomaan näin mutta sitä ei jotkut pysty ymmärtämään koska eivät halua.. muistavat vain lapsuuden saduista pahat äitipuolet ja ovat jumittuneet siihen

[/quote]

Jos ne oiskin meidän ne entiset lapset, niin eihän tämä olisikaan mun EKA lapsi. Olisi rutiinia imetyksestä, hoitamisesta, valvomisista yms. Eipä varmaan olisi niin tarvetta kaiken rauhassa opetteleuun! Sisarukset eivät siitä mielestäni kuolisi, vaikka joutuisivat edes viikon odottamaan toipumista. Muutenkin ovat meillä joka toinen vkl, mutta nyt sitten tietysti viikon.

Ja lisäksi se joustaminen tapaamisissa on aina toiminut äidin suuntaan, kun sillä on ollut tyttöjeniltoja yms. tärkeää.

[/quote]

ja luultavasti vanhempia lapsia hiukan arveluttaa, riittääkö isällä enää aika aheille. Siksi musta alkuun on hyvä tuoda muut lapset tiiviisti siihen uuteen kuvioon mukaan. Äitipuoli minäkin.

naiselle joka vienyt perheestä isän tai miehelle joka kieltäytynyt yrittämästä lisää lapsia ja myöhemmin jättänyt.

Meillä oli aikanaan sama tilanne, että miehen ex halusi lapset meille kaksi päivää lasketun ajan jälkeen. Kävi sitten niin, että lapset olivat meillä, kun synnytys alkoi. Jouduin synnyttämään esikoiseni yksin, kun meillä ei ole lapsenvahtia tällä paikkakunnalla. Mies kävi katsomassa minua ja vauvaa isojen lasten kanssa mutta eivät voineet viipyä kuin alle tunnin kerrallaan, sillä toinen lapsista on hyvin keskittymätön. Itketti, että miehen ex sai otettua minulta pois yhden herkimmistä hetkistäni. Lapset olivat meillä kaksi viikkoa. Äiti ei anna heitä meille yleensä kuin pitkän tappelun jälkeen 3-4 kertaa vuodessa, nyt pakotti ottamaan.

että miehen vanhemmat lapset kävi sisarustaan jo sairaalassa katsomassa ja sitten kotona. Myös mulla oli kiireellinen sektio. Ei ne valittaneet vaikka en leiponut ja hyysännyt, itse asiassa vei roskia ja auttoivatkin minua. Nyt ovat niin kiireisiä nuoria aikuisia, toivoisin että heillä olis enemmän aikaa pikkusisaruksille. Meillä kävi niinpäin, että miehen ex on paljon mukvampi nyt, mun lapseni ja sisarensa (mieheni ja exänsä tytär) on kuin kaksi marjaa.