Miten ujojen ja hitaasti lämpenevien ekaluokka

Hyvin lähti meillä ainakin. Sivusta seurasi ensin aluksi, opettaja ei pakottamalla pakottanut mukaan mihinkään vaan antoi tilaa lapselle. Paljon on parin ekan viikon jälkeen saanut kavereita, ja puolin ja toisin käydään leikkimässä. Pääasia, että ensin saa aluksi rauhassa tutkailla eikä väkisin pakoteta kaikkeen mukaan. Hiljaa hyvä tulee :)

ennen kuin eskarin uudet kaverit tulivat tutuiksi. Ehkä saa rauhassa tottua koulussakin.

Ujo olen ollut ensimmäiset 20 vuotta elämästäni. Ja kyllä se kouluun meno jännitti kovasti silloin, mutta toisaalta olin iloinen sinne päästessäni, sillä se oli kuitenkin yksi etappi aikuistumisen matkalla. Jep, olen koko lapsuuteni halunnut olla aikuinen. montaa kaveria mulla ei ole koskaan ollut, kun olen ollu ujo ja vähäpuheinen, mutta ne vähän mitä on, ne on hyviä kavereita. Ei kaikkien tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita sosiaalisia ja vilkkaita...

Nykyään en ole enää niin kauheen ujo, ja olen sosiaali- ja terveysalalla töissä, joten hyvin olen pärjännyt.

arkuus vähentynyt, pikkuhiljaa. Toiveeni on, että hän pystyy nauttimaan kaverisuhteista ja koulusta. Kovin uhkarohkeaa hänestä ei varmaankaan tule, eikä tarvitse tullakaan. Ymmärtäväistä opettajaa toivon, ei lapsi pahuuttaan heittäydy hankalaksi tai vetäydy.