Mikä motivoi perheettömiä ponnistelemaan työelämässä?

Öh, se että munkin on pakko syödä?

Minusta on kiva elää itselleni, mun elämähän tämä on ja aina tulee olemaan. Ehkä joku päivä joku löytyy rinnalle. Työelämässä en kyllä aio raataa itseäni puhki, olin sinkku tai en. Elämä on muutakin kuin työntekoa.

Elättelen toiveita, että jos saan puitteet kuntoon niin joku nainen kiinnostuu. Tuskin kyllä näin tapahtuu.

En vain tyytynyt kusiseen. Joskus vuoden breikki voi tehdä terää ja sen pystyy jopa toteuttamaan kun ei tarvitse huolehtia muista.

Koska myös yksineläjä tarvitsee rahaa elämiseen. Asuminen, ruoka, vaatteet, harrastukset maksaa. Ei huvita köyhällä vaan nauttia elämästä.

Toinen tietenkin on se, että työ on mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Etkö halua lottovoittoakaan siksi että rahaa ei voi antaa kenellekään?

Jos työ on mielenkiintoista, niin sitä haluaa tehdä. Työllä voi olla oma tavoite, vaikka olisi palkkalistoilla.  Omien tavoitteiden saavuttamminen on motivoivaa.

Aikanaan kolme koiraa. Nyt keskityn kartuttamaan eläkekasaa.

Vierailija kirjoitti:

Elättelen toiveita, että jos saan puitteet kuntoon niin joku nainen kiinnostuu. Tuskin kyllä näin tapahtuu.

Tinder Bulgaria/Serbia. Älä valita, toimi.

Ai että "perheettömän" elämä on synkkää ja yksinäistä? Kerronpa sulle mitä aion tehdä huomenna lauantaina. Ensiksi aamulla istuskelen kahvikuppi kädessä netin ääressä, hörpin kahvia, katson tubevideoita ja surffailen siellä täällä. Sitten käyn suihkussa ja laitan vaatteet päälle. Hyppään bussiin, ja keskustassa ensin tsekkaan parit kirpparit, ja sitten suuntaan elokuviin. Elokuvan jälkeen menen kahville; cappuchinoa ja juustokakun pala. Sitten vielä kiertelen parit kaupat, ja menen kotiin, jossa saan esim. katsella dokkareita tai sarjoja läppäriltä samalla kun pelailen pleikkarilla.

Kaikki eivät tietenkään tykkää tällaisista asioista, mutta minulle tämä on juuri sellaista kiireetöntä rauhallista nautiskeluelämää, mitä olen aina halunnut. Jos olisi sitä perhettä, niin lauantaihan menisi jalkapallokentän laidalla mokkaruutujen kera. Ei kiitos.

Minulla koira on kotona, toisin teen nyt töitä kotona ja koira on onnellisempi kuin koskaan :)

Mikä perheellisiä motivoi työelämässä? Lapsethan on kaikkein tärkeintä silloin. Joten paras olla helppo työ ja äkkiä kotiin. Miksi tavoitella jotain kunniaa työelämässä kun on lapset? Niih?

Öö siis käykö perheelliset töissä vaan siksi, että lapset saa elätettyä? Minä ponnistelen töissä, koska nautin siitä enkä halua jämähtää paikalleni. Uudet haasteet ja jatkuva kouluttautuminen tuo itselle hyvän mielen. Illalla sitten työpäivän jälkeen harrastuksiin ja muihin kivoihin menoihin, mitä nyt milloinkin. Nautin siitä, että minulla ei ole stressiä lopettaa työpäivää johonkin tiettyyn kellonaikaan. Jos on hyvä flow päällä niin voin jatkaa pari tuntia ylimääräistä ja sitten jonain toisena päivänä lähteä vähän aikaisemmin töistä.

Se että pääsee työpäivän jälkeen harrastamaan mitä haluaa ja samalla perheelliset hakevat lapset tarhasta, eivät pääse harrastamaan mitä haluavat  ja ovat aina väsyneitä. Heille on kiva naureskella virheitään.

Onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä? Se riippuu katsojan perspektiivistä. Olen vapaa kuin taivaan lintu.

Harrastuksiini saisi kulumaan, vaikka satoja tuhansia. Ei työttömänä voi harrastaa kuin kävellen lenkkeilyä, jos saa edes hyvät kengät hankittua.

Minä nautin työstäni, mutta nautin vielä enemmän, että voin palkkani ansiosta asua yksinasuvanakin ns. arvoalueella, josta voisin esim. yh:na vain haaveilla. 

Yhtä lailla lähellä ovat  lenkkimaastot meren rannalla tai kaupungin keskusta, molempiin voin poiketa näin perheettömänä aivan hetken mielijohteesta vaikka elokuviin tai taidenäyttelyyn. 

Saatan palkita itseni hyvästä työpäivästä ravintolaillallisella vaikka extempore yksin, jos perheelliset ystävät eivät,- kuten usein eivät, pääse liittymään seuraani. Kun ei tarvitse laskea joka penniä lasten uusiin kurahaalareihin, niin "paremmissa" paikoissa sujuu tarjoiluhenkilökunnaltakin mukava rupattelu siinä viiniä kaadellessa ja ruokalajeista kertoillessa. Nautin näistä hetkistä!

Työssä motivoi ajatus, että saan käyttää koko palkan pelkästään siihen, mitä haluan! Myönnän, että on ihanaa ettei tarvitse ruokakaupassa katsoa hintoja yhtään, ja voin ostaa juuri niin kalliin ja laadukkaan viinin, talvitakin taikka kasvovoiteen, kuin haluan. Joskus taas ostan parilla sadalla mielenkiintoisia kirjoja, joihin voin rauhassa syventyä siistissä ja hiljaisessa kodissani :) 

Tykkään myös siitä, että voin hemmotella minulle tärkeitä ihmisiä; lähetän vanhalle tädilleni yllätyslahjoja, joihin ei olisi varaa perheellisenä, ja sitä paitsi yleensä perheellisten ajatuksissa lapset menee kaiken edelle, joten tuskin vanhalle tädille rahakkaita lahjoja liikenisi, kun samalla rahalla pitäisi ostaa kersoille koulureput. 

Tietysti erilaiset konserttimatkat ulkomaille motivoi, ja erilaiset kotimaan kesälomareissut, joita tehdään miehen kanssa kahden. On kiva, kun ei tarvitse niissäkään kitsastella :) 

Sehän perheettömyydessä on parasta, että ei tarvitse ponnistella työelämässä!!

Tekee duunia just sen verran, että itsellä on katto pään päällä ja lokoisaa, loput ajasta sitten vapaana kuin taivaan lintu.

Vierailija kirjoitti:

Ai että "perheettömän" elämä on synkkää ja yksinäistä? Kerronpa sulle mitä aion tehdä huomenna lauantaina. Ensiksi aamulla istuskelen kahvikuppi kädessä netin ääressä, hörpin kahvia, katson tubevideoita ja surffailen siellä täällä. Sitten käyn suihkussa ja laitan vaatteet päälle. Hyppään bussiin, ja keskustassa ensin tsekkaan parit kirpparit, ja sitten suuntaan elokuviin. Elokuvan jälkeen menen kahville; cappuchinoa ja juustokakun pala. Sitten vielä kiertelen parit kaupat, ja menen kotiin, jossa saan esim. katsella dokkareita tai sarjoja läppäriltä samalla kun pelailen pleikkarilla.

Kaikki eivät tietenkään tykkää tällaisista asioista, mutta minulle tämä on juuri sellaista kiireetöntä rauhallista nautiskeluelämää, mitä olen aina halunnut. Jos olisi sitä perhettä, niin lauantaihan menisi jalkapallokentän laidalla mokkaruutujen kera. Ei kiitos.

Perheettömän elämä voi olla muutakin kuin 100% kuluttajuutta. Itselleni keskeinen motiivi perheettömyyteen on se, että voin keskittyä omiin kiinnostuksenkohteisiin ja tarvitsen siihen paljon aikaa. Työelämään motivoi toisaalta työn kiinnostavuus, toisaalta mahdollisuus kerryttää rahaa, jolla voi aika ajoin ostaa ylimääräistä vapaa-aikaa.

Minua perheettömänä motivoi se, että on koti, johon töistä palata ja varaa asua siinä kodissa. Lisäksi tykkään hyvästä ruuasta ja on mukavaa, että on varaa ostaa kunnon ruokaa eikä tarvitse senttejä laskeskella kaupassa. Olen ollut työttömänäkin eikä se kyllä ainakaan houkuttele pätkääkään. Eipä mun elämäni muutenkaan erityisen ikävää ole perheettömyydestä huolimatta. Mulla on kaksi kissaa, kavereita, sisaruksia ja vanhemmat sekä mukavia harrastuksia.

En kyllä oikein ymmärrä koko kysymystä. Palkkahan se varmaan useimpia eniten töissäkäyntiin motivoi. Perheenkö takia ap luulee että ihmiset töissä käy, eivätkä tienatakseen rahaa ihan omaankin elatukseen ja huvituksiin? Itse luulisin että perheellisenä voisi olla vaikeampi jaksaa työelämän haasteita, kun se perhe vaatisi aikaani ja panostustani myös. Helppoahan tää nyt on, kun voi töiden jälkeen juuttua vaikka kaupoille pyörimään sen sijaan, että säntäisi pää kolmantena jalkana hakemaan lasta päiväkodista, jotta pääsee kotiin laittamaan ruokaa ennen kuin se kersa kuolee nälkään.