Mikä motivoi perheettömiä ponnistelemaan työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä perheellisiä motivoi työelämässä? Lapsethan on kaikkein tärkeintä silloin. Joten paras olla helppo työ ja äkkiä kotiin. Miksi tavoitella jotain kunniaa työelämässä kun on lapset? Niih?

Joo, tärkeysjärjestys on väärä, jos perheellinen antaa kaikkensa työlle. Perheelle jää sitten mitä hänestä? Väsynyt, tyhjiin imetty nahka.

Perheettömänä itse arvostan myös vapaa-aikaani ja harrastuksiani, joten minulla on helppo työ, jolle ei tarvitse sieluaan uhrata.

Ihan samat asiat kuin perheellisiä: mukava elämä, vaurastuminen, taloudellinen turvallisuus, työpaikan sosiaaliset suhteet, kehittyminen, uuden oppiminen, onnistumisen kokemukset.

En minä siksi töistäni tykkää, että kotona on puoliso. Ihan yhtä paljon tykkäsin silloin, kun ei ollut.

Se, että voi ostaa tasaisin väliajoin lisää videopelejä/viihde-elektroniikkaa/tietotekniikkaa ja päihteitä. Koska korona pilasi maailman, en enää haaveile matkustamisesta.

Mitä lisäsisältöä lapsi muka tuo elämään? 

Yksinkertaiset ihmiset eivät keksi itselleen mitään muuta tekemistä niin mennään "varmalla" vaihtoehdolla, koska "niin kuuluu tehdä".

Mulla on perhe ja silti ei ole mitään motivaatiota ponnistella työelämässä. Lapset on tärkeimpiä.

No jättäydy työttömäksi jos et edes palkan takia viitsi töitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elättelen toiveita, että jos saan puitteet kuntoon niin joku nainen kiinnostuu. Tuskin kyllä näin tapahtuu.

Tinder Bulgaria/Serbia. Älä valita, toimi.

En tiedä mistä keksit juuri nämä maat, mutta ei kiitos. Elämä on täällä ja haluan pystyä kommunikoimaan suhteessa äidinkielelläni.

Ei mikään. En uhraa työlle enempää energiaa kuin on pakko.

Lähinnä omaan materialistiseen onneen voi sinkku panostaa. Itse aloin miettimään, että minkä takia siellä töissä kiristelen hermojani rahaa keräten, kun ei kiinnosta edes ostella mitään "kivaa". Säästöjä alkoi olemaan kivasti joten otin sitten lopputilin. Vapaa-aika on ihan mukavaa.

Mä kyllä ymmärrän sen ajatuksen, että pelkästään itselleen eläminen ei innosta ja kyllä mä puolisoa ja perhettä kaipaan. Mutta tuota ajatusta, että ei sen takia jaksaisi käydä töissä, en omasta puolestani ymmärrä. Itselleni työpaikka ja sosiaalinen ympäristö siellä on tässä yksinäisyydessä enemmän piristävä tekijä kuin taakka. Tyhjään kotiin ei ole kiva palata, mutta vielä vaikeampana mä yksinäisyyden ja sen tyhjän kodinkin koin työttömänä ollessani. Työpäivän jälkeen tyhjään kotiin palaaminen on kuitenkin kivempaa kuin koko päivän siellä yksin oleminen. Koronan takia olin etätöissä reilun vuoden ja silloin taas huomasi, miten se että on työpaikka jossa käydä, tuo elämään palkan lisäksi muutakin sisältöä. Ja etätyöläisenä sentään se itse työ kuitenkin rytmitti päiviä, vaikka kotona niitä teinkin. Ja tietenkin palkka on hyvä motivaattori myös. Työttömyys oli itselleni tosi vaikeaa, kun yksinäisyyden lisäksi oli köyhä, eikä ollut varaa oikein käydä missään ja tehdä mitään. Uimahallin sarjalipuistakin luovuin parin kuukauden jälkeen kun aina oli sellainen olo, että senkin rahan olisi tarvinnut johonkin tärkeämpään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että "perheettömän" elämä on synkkää ja yksinäistä? Kerronpa sulle mitä aion tehdä huomenna lauantaina. Ensiksi aamulla istuskelen kahvikuppi kädessä netin ääressä, hörpin kahvia, katson tubevideoita ja surffailen siellä täällä. Sitten käyn suihkussa ja laitan vaatteet päälle. Hyppään bussiin, ja keskustassa ensin tsekkaan parit kirpparit, ja sitten suuntaan elokuviin. Elokuvan jälkeen menen kahville; cappuchinoa ja juustokakun pala. Sitten vielä kiertelen parit kaupat, ja menen kotiin, jossa saan esim. katsella dokkareita tai sarjoja läppäriltä samalla kun pelailen pleikkarilla.

Kaikki eivät tietenkään tykkää tällaisista asioista, mutta minulle tämä on juuri sellaista kiireetöntä rauhallista nautiskeluelämää, mitä olen aina halunnut. Jos olisi sitä perhettä, niin lauantaihan menisi jalkapallokentän laidalla mokkaruutujen kera. Ei kiitos.

Perheettömän elämä voi olla muutakin kuin 100% kuluttajuutta. Itselleni keskeinen motiivi perheettömyyteen on se, että voin keskittyä omiin kiinnostuksenkohteisiin ja tarvitsen siihen paljon aikaa. Työelämään motivoi toisaalta työn kiinnostavuus, toisaalta mahdollisuus kerryttää rahaa, jolla voi aika ajoin ostaa ylimääräistä vapaa-aikaa.

Mikähän tässä nyt on perheettömyyttä mitä ap tarkoitti? Minä olen naimisissa, mutta lapsia en halua. Osa syy on tuo juuri mainitsemasi oma aika. Ei odota yksinäinen koti vaan mies ja lemmikit kun tulen töistä.