Miten rohkaisette ujoja koululaisianne ystävystymään?

Ei auta vaikka äiti etsisi kaverit naaman eteen jos lapsella ei ole taitoja solmia ja säilyttää ystävyyssuhdetta. Tapaamiset jää satunnaisiksi eikä molemminpuolista yhteydenpitoa välttämättä synny. Kokemusta on ja vuosien myötä olen luovuttanut. Poika olkoon oma itsensä ja luotan siihen että hän tutustuu omassa tahdissaan vähitellen sellaisiin poikiin joiden kanssa ystävyys syntyy luontojaan ilman pinnistelyä ja äidin myötäoloa. Onhan sekin jo jotain että koulussa on kamuja ja tulee toimeen hyvin muiden kanssa.

aloitetta eli soittamaan kaverille tai hakemaan kotoa leikkimään. Jos häntä ei joku muu pyydä niin sitten vaan kotona istutaan ja piirrellään. Jos tytöllä tuntuu olevan tylsää ja kehotan soittamaan jollekin kaverille niin tuskinpa soittaa. Toisaalta hän tuntuukin viihtyvän hyvin kotona omissa touhuissaan, mutta välillä sydäntä riipaisee kun näkee hänen luokkalaisiaan tyttöjä siinä samalla kadulla ulkona peuhaamassa ja oma neiti piirtelee omassa huoneessaan. Onneksi hänellä on pari kaveria jotka jaksavat silloin tällöin pyydellä leikkimään ettei ihan erakoidu. Isossa porukassa tyttö ei viihdy kun on hiljainen ja ujo. Itse olen jo aikoja sitten lopettanut kaveritapaamisten järjestelyn, tehköön iso tyttö itse niinkuin parhaaksi näkee.

Usein siipeilee siskonsa ja hänen kavereidensa kanssa.



Hänellä on kyllä koulussa kavereita, mutta kotona ei niinkään. Vaikka samalla suunnalla asuu paljon saman luokan tyttöjä, tyttäreni ei saa kysyttyä ketään edes kulkemaan samaa matkaa. Koulumatka on aika pitkä ja olen usein sanonut, että kysy jotakin kulkemaan sun kanssa. Ja ei juurikaan pyydä heitä leikkimäänkään.



Joskus harvoin pyytää muita luokkalaisiaan leikkimään.



Olen yrittänyt kovasti kehottaa pyytämään kulkemaan samaa matkaa ja sopimaan koulussa iltaleikeistä yms. mutta ei vaan saa aikaiseksi. Tai sit joskus harvoin jos kysyy, niin sit leikit on usein peruuntunut kaverin menon takia tms.



Meillä olisi varmaan reippaampi, jos ei olisi siskoa ja hänen kavereitaan.



Mutta mä neuvoisin pyytämään kulkemaan yhdessä koulumatkaa, tai pyytämään toisen puhelinnumeroa, niin voisitte joskus vaikka pyytää retkelle, uimahalliin tai jonnekin jotakuta kaveria mukaan. Tai voisitteko pitää bileet, joihin kutsuisi muutaman luokkakaverin? Tai löytyisikö harrastuksesta kavereita?

Joku siitä läheltä vaikka? Voisitte kutsua tämän tytön kanssanne elokuviin, uimaan tms. Jos sulla on vanhempien puh.nrot voit ottaa itsekin heihin yhteyttä ja pyytää voisiko heidän tyttö lähteä, niin "sun ei tarvitse mennä katsomaan sitä leffaa". 11-vuotiaiden puolestahan vanhemmat ei yleensä enää sovi treffejä, mutta jokin tuollainen antaisi siihen syyn.

vaikkapa ihan talven kunniaksi, tai hiihtoloman alkamisen kunniaksi. Älkää kutsuko kaikkia kuitenkaan, vaan sellainen pieni piiri, että tyttösi ei huku sinne "joukkoon". Kysy keitä hän haluaisi kutsua (ihan joku 4-5) ja miettikää hauskaa ohjelmaa, mikä olisi sellaista, missä tyttösi "joutuu" olemaan mukana, eli ei mitään vapaata leikkiä. Niissä menee valitettavasti usein niin, että jos tyttösi ei koulussa ole näissä "piireissä" niin ei hän sitten siinä vapaaleikissäkään ole, vaikka juhlat olisikin hänen kotonaan.

Meillä oli pojan kanssa ekaluokalla sama ongelma. Kerroin siitä opettajalle, ja kerroin myös, millainen poikani on ja mistä hän pitää.



Opettaja katseli luokasta samantyyppisiä kavereita ja laittoi pojat tekemään jotain keskenään. Homma toimi ja poika sai heti hyviä ystäviä (samanlaisia ujoja, jotka eivät vain olleet uskaltaneet itsekään etsiä kavereita).