Lue keskustelun säännöt.
Herranjestas, aloin yhtäkkiä kaipaamaan vuosien takaista ystävää
Voipulla
30.03.2022 |
Ei tunnu kuitenkaan oikealta lähestyä häntä somessa ja kysyä kuulumisia, sillä hän oli ihan loputtoman ihastunut muhun ja se kai lopulta meidän välit kuivatti. En kyennyt vastaamaan hänen tunteisiin silloin itse niin rikkinäisenä ihmisenä. En pystynyt ottamaan aitoa välittämistä vastaan. Nukuttiin öitä vierekkäin ja silitettiin toisiamme, ei sen enempää. Ja nyt mulla muljahtelee vatsan pohjassa kun ajattelen sitä.
Nykyään mulla on mies ja meillä on lapsia. Tämäkin asettaa kynnyksen lähestyä häntä.
Tuntuu niin helvetin pahalta. Oon nyt pari päivää ajatellut häntä yöt ja päivät. Miksi. MIKSI?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haalea avioliitto, lapsiperhearjen loputtomalta tuntuva puurtaminen ja menetetty nuoruus kaivelee. Vanha suola janottaa ja samalla mietityttää. Onko ruoho vihreämpää? Onko sama kipinä kaikkien näiden vuosien jälkeen vielä tallella? Olisiko toinen valmis ottamaan minut uudelleen elämäänsä?
Lakkaa haaveksimasta ja ala laittaa lapsille iltapalaa.