Miksi kaikissa esim. mielenterveysjutuissa on ikäraja?

Kyllä vanhemmatkin kuin parikymppiset tarvitsevat matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita.

???

Walk-in terapia on kyllä hyvä esimerkki siitä miten jotkut luulevat että mielenterveyspalvelut toimivat.

Rahoitus.

Nuorten auttaminen on taloudellisesti järkevämpää.

Kiitos vastanneille. Mutta jotenkin ei taida tämä aihe moniakaan kiinnostaa, valitettavasti.

Oon miettinyt samaa. Olisi hauska tietää miksi näin? Voiko tää olla niin raakaa, että kyse olisi siitä, ettei kolmekymppisten voi enää odottaa kuntoutuvan? Ainakaan niin hyvin että kannattaisi enää panostaa 🥺

Nuorille markkinoidaan näitä eri tavalla? Vanhemmallekin väestölle kaiketi myös tarjolla, mutta ne pitää löytää jotain kautta.

Nyt kun sanoit niin juuri näinhän asia on. Alle kolmekymppisten pitäisi siis hakeutua nyt kaipaamansa avun piiriin, myöhemmin tulee olemaan vaikeaa ja kallista.

Olen 38. Vähän epätoivoiseksi kyllä vetää tällainen, kun nuoruus meni ongelmiani vähätellessä.

Vierailija kirjoitti:

Walk-in terapia on kyllä hyvä esimerkki siitä miten jotkut luulevat että mielenterveyspalvelut toimivat.

Eli nopeakiertoista kertakäyntistä ratkaisukeskeistä kohtaamista ammattilaisen kanssa. Kai se joillekin sopii? Uusia tapoja "tarjota apua" on pakko keksiä, kosk vuosia kestävä psykoterapia ei ole kaikkien tavoitettavissa eikä hyödynnettävissä. Avun tarvitsijoita on moninkertainen määrä apua tarjoaviin resursseihin verrattuna. Tapaamiset 1-5 kertaa mahdollistaa useamman potilaan "auttamisen" ilman kuukausien jonottamista.