Jos masentaa, eikä jaksa pitää yhteyttä
ihmisiin, niin onko parempi sanoa syy, vai olla sanomatta mitään, ja odotella, että joskus taas huvittaa olla yhteyksissä? Jos ne kaverit sitten vielä on tallella siis.
Kommentit (2)
Minulla on ystävä, joka lakkasi pitämästä kokonaan yhteyttä. Puhelinnumerokin vaihtui salaiseksi, tai oikeastaan sitä ei kyllä löytynyt ollenkaan. Katosi kuin maan alle ja pelkäsin monta vuotta, että hän ei ole enää edes hengissä. Hänellä oli ollut masennusta monta vuotta, söi lääkkeitä ja kävi terapiassa. Siksikin olin huolissani, miten menee. Lähetin kirjeen, ei vastausta. Sitten lähetin kortin. Sain yhden kortin jossain vaiheessa. Yhteen pötköön meni varmaan 5 vuotta, ettei kuulunut mitään. Sitten yhtenä päivänä hän soitti ja olin kyllä todella iloinen!
Minusta olisi tässä tapauksessa ollut tosi hyvä, että hän olisi kertonut masennuksestaan, alkoholi- ja perheongelmistaan, niin olisin ymmärtänyt, ettei jaksa pitää yhteyttä, enkä olisi ollut vuosia huolissani. Mutta sinua en tunne, enkä siis osaa sanoa suoraa vastausta. Minusta olisi kuitenkin hyvä ehkä sanoa hyvälle ystävälle, että on masentunut, eikä jaksa nyt aktivoitua, mutta että haluaa säilyttää ystävyyden.
Kyllä ne hyvät ystävät ovat tallella vielä kun saat itsesi kuntoon! Pidä huolta itsestäsi! Ja vaikka olet masentunut, lähetä vaikka ystävänpäivänä tekstari tai pääsiäisenä, jos jaksat. *Halaus*.