Turhaudutteko itseänne selkeästi tyhmempien ihmisten seurassa? Vai kestääkö pinna?

Mutta jos alkaa tuntua ettei kestä, niin nähdään sitten vähän aikaa harvemmin. Yleensähän kaikissa ihmisissä on kuitenkin jotain hyviäkin puolia. Esim. anoppi on rasittava, mutta hyvä lapsenvahti.

Yritän kestää ja valitan sitten kotona tai ystäville. Mutta vaikeaa se on, ottaa hermoon kaikenlainen hitaus ja tajuamattomuus. Sellainen, että ei selityksistäkään huolimatta ymmärrä.

keskustelukumppani ei oikein tajua abstrakteja käsitteitä tai mutkikkaampia asiayhteyksiä, voin aina vaihtaa keskustelunaiheen esim. leipomiseen, josta en ymmärrä tuon taivaallista.

kuunnella yksinkertaisten ihmisten yksinkertaisia juttuja. Ei minua haittaa ollenkaan selittää asioita tai käydä keskustelua, mutta ärsyttää turhanpäiväisten asioiden päivittely ja yksinpuhelu. Tai vielä pahempi: useampi yksinkertainen ihminen käy keskustelua samanaikaisesti ja toistensa päälle puhuen.

mutta pinna kestää kuitenkin. Olen vain aivan kuin en mitään huomaisikaan enkä yritä aloittaa mitään väkinäisiä keskusteluja. Sitten lähden mahdollisimman pian tialnteesta pois. Usein tosin käy niin, että kun en sano mitään, niin minua pidetään jotenkin omituisena...

Kyllähän se pikkasen joskus turhauttaa. Esimerkisi meidän piti tehdä yhdessä yksi juttu tuttavien kanssa. Katselimme tehtävää porukalla. Miehelläni oli kokemusta asiasta, joten hän sanoi heti että tohon tarvitaan "härpäke". Härpäke ei tässä tapauksessa ollut mikään termi, vaan ihan toisesta yhteydestä peräisin oleva metafora asialle. Tajusin heti metaforan ja miten tärkeä kyseinen toimintaperiaate oli. Ryhdyttiin toimeen. Minä tein oman osuuteni heti ongelmitta. Kaveriperhe takkusi ja takkusi ja kävi ilmi, etteivät he olleet tajunneet metaforaa. Sitten kun selitimme mistä on kyse, he eivät tajunneet miten tärkeä se oli ja jääräpäisesti vaan ähersivät alkuperäiseen tyyliinsä. Sitten lopulta hekin tajusivat ettei tästä tule mitään tällä lailla, ja tekivät asian härpäketyyliin ja minä ja mieheni autoimme, koska olimme saaneet omat osuutemma valmiiksi ajat sitten. Aikaa meni hömelöimmiltä hukkkaan, mutta mitä siitä, elämä on.

ja lähden tilanteesta pois mahdollisimman pian. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väkinäisiin keskusteluihin yksinkertaisten ihmisten kanssa.

tollasta ku 8 ni en jaksa kuunnella enkä lukea.

Jos joku ihan vilpittömästi ei ymmärrä tai esim. kykene tietynlaiseen keskusteluun, kestän sitä aika pitkään.



Tyhmyyttä tyyliin "minä tiedän jo kaiken", tai "ei vois vähempää kiinnostaa oman navan ulkopuolinen maailma" en siedä sekuntiakaan.

Jos joku ihan vilpittömästi ei ymmärrä tai esim. kykene tietynlaiseen keskusteluun, kestän sitä aika pitkään.

Tyhmyyttä tyyliin "minä tiedän jo kaiken", tai "ei vois vähempää kiinnostaa oman navan ulkopuolinen maailma" en siedä sekuntiakaan.

Onko käynyt mielessä, että tämä voi olla juuri suurinta viisautta? "Minä tiedän jo kaiken"-ihmiset omaavat kestävän minäkuvan ja arvopohjan, ja "ei vois vähempää kiinnostaa oman navan ulkopuolinen maailma"-ihmiset ovat realisteja ja todennäköisesti pitävät oman maailmansa hyvässä järjestyksessä. Priorisointia parhaimmillaan.

kylläkään luule olevani keskivertoa älykkäämpi, enkä siis keskustele mistään kvanttifysiikasta, mutta ärsyttää, jos jollain kestää kauan reagoida tai vastata johonkin ihan normaaliin asiaan. Ihmiset puhuvat muutenkin liian hitaasti. Yhden miespuolisen tutun kanssa jutellessa menettää elämänhalunsa, kun aiheet on niin helvetin kuivia eikä tyypissä ole muutenkaan mitään särmää.

puheenaiheita kun ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että ihminen olisi mua "tyhmempi", vaan hän saattaa olla kiinnostunut muista asioista.



Rasistien kanssa on ehdottomasti rasittavinta. He kun yleensä olettavat, että kaikki ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Aina ei jaksaisi alkaa tehdä pesäeroa, mutta pakkohan se on, etteivät jää siihen käsitykseen, että se ja sekin on samaa mieltä.

Töissä ottaa pannuun, jos hommat ei toimi ja kädestä saa ohjata, vaikka muutenkin on kiire. Onneksi kuitenkin siellä saa loppujen lopuksi vaikuttaa myös omien alaistensa valintaan.

Ei tietämättömyys toisista asioista tarkoita tyhmyyttä. Tosin turhaudun kyllä itse tietyllä aikavälillä sellaisten ihmisten seurassa joiden puheenaiheet ja mielenkiinto kohdistuu vain kotiin.



En yritäkään selitellä sellaisia asioita joita eivät ymmärrä, vaan vaihdan puheenaihetta sellaiseen jossa juttu luistaa. Tosin sitten itse turhaudun kun en jaksa iänkaiken jutella verhoista ja leipomisesta.



En silti pidä itseäni älykkäämpänä, vain kiinnostuneempana tietyistä asioista kuten kunnallispolitiikasta, nyky-yhteiskunnan ilmiöistä yms.

muuten sais olla koko ajan turhautumassa, heh heh

Muuten kyllä ihmisten kanssa voi keskustella "heidän tasollaan" ja aika monella on omat erityisosaamisalueensa, joista itsekin voi oppia jotain.

Rasistien kanssa on ehdottomasti rasittavinta. He kun yleensä olettavat, että kaikki ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Aina ei jaksaisi alkaa tehdä pesäeroa, mutta pakkohan se on, etteivät jää siihen käsitykseen, että se ja sekin on samaa mieltä.

En ole koskaan ajatellut, että joku ihminen jonka seurassa olen, olisi minua tyhmempi. Ehkä se tarkoittaa että minä olen se maailman kaikkein tyhmin ihminen? Usein olen tavannut ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneempia esimerkiksi käytännön asioista ja saattavat olla taitavampia käden töissä kuin minä. Itse olen enemmän teoreetikko ja pidän lukemisesta. Useimmiten keskustelua rajoittaa eri kiinnostuksen kohteet kuin älykkyys.



Siitä turhaudun, jos joku selittää samaa asiaa useita kertoja (huono muisti, ei tarkoita että olisi tyhmä) eri päivinä tai siitä, että joku on kiinnostunut pelkästään omista asioistaan (näitä ihmisiä on TODELLA paljon, epäilen, että ap saattaa kuulua myös tähän porukkaan).

En ole koskaan ajatellut, että joku ihminen jonka seurassa olen, olisi minua tyhmempi. Ehkä se tarkoittaa että minä olen se maailman kaikkein tyhmin ihminen? Usein olen tavannut ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneempia esimerkiksi käytännön asioista ja saattavat olla taitavampia käden töissä kuin minä. Itse olen enemmän teoreetikko ja pidän lukemisesta. Useimmiten keskustelua rajoittaa eri kiinnostuksen kohteet kuin älykkyys. Siitä turhaudun, jos joku selittää samaa asiaa useita kertoja (huono muisti, ei tarkoita että olisi tyhmä) eri päivinä tai siitä, että joku on kiinnostunut pelkästään omista asioistaan (näitä ihmisiä on TODELLA paljon, epäilen, että ap saattaa kuulua myös tähän porukkaan).

Kaikki tuntuvat tietävän kaiken kaikesta ja turhaudutaan kun toinen ei ymmärrä, vaikka loppujenlopuksi itse ei osaa selittää omaa asiaansa kunnolla. Sitten tietenkin haukutaan toinen tyhmäksi jos kysytään että mitäköhän nyt tarkoitit tai pyydetään perustelemaan mielipiteensä.

Se on muuten jännä että ei meinata ymmärtää että älykkyyttä on erillaista. Se, että joku ei jaksa puhua ajankohtaisista asioista, ei sano sitä että hän olisi tyhmä, vaan sen että häntä ei kiinnosta ko. asiat.

Itse en turhaudu "hitaiden" ihmisten seurassa, koska itse olen joissain asioissa myös hidas. Sellaisten seurassa kyllä turhaudun, jotka pitävät itseään muita ihmisiä ylempänä ja parempina. Heitä en voi kestää.

Kyllä turhaudun mutta kyllä pinna kestää tilanteessa. Esimerkiksi sellainen ihminen joka puhuu jatkuvasti vain siitä mitä joku toinen ihminen teki, minkä takia, minne se meni jne. ts. elämäntehtävä on juoruta muiden ihmisten asioista, on mun mielestä perin yksinkertaista ja turhauttavaa seuraa. En paljon ottele yhteyksiä tällaiseen henkilöön.

noin paljon itseään tyhmempiä ihmisiä, että ihan turhautumaan pääsee?!



Todella tyhmiä ihmisiä on kuitenkin aika vähän. Ja miten sen tyhmyydenkin nyt sitten määrittelee. Onko tyhmä se joka ei käy facebookissa vai se joka ei tiedä montako hammasta omassa suussaan on?