Vaihto pois opetusalalta

Yksi kaveri vaihtoi koodihommiin ja toinen teki työn ohessa DI-tutkinnon.

Mulla on erityisopettajan opinnot vielä kesken, mutta olen ollut opettajana jo kaksi vuotta. Mietin, että miten hiivatissa jaksan tässä ammatissa. En viitsi lopettaa opintoja, koska ei ole paljoa enää jäljellä, mutta kauhistuttaa, jos en jaksakaan valitsemassani ammatissa. Itse opettaminen on kivaa, mutta se kaikki muu ei. Olen työviikon jälkeen kuoleman väsynyt enkä jaksa elää muuta elämää. Hankalat vanhemmat, jotka esim. estävät tuen tarjoamisen lapselleen vievät hirveästi voimia. Pitäisi yksi lasu taas tehdä. Sekin jotenkin kuormittaa, kun tiedän minkälaista törkyä tulen saamaan vanhemmilta niskaani. En voi kuitenkaan laiminlyödä velvollisuuksiani. Ääh.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erityisopettajan opinnot vielä kesken, mutta olen ollut opettajana jo kaksi vuotta. Mietin, että miten hiivatissa jaksan tässä ammatissa. En viitsi lopettaa opintoja, koska ei ole paljoa enää jäljellä, mutta kauhistuttaa, jos en jaksakaan valitsemassani ammatissa. Itse opettaminen on kivaa, mutta se kaikki muu ei. Olen työviikon jälkeen kuoleman väsynyt enkä jaksa elää muuta elämää. Hankalat vanhemmat, jotka esim. estävät tuen tarjoamisen lapselleen vievät hirveästi voimia. Pitäisi yksi lasu taas tehdä. Sekin jotenkin kuormittaa, kun tiedän minkälaista törkyä tulen saamaan vanhemmilta niskaani. En voi kuitenkaan laiminlyödä velvollisuuksiani. Ääh.

Sama. Valmistuin 1,5 vuotta sitten ja sitä ennen tein paljon sijaisuuksia.

Eniten vituttaa pieni palkka (joka ei ikinä tule tästä kasvamaan), arvostuksen puute, olemattomat etenemismahdollisuudet, hankalat vanhemmat ja viran saamisen mahdottomuus. Nyt vielä tämä työnhaku-uudistus, ahdistaa jo valmiiksi mihin mansikanmyyntiin kesällä joudun.

Ensi syksynä aloitan jonkun toisen alan perusopinnot avoimessa ja pyrin sitä kautta hakemaan maisteriopintoihin. Ihan sama mikä ala kunhan pääsen pois näistä hommista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erityisopettajan opinnot vielä kesken, mutta olen ollut opettajana jo kaksi vuotta. Mietin, että miten hiivatissa jaksan tässä ammatissa. En viitsi lopettaa opintoja, koska ei ole paljoa enää jäljellä, mutta kauhistuttaa, jos en jaksakaan valitsemassani ammatissa. Itse opettaminen on kivaa, mutta se kaikki muu ei. Olen työviikon jälkeen kuoleman väsynyt enkä jaksa elää muuta elämää. Hankalat vanhemmat, jotka esim. estävät tuen tarjoamisen lapselleen vievät hirveästi voimia. Pitäisi yksi lasu taas tehdä. Sekin jotenkin kuormittaa, kun tiedän minkälaista törkyä tulen saamaan vanhemmilta niskaani. En voi kuitenkaan laiminlyödä velvollisuuksiani. Ääh.

Sama. Valmistuin 1,5 vuotta sitten ja sitä ennen tein paljon sijaisuuksia.

Eniten vituttaa pieni palkka (joka ei ikinä tule tästä kasvamaan), arvostuksen puute, olemattomat etenemismahdollisuudet, hankalat vanhemmat ja viran saamisen mahdottomuus. Nyt vielä tämä työnhaku-uudistus, ahdistaa jo valmiiksi mihin mansikanmyyntiin kesällä joudun.

Ensi syksynä aloitan jonkun toisen alan perusopinnot avoimessa ja pyrin sitä kautta hakemaan maisteriopintoihin. Ihan sama mikä ala kunhan pääsen pois näistä hommista.

Ap

Itse mietin eläinlääkistä, mutta siihen menisi se 6 vuotta. Asiakkaat olisi kivoja, omistajat eivät välttämättä. Kiinnostava ammatti kuitenkin. Ei kuitenkaan mitenkään helppo. Opettajan työssä haastavinta on se jatkuva vuorovaikutus kaikenlaisten höyrypäiden kanssa. Jos olisi tekemisissä vain niiden lasten kanssa niin mitään ongelmaa ei olisi.