Onko psykoottistasoista oireilua, jos 8 v. lapsi sanoo, että

ehkä kyse on tosiaan tuosta aspergerin pahenemisvaiheesta ja ehkä lisäksi masennuksesta. Apua haemme ilman muuta.



Poika on erittäin herkkä, emme ole antaneet hänen katsoa uutisia yleensä, mutta kyllähän tokaluokkalainen jo kuulee, näkee ja keskustelee paljon. Salatut elämät eivät myöskään kuulu repertuaariimme. Aamutkin olemme rauhoittaneet niin, että TV on kokonaan suljettu.



Mannerlaattojen liikkeistä ja Suomen turvallisuudesta maanjäristysten suhteen olemme keskustelleet, emmekä ole voivotelleet Haitin ihmisuhrien määrää tms. Poika ei kuitenkaan ole tyhmä ja ovat varmasti puhuneet asiasta koulussa paljon.



Pojalla on vahva mielikuvitus ja voihan olla, että se myös vaikuttaa tuohon asiaan vähän hämärtävästi, että mihin asioihin voi vaikuttaa ja mihin ei.



Siinäkin mielessä meidän olisi haettava apua pian, koska poika jaksaa vielä koulussa ja muualla olla "normaalisti". Vain kotona ovat käytöshäiriöt ja itsetunto-ongelmat lisääntyneet.



Täytyy vain yrittää ottaa yksi ongelma kerrallaan ja nauttia niistä harvoista hyvistä päivistä...

Psykoottisuuden rajan vetäminen ei ole aina ihan helppoa ammattilaisellekaan, etenkään kun kyseessä on lapsi.Oireilun perusteella kuulostaa siltä että neurologian lisäksi lapsi tarvitsisi ehdottomasti myös lastenspsykiatrisia selvittelyjä, missä yhteydessä myös tuohon kysymykseesi oireilun mahdollisesta psykoottistasoisuudesta voi löytyä vastaus. Perheneuvola on yksi mahdollinen osoite, mutta vähän kunnan käytännöistä riippuen voisit saada lapselle suoraan lähetteen myös lastenpsykiatrialle. Lähetettä voi tietysti pyytää siltä neurologilta, tai sitten kiireisemmin vaikka terveyskeskus- tai koululääkäriltä, joissain paikoin hyväksytään myös terveydenhoitajan kirjoittamat lähetteet. Jonotilanteiden vuoksi suosittelen kyllä hakemaan tätä psykiatrista apua jo ennen neurologian aikaa, jos siihen vielä on pitkästi.



Toivottavasti lapselle löytyy apua.



t. psykologi

alkuun ensin haluan toivottaa voimia vaikeaan elämäntilanteeseen, oma poikani on myös oireillut vastaavanlaisesti.



Oletko kysynyt miksi hän kokee itsensä syylliseksi noihin kauheuksiin?

Usein taustalta löytyy joku "järkevä" selitys.



Aina tuo todellisuuden hämärtyminen on jonkinlaista psykoottista oireilua joten itse ottaisin välittömästi yhteyttä joko hoitavaan tahoon tai omalääkäriin.

Ystävällä aikuinen poika, jolla samantyyppiset oireet juuri tuon asioihin vaikuttamisen kanssa. Tuntee olevansa vastuussa muiden sairauksista ja onnettomuuksista, kuvittelee, että ajatuksen voimalla saa toisen sairaaksi tai jopa kuolemaan.



Lisäksi kuulee ääniä, jotka kehottavat häntä olemaan joku muu. Äänet eivät kehota tekemään mitään konkreettista. Pitäisi vain olla joku muu ihminen.



Todettu vasta aikuisiällä, ei ole osattu puuttua ajoissa. Oireita ollut jo lapsena toki, mutta asiaa vain peitelty. Oli työalämässä hetken, mutta se oli raskastaa aikaa, koska kaikkea varjosti hirveä epäluulo muita ihmisiä kohtaan. Työelämän kautta ohjattiinkin tutkimuksiin onneksi ja sai lääkityksen ja seurannan.

Enää ei pysty olla työelämässä.



Hän sai diagnoosiksi "Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso mielialan vastaisia psykoottisia oireita" tai lievemmän, riippuen jaksosta milloin kävi lääkärissä.



Hyvä kun tiedostat asian, koska uskon, että asiassa pääsee paremmin "niskan" päälle, kun hoito/terapia jne. aloitetaan ajoissa.

Voimia vaikeaan tilanteeseen.



Halusin vain sanoa sen, että monesti lapset syyllistävät itseänsä monesta pahasta asiasta. Ei ole tavatonta, että eroperheissä lapsi kuvittelee olleensa syy eroon. Tai jos perheessä kuolee joku, niin lapsi saattaa kuvitella, että kuoleman syynä on joku lapsen teko tai ajatus.



Siis niin, että kun tein jotain tuhmaa, niin sen syynä vanhemmat erosivat. Tai pikkusisko kuoli, koska kielsin häntä sotkemasta leikkejäni.



Siksi vanhempien sanoilla ja teoilla on valtava merkitys tuollaisiss tilanteissa.



Nyt en sitten osaa sanoa voiko teillä olla tällaisesta kysymys. Mutta syy- ja seuraussuhteen ymmärtäminen ei ole 8-vuotiaallakaan täysin kehittynyttä. Kannattaa varmasti jutella asiantuntijoiden kanssa niinkuin olit itsekin ajatellut.



Aikuisellahan tämä on eri juttu, aikuisen pitää osatakin erotta syy ja seuraus. Lapsella se on joka tapauksessa vielä kehittymässä olevaa. Muistaakseni vasta murrosiässä syy- ja seuraussuhteen ymmärrys alkaa olla kehittynyttä täysin.

ihan kotikonstein voisi varmistella että onko kyse vain siitä että poika ei tunnista tunteitaan tai ei löydä niille oikeita nimiä. Jos hän tarkoitti sanoa että tuntuu pahalta kun tuollaista tapahtuu ja on surullinen olo uhrien puolesta ja paha mieli. Ylipäätään pahan mielen kokemus on sellainen että terve aikuinenkin pyrkii käsittelemään sitä usein hakemalla pahalle mielelle syyn ja hallitsee tilannetta sitä kautta. Jos poika ei vaikka tunista tunnettaan hyvin ja hakee kuitenkin sille syytä, eikä ymmärrä täysin tällaista tektonista luonnonkatastrofia ja päätelmä syntyykin siitä? Ei varmasti ainakaan haittaa jos käytte tarkasti läpi mikä maanjäristyksen aiheuttaa, eli katselette maankuoren laattojen rajat ja sen miten ajan saatossa siirrokset ovat tuoneet vuoret maapallolle, miten tulivuoret kuuluvat samaan jne. Varmasti poika ei ihan kaikkea ymmärrä, mutta kuitenkin sen ettei yksikään ihminen näille asioille voi mitään, vaan eletään maailmassa jota ihmiset eivät voi hallita. Samalla kannattaa todeta kartalta Suomen sijainti ja se että meillä täällä on turvallsita. Jos poikaa surettaa tuliperäisillä linjoilla asuvat, on hyvä kertoa että kaikki jotka asuvat siellä, tietävät vaarasta ja ovat rakentaneet kotinsakin sen vuoksi vankoiksi jne. (ainakin Amerikassa) ja halutessaan voivat muuttaa muualle.



Oma 8-vuotiaani suhtautuu aika pelokkaasti ja ahdistuneesti maanjäristys yms. uutisiin, mutta selkeästi tällainen teoreettisempi lähestymistapa antaa hänelle työkaluja asian käsittelyyn ja ymmärtämiseen vaikkei esim. maankuoren laatat kaikkine liitoskohtien ilmiöineen aivan selviä asioita tietysti vielä olekaan. Hänelle tulee selvästi sellainen tunne, että nämä asiat on tutkittu ja niistä tiedetään ja hän voi levollisesti ja rauhassa asua suomessa ja ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä, sillä kukaan ihminen ei maanjäristyksille mitään voi. Sen sijaan pahasta mielestä olemme keskustelleet ja siitä että hädässä olevia haluaa auttaa kun itsellä on kaikki hyvin, joten osallistumme avustuskeräyksiin.

Mainitsemissasi "tod.näk. aspergerin oireyhtymä, puheenkehityksen viivästymä, kiusaamista, huono itsetuonto, ehkä masennusta. käytöshäiriöitä, aggressiivisuutta jopa itsetuhouhkailua tullut" on jo ihan tarpeeksi huolta ja miettimistä.

koen syyllisyyttä ja vastuuta haitin ongelmista, lapsena oli biafra ja muut sodat ja luonnonkatastrofit. Ja voin kertoa, että vaikka teidän mielestä tuo on irrationaalista ja epäloogista niin kaaosteoria on siitä kiva juttu, että se tekee tuosta ihan loogista. 8-vuotias aslapsi todennäköisesti on törmännyt kaaosteoriaan sen verran, että tietää miten ilmavirrat vaikuttavat toisiinsa ja automatkasta täällä voi ihan hyvin syntyä pyörremyrsky amazonilla. Ei se ole psykoosia, se on vain sitä kun suhteellisuuden taju pettää ihmisellä jolla onälyä enemmän kuin järkeä. Siitä selviää iman lääkitystä eikä se tosiaankaan ole psykoosia.



TOki on niinkin, että teidän pojalla on assien toiseksi pahin vaihe menossa ja jokseenki nkaikkien tuntemieni assien oireilu on pahentunut tuossa 8-9-vuoden kulmilla. Se ja sen lisäämät sosiaaliset vaikeudeet ja epäonnistumisen kokemukset voivat hyvinkin tarkoittaa, että itsetuntoharjoitukset jms olisivat lapselle tarpeen. Joku terapia tai neuropsykologinen as-kuntoutuskin olisi varmaan hyväksi sen vuosittaisen kontorollikäynnin lisäksi. Mutta älä sekoita aspergeria skitsofreniaan ja vaikka kotikadussa toisin väitettiin niin ne EIVÄT ole "saman skaalan ääripäitä" vaan psykoosi tulee muualta kuin aspegrista, jos sellainen tulee.



Minä olen myös as-lapsen äiti. Juuri tuossa 8v korvilla oireet pahenivat. Meillä tuli esim paniikkikohtauksia, hengenahdistusta, jms. Meillä ne ovat sittemmin hellinttäneet, lapsi nyt 12. Hae apua, mutta katso että se on käyttäytymis- ja keskusteluterapiaa! Se todennäköisesti riittää kyllä. Psykoosilääkitys on rajua kamaa ja voi estää normaalia henkistä kasvukehitystä.

Minusta pitäs ymmärtää ettei niin pieni lapsi pysty asioita käsittelemään järkevällä tavalla. Varmasti aiheuttaa tuommoinen ahdistusta. Ikätasoon sopiva keskustelu mielestäni on, et voidaan puhua maanjäristyksistä ym yleisesti. En liittäisi niihin vielä ihmisuhreja ym. Kertoo vaan konkreettisesti mitä maanjäristys tekee malle. Ei tartte korostaa et ihmiset menettää kaiken, kuolee jne. Itse kertoisin et kun tommonen katastrofi ois lähestymässä, tutkijat huomaisivat sen aiemmin ja ihmiset ehtis lähteä pois tieltä. Jos nyt niin seikkaperaisesti lapsi alkaisi kyselemään.

johan 8-vuotias joutuu keskustelemaan uutisista koulussakin, miten sä voit muka pitää sen pimemmossa?

Et jos vaikka aikuisella masennus päällä, niin tuleehan häntäkin pahana aikana varjella muitten vaikeuksilta. Niistä voi sit keskustella kun hyvä jakso. Miksi siis romahtamassa olevalle lapselle puhutaan tämmöisiä asioita? Minusta aivan käsittämätöntä. Romahtamassa oleva lapsi tai aikuinen tarvii empatiaa, turvaa, olemista lintukodossa.

Koulussa asioista puhutaan ikätasoon sopivalla tavalla. Kukaan ei puhunut pumpulissa pitämisestä vaan ikätasolle sopivasta keskustelusta. 8v lapsi on vasta ekalla luokalla koulussa.Hänen elämänsä kuuluu vielä olla suurelta osalta leikkimistä

vaikean masennuksen psykoottisissa vaiheissa. Olin psykoosin rajamailla.



Todella raskasta sairastavalle. Hienoa, että olette hakeneet lapsellenne apua! Kaikkea hyvää teille ja varsinkin nuorelle miehelle.

.. hänellä on ollut ja on edelleen ajoittain tuontyyppisiä uskomuksia. Ne eivät kuitenkaan vaikuta hänen toimintaansa millään tavalla, joten mielestämme niitä ei tarvitse poistaa eikä hoitaa mitenkään. Se, että ympäröivä yhteisö ei usko samoin, ei tarkoita, että ihminen olisi vaaraksi itselleen tai muille.

Jos tapahtunut jotain merkittävää, kerrotaan hänelle itse tapahtuneesta.



Meillä ei myöskään katso ekaluokkalainen salattuja elämiä jne.



Yhdessä katsotaan meidän isä on parempi kuin teidän isä ja kuorosota tyyppisiä ohjelmia, yhdessä lapsen kanssa.



En ole tosiaankaan tajunnut et muut ekaluokkalaiset katselevat uutisia vanhempien kanssa. Mites lapsenne reagoi jos vaikka asuinpaikkanne lähistöllä piiritystilanne jossa mukana aseita? Ihanko annatte tommosiakin nähdä?

Meilläkään lapset eivät katso uutisia. Kävi mielestäni aika ikävästi Sellon tapahtumien jälkeen, kun 1-lk lapsemme ei tiennyt tapahtuneesta mitään ja koulussa puhuivat (ope) sitten siitä. No, toisaalta olisi itse pitänyt ottaa asia puheeksi.

Lapselle, jo ekaluokkalaisellekin, on tärkeää tietää mitä maailmassa tapahtuu. En anna oman 7v katsoa yleensä uutisia, jos niissÄ on mitään pelottavampaa, eli esim; sotakuvausta tai aseellista selkkausta, muuten kyllä saa nähdä ja tosiaan niistä pelottavimmistakin voidaan jutella kekustelemalla. Jos aikuiset vaikenee asiasta ja lapsi kuulee sen muualta ja kokee ettei siitä voi kotona puhua, se tuntuu vielä pelottavammalta. Vanhemmat voivat paljon pehmittää asian sisältöä ja "siirtää" asian selittämällä tarpeeksi kauas, ettei lapsesta tunnu, että haiti tai muu odottaa omankin kotioven edessä. Minun lapseni on ihan normaali, mutta kysyy aina kun on jotain vaarallisempaa (jutteleevat koulussakin uutisista jatkuvasti), että voiko meillekin käydÄ niin. Se on normaalia huolta, mutta siihen voi yleensä selittää, ettei meidän asuinmassa tapahdu sellaista, koska esim. sijaitsemme maankuorilaatan keskellä, täällä on hyvä presidentti, täällä poliisi puuttuu kaikkiin asioihin... En tietenkään ikinä selitä, ettÄ joo, ehkä sillai 5% mahdollisuudella tms, koska jos joku asia on epätodennäköistä niin lapsen on hyvä uskoa, ettei se ole mahdollista. Pelkoja on turha ruokkia, mutta asiat on silti ymmärrettyinä vähemmän pelottavia kuin käsittÄmâttömät jutut, joiden voi pelâtä iskevän omallekin kohdalle. En ole huomannut, että lapsi ottaisi vastuuta muualla tapahtuneista asioista, tosin vanhempinakin korostamme vain sitä, että maailmassa tapahtuu paljon pahaa ja ihmiset kärsivät monessa paikassa monesta syystä ja siksi me voidaan auttaa esim. rukoilemalla, antamalla rahaa keräyksiin, jne. tai aikuisena voi mennä itsekin auttamaan sellaisiin tilanteisiin. Emme ole vastuussa, mutta silti meidän tulee kantaa huolta niistä jotka kÄrsivât, koska meillä menee hyvin. Mielestäni on normaalia, että lasta kiinnostaa maantieto, biologia ja historia. Sopivassa suhteessa niitä on selitettâvä. Lapsi ei koe turvattomuutta jos asoista voi puhua ja niille on nimet ja selitykset ja aikuiset eivät itse ahdistu tapahtuneista niin, että pelko siirtyy lapseen.



Aspergerlapsi suhtautuu elämâän eri tavalla, joten siitÄ en osaa sanoa muuta kuin, että kannattaa ottaa ammattilaisiin yhteyttä, että kertovat miten kannattaisi suhtautua.



Halusin vain kommentoida noita vâitteitä, että lapsille ei voisi uutisia nÄyttää tai asiota selittää.

Sellaista vielä, että meitä auttaa näissä selityksissä kristillinen näkökulma. Maailmassa tapahtuu pahaa syntiinlankeemuksen takia, eikä se ole kenenkâän yksittÄisen ihmisen syytä, vaan koskee koko ihmiskuntaa. Siksi ketään ei voi eikä tarvitse syyttää, mistään luonnon katastrofista. Eri asia tietysti, jos ihmiset tieten tahdoin tekevät jotakin pahaa (esim. koulusurmat, jne.) Silloin tietysti yksilön syyllisyys korostuu. Toisaalta puhumme kyllä ihmisen ahneudesta (liittyy syntiinlankeemukseen), joka saa ihmisen toimimaan riistävästi toista ihmistä kohtaan (esim. viime viikolla sademetsien leikkuusta Greenpeacen lastenfilmin saattelemana). Viljele ja varjele - on siis se periaate, johon yritÄmme opettaa. Eli toivomme, että lapsi oppii kantamaan vastuuta ympâristÖstään sekä luonnosta että ihmisistä, mutta samalla oppii sietämâän sitä, että elämâssä ei aina kaikki mene niin kuin toivoisi, koska tämâ ei ole enää täydellinen maailma. Toisaalta siinä taas tulee aina esille myös raamatullinen toivo, että joskus tulee olemaan sellainen maailma, missä taas kaikki on hyvin ja jokainen saa olla turvassa.

johan 8-vuotias joutuu keskustelemaan uutisista koulussakin, miten sä voit muka pitää sen pimemmossa?

Meidän lapsille ei ainakaan maailman ongelmia vyörytetä päälle ja toivon todellakin ettei koulussakaan laiteta pieniä kantamaan aikuisten maailman vaikeuksia.