Vähästäpä sitä saa supermamman maineen...
Kuulin kautta rantain eräältä tutultani, että olen kuulemma kaveripiirimme superäiti. Siis sellainen ihmetekijä, joka osaa kasvattaa lapsiaan, olla lasten ehdoilla ja mukamas uhrautuu kodin puolesta! Ja tästä jaksetaan jauhaa aina tavatessa.
Aika jännältä kuulostaa. Jos pidän itseni, kodin ja lapset siistinä, laitan ruuat itse, leivon sillojn tällöin, imetän suositusten mukaan ja teen itse vauvanruuat - olen siis ihmetyyppi??? Eikös jokainen tee näin ihan normaalissa elämässään?
En edes toitota tätä kellekään, että syyllisyydestä ei voi johtua. Mua kuulemma kadehditaan/arvostellaan siitä, että osaan tehdä monia asioita itse. Siis mitä, eikö kaikki osaa? Siivota? Laittaa ruokaa, käydä kaupassa? Laittautua ja hoitaa lapsia samaan aikaan? Pitäisikö elää sotkussa tukka rasvaisena, likaiset vaatteet päällä ja karjua suttuisille lapsilleen?
Tuli paha mieli, koska olen kuitenkin saanut kuulla olevani pidetty ja kiva, puistossa on aina juttukavereita. Meille on melkein joka päivä tulossa lapsiperheitä vierailulle ja olen sosiaalinen tyyppi. Miksi musta puhutaan kuin jostakin maailman ihmeestä selän takana :(
Kommentit (15)
oishan se kivampi jos lehmäks taikka huoraks haukuttais.. ;)
mä ehdin siivota, kokata, harrastaa jne. Ite kulkee likanaamaisten pentujensa kanssa ympäri kauppakeskuksia, syöttää pinaattilettuja ja kiroilee, jos joku muksuista sairas ja täytyy olla kotona. Sillon istuu tietokoneella tai tuijottaa telkkaa. Hillitön läski, hiukset, vaatetus ja naama suoraan itäblokista... ei kai ikinä ehikään tehdä mitään, kun aloitekyky on tasan nolla ja noi elämän turhimmat harrasteet vie sen vähänkin ajan. Mä en ehdi istua telkan ääressä (nytkin rajatun ajan koneella), vaan on tehtävä samalla vähintään jotakin muuta.
kovin siistiäkään, en leivo enkä laita paljon ruokaakaan... että ei ihan jokainen :D
Jos sä nyt vasta kuulit ekan kerran kauttarantain että kuulemma olet tuollainen niin kenen kanssa sä sitä sitten jauhat aina tavatessasi?
miksei olisi? Näin meilläkin eletään ja ollaan, uskomatonta, että tällainen on monen mielestä provo.
En tajuu, miksen teksi ruokia itse lapselle (enhän itsekään syö eineksiä). En tajuu, miksen imettäisi suositusten mukaan (varmasti ne suositukset laatii tosi pätevät henkilöt). En tajuu miksen siivoisi meillä kotona (inhoan sotkua, mutta imuroiminen pari kertaa viikossa jne. ei vielä tee musta siivoushullua). En myöskään tajua, miksi joku luuli sun alotusta provoksi. Täällähän nimenomaan kokoajan keskustellaan siitä, kuinka on ihan okei polttaa aski päivässä, lopettaa imetys muutaman viikon jälkeen, syöttää purkkiruokia, olla siivoamatta jne. Niin että saahan sitä ihmetellä myös "normaalielämäänsä" kummeksuvia tuttujaan.
Jos tuollainen, joka pitää kodin ja lapset siistinä eikä syötä eineksiä ja imettää vauvaa on Supermamma?
Että joka päivä käy lapsiperheitä vierailulla ja sen lisäksi kerkeää tehdä kaiken tuon. Vielä jos aina kahvit ja tarjottavat on vieraille.
Tuskinpa sitä vieraiden läsnä ollessa tehdään ruokaa lapsille ja vauvalle, siivotaan, lähdetään kaupaaan ja jne. Se kaikki on tehtävä silloin kun ei ole vieraita ja vielä keretään puistossakin käydä.
toisille melkein on epämääräinen määre, jonka voi korvata sanoilla jokseenkin, miltei ja tarkoittanee harvakseltaan kuitenkin.
Mä oon oman kaveripiirini 'supermamma' vaikka meillä käy siivooja ja vähintään kerran viikossa syötän miehelle takeaway-ruokaa kun en jaksa kokata. Ja lapset on kaikki syöneet purkkisafkaa taaperoksi asti...
Ehkäpä kysymys on siitä, että miten nainen suhtautuu äitiyteensä ja itseensä. Jos äiti jaksaa leikkiä lastensa kanssa ja leipoa synttärikakkuja ja hassutella miehen ja lasten kanssa, ehkäpä se on superimpaa kuin itse kasvatettu luomuruoka ja kestovaipat?
Ja minusta se on kehu, jos joku sanoo supermammaksi :D
ainoa äiti, joka ei pääsääntöisesti syötä eineksiä perheelleen lainkaan. Oikein huvitti, kun pojan kaveri (tokaluokkalaisia) katsoi ihmetellen silmä kovana kun meillä paistettiin pinaattilettuja.
Hän oli luullut, että niitä saa vaan kaupasta, kun heillä ei koskaan tehdä niitä itse ja koulussakin on eineslettuja.
kun erään ystäväni äiti jaksoi aina ihmetellä, kuinka mä mä ulkoilen lasten kanssa kelillä kuin kelillä. Myös kaatosateella oltiin pihalla.
Ruoat laitetttin myös lähes aina itse. Vieraitakin kävi paljon, mutta toivat usein pullat tullessaan tai sit paistettiin pakasteesta.
Kuopuksen kanssa olen laiskempi, en viitsi lähteä huonolla säällä pihalle seisomaan. Mutta edelleen kaikki kaverit ihmettelevät kuinka meillä on niin siistiä aina. Vaikkei oikeasti olekaan...
"
Jännä juttu.
Vierailija - 29.01.10 08:05 (ID 9907737)
Mä oon oman kaveripiirini 'supermamma' vaikka meillä käy siivooja ja vähintään kerran viikossa syötän miehelle takeaway-ruokaa kun en jaksa kokata. Ja lapset on kaikki syöneet purkkisafkaa taaperoksi asti... Ehkäpä kysymys on siitä, että miten nainen suhtautuu äitiyteensä ja itseensä. Jos äiti jaksaa leikkiä lastensa kanssa ja leipoa synttärikakkuja ja hassutella miehen ja lasten kanssa, ehkäpä se on superimpaa kuin itse kasvatettu luomuruoka ja kestovaipat? Ja minusta se on kehu, jos joku sanoo supermammaksi :D"
Osuit naulan kantaan! Alkuperäinen viesti oli kyllä aika hassu... "haukkuvat supermammaksi" :D voi raukkaa... :D:D;D
enkä kyllä pidä itseäni mitenkään supermammana. Ihan normi tapaus joka on ihmeen kaupalla saanut helpot lapset niin pystyn tekemäänkin jotakin.