Mitä sanoisit 30-vuotiaalle itsellesi?
Mitä sanoisit tuon ikäiselle versiolle itsestäsi?
Kommentit (28)
Nyt 33 ja kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, joten varmaankin että tee kuten suunnittelet.
Nyt 13 vuotta myöhemmin , tuo minkä kertomisesta sua syyllistettiin on viimein tajuttu niin, että alalla on tänään lakko.
Tulet elämään ainakin 56-vuotiaaksi.
Sanoisin: Lopeta se alkoholin kanssa läträäminen ja opiskele kieliä!
Raitistuin vasta yli 50-vuotiaana ja haluaisin olle kielitaitoinen.
Se oli valitettavasti nyt siinä. Muista olla kiitollinen elämäsi parhaista vuosista!
1. Älä tee lapsia naisen kanssa jonka juuri tapasit, se pettää sinua 5 vuoden kulutttua ja ero tulee.
2. Älä äänestä ajattelemaasi henkilöä.
3. Älä lainaa autoasi naapurille, se menee lunastukseen.
Tiedät paljon vähemmän kuin luulet ja elämä on epävarma. Voit joutua tilanteeseen johon et koskaan kuviteellut joutuvasi.
JSS ja muutkin pahaa oloa aiheuttavat ihmiset. Ota itseäsi niskasta kiinni, raitistu ja laita elämäsi kuntoon.
Ole itsellesi armollinen ja anna asioille aikaa.
Sulla on mennyt ihan hyvin. Olet valmistunut ja sulla on jo vakituinen työ. Mieti, mitä itse haluat ja älä jahtaa niitä asioita, joita muut odottavat sinun tekevän niin olen tyytyväisempi elämääsi aiemmin.
Oot ihan fiksu ja usko itseesi, on myös ihan ok olla kiltti ja näyttää se. Sut kyllä vielä ymmärretään. N38
Ole vielä kevyempi! Jää vuorotteluvapaalle ja jätä nopeammin työpaikka, jossa nyt tuhlaat elämääsi.
Lopeta se haihattelu että alkkispuoliso muka raitistuisi ja lähde nyt.
Mene välittömästi lääkäriin, vaikka vaiva on niin pieni, että tuskin kiinnität siihen huomiota. Ja jos se vaiva siitä huolimatta vetää elämäsi 4 vuoden päästä nollille, älä pelkää. Nouset vielä korkeammalle, vaikka siihen kestääkin vuosia.
Täytin juuri 30 ja en tiedä, mikä on aika iso ongelma nyt.
30v. itselleni sanoisin! Rakenna avioliittoa,
älä hajota. Jälkeenpäin huomasin, ettei olisi kannattanut olla niin itsekäs. Erosimme (turhaan) kun olin 40vee. Onneksi lapset tuolloin olivat jo täysi-ikäisiä ja omillaan.
Vierailija kirjoitti:
30v. itselleni sanoisin! Rakenna avioliittoa,
älä hajota. Jälkeenpäin huomasin, ettei olisi kannattanut olla niin itsekäs. Erosimme (turhaan) kun olin 40vee. Onneksi lapset tuolloin olivat jo täysi-ikäisiä ja omillaan.
Liikaa on eroja ja paljon turhiakin. Kehuu sinkkuna oloaan, mutta koko ajan etsii uutta puolisoa. Harvempi myöntää omia virheitään.
30v. itselleni, käytä lahjojasi joita sinulla on!
Mie sanosin,, lopeta laihdutus. Kolmen lapsen äidin ei kuulu painaa 38kg. Mopo karkasi kun halusin vähän tiputtaa painoa...
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua.
Olin niin raivostuttavan auki kaikille, kynnysmatto ja viemäri. Minua saattoi käyttää hyväkseen kaikin mahdollisin tavoin.
Lapsuudessa se kenen olisi pitänyt antaa turvaa, oli hyväksikäyttäjä.
Mitä enemmän toivun, sitä enemmän suututtaa entinen nössö minä. Yhä olen herkkä, mutten enää vietävissä. Vereslihalla kaikenaikaa kuitenkin.
Elä omaa elämääsi. Älä kuuntele liikaa vanhempien, ympäristön neuvoja tai ohjeita
Luota itseesi. Ota vähän rennommin
Kannustaisin hakemaan opiskelemaan! Ja muistuttaisin, että huonoa kohtelua ei kannata katsoa päivääkään.
Nyt opiskelu alkoi vasta 40+ ja avioeroa vatvoin aivan liian kauan,vuosikausia.
Nyt kaikki on hyvin !