Sain lapsena toivotun lahjan sijaan halpakopion, ja äitini tekee tätä edelleen!
En siis saanut sitä tiettyä aitoa Barbieta, vaan jonkun halvan kopionuken jne.
Nyt jos esim ollaan äitini kanssa kaupoilla, saatan ihan vaan katsella ja ihastella jotain Iittalan kippoa tai Marimekon verhoja. Äitini laskee tästä 1+1, että minä tarvitsen lasikipon tai verhot, ja kaivaa kaappiensa periltä jotkut vanhat, mitä ei enää tarvi tai vielä pahempaa, ostaa kirpparilta tai alesta vaan jotkut ja tuo mulle. Ja tekee tämä myös mun lapsille. Oikeesti, miksi??
Kommentit (5)
Olen omalle äidilleni sanonut että aina voi ostaa jotain pienempää, mutta silti laadukasta. Esim voi ostaa vaikka yhden yksittäisen keittiötyökalun. Vaikka laadukas juuresveitsi tai yksi yksittäinen lautanen sarjaa jota lapsi kerää. Puhe on tietenkin jo aikuistumassa olevasta lapsesta. Vinkki tuntuisi menneen perille.
On törkeää. Ei ole oppinut sitä viisautta että lahjan pitää olla kunnioittava ja lahjan saajalle mieluinen, ettei joudu itse häpeään. Mutta tuskin taitaa häpeillä tuota nuukuutta.
Minun äidillä on kaapit täynnä tavaraa ja jokin outo fantasia siitä, että hän niillä krääsävuorillaan varmistaa jälkipolven selviämisen tässä julmassa maailmassa. Jos hankin jotain, hän tuo tilalle jotain muka vastaavaa kaappiensa kätköistä ja silmät loistaen kertoo, että nyt voin palauttaa hankintani, kun hänellä oli juuri sopiva ja ihan ilmainen. Sanomatta selvää, että en mistään tulevista hankinnoista mainitse hänen aikanaan. Tämä jo riittää mysteeriksi, miten hän pystyy toistamaan tätä samaa käytöstä vuosikymmenestä toiseen onnistumatta (en todellakaan huoli krääsää huolella valitun hankinnan tilalle) ja silti joka kertaa jaksaa pettyä ja pahastua.
Ja hän ei todellakaan usko merkkeihin ja brändeihin, eikä myöskään tyylitajuun. Hänelle krääsä tuo turvallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olen omalle äidilleni sanonut että aina voi ostaa jotain pienempää, mutta silti laadukasta. Esim voi ostaa vaikka yhden yksittäisen keittiötyökalun. Vaikka laadukas juuresveitsi tai yksi yksittäinen lautanen sarjaa jota lapsi kerää. Puhe on tietenkin jo aikuistumassa olevasta lapsesta. Vinkki tuntuisi menneen perille.
Minä en edes pyydä tai halua lahjaa, äitini vain tulkitsee omassa päässään, että multa puuttuu verhot, jos ihastelen sellaisia kaupassa.
Ap
Törkeää. Loukkaavampaa kuin se, ettei antaisi koskaan mitään.