Päiväkirja ja sen kirjoittaminen.
Mitä tunteita päiväkirjan kirjoittaminen herättää?ja kuinka paljon kirjoitatte päiväkirjaa? Ja onko täällä muita nuoria aikuisia jotka kirjoittais päiväkirjaan ihan kaiken.ja melkein koko ajan päiväkirjaa.ja toisista jotain päiväkirjaan?ja mikä päiväkirjan kirjoittamisessa ylipäätänsä on parasta.ja ostatteko kuinka usein päiväkirjoja?
Kommentit (9)
Olen keski-ikäinen, mutta vastaan silti. En kirjoita kaikkea. Yritän pitää sävyn positiivisena, koska myöhemmin on sitten mukavampi lukea kivoista asioista.
Haluaisin kirjottaa, mutten tiiä mitä kirjottaisin ja jännittäs jos joku näkee
Kirjoitin nuorena aikuisena kaiken. Kun lapseni isä kuoli, oli päiväkirja tärkein asioiden käsittelyyn ( toki myös ystävien kanssa keskustelu)
Kun äitini sairastui ja kuoli, oli päiväkirja myös silloin lohtuna. Mutta noita päiväkirjoja on yhä näin neliymppisenä 20 vuotta myöhemmin vaikea lukea.
Jos et keksi päiväkirjaan kirjoitettavaa kannattaa aloittaa vaikka perus päivän tapahtumista kirjoittamisia. Ja päiväkirjaan voit kirjoittaa kaikenlaista mitä milloinkin mieleen tulee.välillä säästäkin voit kirjoittaa.Täs asioita mitä voit kirjoittaa päiväkirjaan sää uutiset tunteet tapahtumat kuulumiset ja kaikenlaiset.
On siitä mm. se hyöty, että joskus unohtaa jonkun asian tai muistaa väärin ja sitten voi lukea päiväkirjasta, että miten se olikaan. Siis jos on sattunut juuri siitä asiasta jotain kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
On siitä mm. se hyöty, että joskus unohtaa jonkun asian tai muistaa väärin ja sitten voi lukea päiväkirjasta, että miten se olikaan. Siis jos on sattunut juuri siitä asiasta jotain kirjoittamaan.
Totta. Mä kirjoitin nuorena päiväkirjaa, mutta sittemmin olen pitänyt blogia. Joskus olen tehnyt postauksia useinkin, jopa päivittäin (kuten keväällä 2020, kun pandemia alkoi), ja joskus harvemmin. Ajattelin, että ehkä jonain päivänä haluan lukea, millaisia mun päivänä olivat silloin, kun Suomessa julistettiin poikkeustila, Uudenmaan raja pistettiin kiinni jne. Joulukuussa 2012 sain harvinaisen vakavan sairaskohtauksen ja sairaalasta päästyäni aloin kirjoittaa blogiini toipumisestani. Niitäkin päivityksiä olen lukenut jälkeenpäin useammankin kerran. Kun aikaa kuluu vuosia, yksityiskohdat tuppaavat unohtumaan.
Mä kirjoitan yleensä silloin, jos on huolia tai jotain hyvin erityistä mukavaa tapahtunut.
En pidä päiväkirjan sisältöä positiivisena, vaan avaudun sinne kyllä kaiken.
Oon enemmän surumielisyyteen taipuva kun iloon, ja päiväkirjat 20 vuoden ajalta on kyllä sitä. Mun mielestä on "kiva" lukea vanhoja huoliaan ja miettiä, että "Kylläpä mulla meni tuolloin huonosti, nyt paremmin" 😅
Vastatkaa joku näihin päiväkirjankirjoittaminen asioihin.