Törkeimmät ja oudoimmat työnantajat

Ajatettiin toiselle puolelle Suomea kiireellä haastatteluun, kyseltiin millaisella autolla ajan ja matkasta tai mistään en saanut mitään korvausta. Asia "pantiin mietintätauolle" kun kysyin kahden ja puolen viikon päästä tilannetta jonka jälkeen julkaistiin paikka uudelleen osa-aikaisena ja "vastavalmistunutta" etsien.

 

Kyse oli IT- firmasta jonka nimeä en tässä tietenkään julkaise.

Sekatavarakaupassa hoidin äitiysloman sijaisuutta. Mitään en kuulemma osannut tehdä, mutta lähiesimieheltä kysely johti myös niskojen nakkeluun. Työkaverit pelasti osaamisellaan.

Tämä reittä pitkin miehensä firmaan kiivennyt na*ttu oli muutoinkin hyvin itsetietoinen. Auto saattoi olla tyhjäkäynnillä pari-kolme tuntia kaupan etuoven edessä "koska hän on ihan juuri lähdössä". Kauhea katku vastaanottotiskillä. Rouva oli varannut itselleen muutamia spesiaaliasiakkaita joita kukaan muu ei olisi saanut palvella - aivan sama, oliko rouva toimistolla päivällä käymässä ollenkaan vai seuraavan kerran vasta ensi viikolla.

Minulle lupailtiin alustavasti äitiysloman jälkeen jatkoa esim. somevastaavana ja kuljetusjärjestelijänä. Eivät kehdanneet sanoa, että hakivat vain nyrkkeilysäkkiä rouvalle raskausajan hormoneja tasaamaan. Otti se yhteen aika ärhäkästi myös miehensä eli firman toimitusjohtajan kanssa. Asiakkaat katseli ja kummasteli.

Miksi työhaastatteluun saapumisesta pitäisi mitään maksaa? Jos firma on eri puolella Suomea niin kai sen voi hoitaa videopuheluna?

Vierailija kirjoitti:

Miksi työhaastatteluun saapumisesta pitäisi mitään maksaa? Jos firma on eri puolella Suomea niin kai sen voi hoitaa videopuheluna?

Tämä oli ennen koronaa ja ajomatka oli satoja kilometrejä jonka ajoin heidän pyynnöstään. En siis ollut työtön työnhakija. Ainakin joskus on jotain muodollista korvausta vastaavista maksettu, voi olla tietty että käytäntö on muuttunut tai ettei tämä ole kovin yleistä.

Tämä oli kesätyö joka olisi jatkunut osa-aikaisena kesän jälkeen.

Urani hoitoapulaisena vanhainkodissa jäi kahteen päivään. Työpaikkailmoituksessa kerrottiin, että aiempi kokemus vanhustyöstä on plussaa, samoin kuin koulutus, muttei välttämätön. Ruotsin kielen hyvä osaaminen oli ainoa asia, jota vaadittiin. Minulla oli aiempaa kokemusta kotipalvelusta kesätyöläisenä vakituisen työntekijän apuna ja olen kaksikielinen. Työpaikkahaastattelu meni oikein hyvin ja sain paikan samantien.

Minulla piti olla 2-3 perehdytysvuoroa, ja kuvittelin siis, että olisi nimenomaan hoitoapulainen joka tekisi niitä avustavia tehtäviä. Ei sitten mennyt ihan niin... Käytännössä minun odotettiin hyppäävän töihin tuosta noin vaan, ja tekevän lähihoitajan töitä (sis. lääkkeiden jako tarvittaessa). Lisäksi osastolla oli alimiehitys, toki ei pomon mielestä. Osastolle olisi kuitenkin voinut palkata samantien ainakin kaksi hoitajaa lisää, ja kaikilla olisi siltikin ollut kädet täynnä tekemistä. "Perehdytys" oli sitä, että seurasin paria eri vakityöntekijää paikasta toiseen. Kuuntelin heidän selostustaan miljoonasta eri asiasta mitä minun piti tehdä (ei todellakaan jäänyt ne asiat mieleen yksityiskohtaisesti), ja autoin heitä jonkun verran eri asioissa. Koska en osannut heti ykkösellä tehdä kaikkea vaadittua oikein, ensimmmäinen opastaja laittoi minut järjestelemään mummojen kaappeja ja siivoamaan yhteiskeittiötä. Toinen opastaja ei antanut tehdä mitään muuta kuin katsella vierestä. Kolmas opastaja antoi tehdä, mutta puhui niin huonoa ruotsia (ei osannut suomea tai englantia lainkaan) etten usein saanut yhtään mitään selvää, mitä hän yritti minulle sanoa. Sitten kun tein väärän, syy oli minussa. Välillä tein väärin, koska hän itse oli selostanut asian väärin puutteellisen kielitaitonsa takia. Sekin oli tietysti minun syy.

Paikan pomo lupasi minulle kolmannen perehdytysvuoron, mutta laittoikin tekstaria toisen vuoron jälkeen, että tämä oli nyt tässä. Hän oli kuulemma puhunut opastajieni ja muiden kollegoidensa kanssa, että kuinka en sovi heidän työyhteisöönsä ja kuinka he tarvitsevat paljon osaavamman henkilön. Joo-o, aika yllättävää, ettei lähihoitajaksi kouluttautumaton, kodinhoitajan avustajana työskennellyt henkilö osaa tehdä lähihoitajan töitä etenkään noin riittämättömällä opastuksella. Tehdessäni perehdytysvuoroja sain kuulla, että kun tuohon paikkaan menee lähihoitajia töihin, siis koulutettuja lähihoitajia, heidän perehdytyksensä kestää viikkoja. Siis viikkoja. En ymmärrä, että millä logiikalla kouluttamaton hoitoapulainen tekee lähihoitajan tehtäviä 2-3 päivän (16-24 tuntia) perehdytyksellä.

Tuosta kaikesta jäi kyllä niin pas ka maku suuhun, ettei mitään rajaa. Pidin itseäni ihan idioottina, että miksen hallitse tuota hommaa. Hiukan mietittyäni ymmärsin, ettei vika ollut minussa vaan tuossa paikassa. Ilmeisen kova vaihtuvuus osa-aikaisissa työntekijöissä, kun he vuodesta toiseen, yhä edelleen, niitä hakevat.

Sanoi heti tervehdittyäni että he eivät palkkaa ulkopuolisia ja tämäkin haastattelu järjestettiin vain muodon vuoksi. Paikka oli pedattu jollekkin tutulle.

Eikä siis edes tervehtinyt takaisin.

Joissakin henkilöstövuokrafirmoissa on kauhean ankea meno, mutta tämän kaikki varmaan jo tiesivätkin. Osalla on aina tapana tehdä oharit, vaikka olisi päässyt haussa aika pitkällekin. Kerran annoin yhdelle anteeksi ja kas vain, taaskaan ei kuulunut työpaikasta mitään... Oma lukunsa ovat ne, jotka tarjoavat jotain ufoa keikkaa puoli vuotta sen jälkeen, kun olen jo saanut jostain muualta töitä. 

Myös joskus on helpompaa ja tuottoisampaa hakea kokonaan uutta työtä sen sijaan, että vanhasta vuokrafirmasta hakisi lisäkeikkaa. Joihinkin näihin haetaan jatkuvasti uusia ihmsiä, joten luulisi olevan hyödyllistä pitää vanhat, jos ovat vähänkään osaavia. Vaan tutkimatonta on työnantajan logiikka!

Minulle luvattiin euro enemmän tuntipalkkaa jos olisin käynyt sutaisemassa esimiestä pakettiauton perällä. Työkalut tippui siinä samassa kädestä ja työsopimus päättyi siihen. Näin nuoria naisia kohdellaan rakennusalalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli kesätyö joka olisi jatkunut osa-aikaisena kesän jälkeen.

Urani hoitoapulaisena vanhainkodissa jäi kahteen päivään. Työpaikkailmoituksessa kerrottiin, että aiempi kokemus vanhustyöstä on plussaa, samoin kuin koulutus, muttei välttämätön. Ruotsin kielen hyvä osaaminen oli ainoa asia, jota vaadittiin. Minulla oli aiempaa kokemusta kotipalvelusta kesätyöläisenä vakituisen työntekijän apuna ja olen kaksikielinen. Työpaikkahaastattelu meni oikein hyvin ja sain paikan samantien.

Minulla piti olla 2-3 perehdytysvuoroa, ja kuvittelin siis, että olisi nimenomaan hoitoapulainen joka tekisi niitä avustavia tehtäviä. Ei sitten mennyt ihan niin... Käytännössä minun odotettiin hyppäävän töihin tuosta noin vaan, ja tekevän lähihoitajan töitä (sis. lääkkeiden jako tarvittaessa). Lisäksi osastolla oli alimiehitys, toki ei pomon mielestä. Osastolle olisi kuitenkin voinut palkata samantien ainakin kaksi hoitajaa lisää, ja kaikilla olisi siltikin ollut kädet täynnä tekemistä. "Perehdytys" oli sitä, että seurasin paria eri vakityöntekijää paikasta toiseen. Kuuntelin heidän selostustaan miljoonasta eri asiasta mitä minun piti tehdä (ei todellakaan jäänyt ne asiat mieleen yksityiskohtaisesti), ja autoin heitä jonkun verran eri asioissa. Koska en osannut heti ykkösellä tehdä kaikkea vaadittua oikein, ensimmmäinen opastaja laittoi minut järjestelemään mummojen kaappeja ja siivoamaan yhteiskeittiötä. Toinen opastaja ei antanut tehdä mitään muuta kuin katsella vierestä. Kolmas opastaja antoi tehdä, mutta puhui niin huonoa ruotsia (ei osannut suomea tai englantia lainkaan) etten usein saanut yhtään mitään selvää, mitä hän yritti minulle sanoa. Sitten kun tein väärän, syy oli minussa. Välillä tein väärin, koska hän itse oli selostanut asian väärin puutteellisen kielitaitonsa takia. Sekin oli tietysti minun syy.

Paikan pomo lupasi minulle kolmannen perehdytysvuoron, mutta laittoikin tekstaria toisen vuoron jälkeen, että tämä oli nyt tässä. Hän oli kuulemma puhunut opastajieni ja muiden kollegoidensa kanssa, että kuinka en sovi heidän työyhteisöönsä ja kuinka he tarvitsevat paljon osaavamman henkilön. Joo-o, aika yllättävää, ettei lähihoitajaksi kouluttautumaton, kodinhoitajan avustajana työskennellyt henkilö osaa tehdä lähihoitajan töitä etenkään noin riittämättömällä opastuksella. Tehdessäni perehdytysvuoroja sain kuulla, että kun tuohon paikkaan menee lähihoitajia töihin, siis koulutettuja lähihoitajia, heidän perehdytyksensä kestää viikkoja. Siis viikkoja. En ymmärrä, että millä logiikalla kouluttamaton hoitoapulainen tekee lähihoitajan tehtäviä 2-3 päivän (16-24 tuntia) perehdytyksellä.

Tuosta kaikesta jäi kyllä niin pas ka maku suuhun, ettei mitään rajaa. Pidin itseäni ihan idioottina, että miksen hallitse tuota hommaa. Hiukan mietittyäni ymmärsin, ettei vika ollut minussa vaan tuossa paikassa. Ilmeisen kova vaihtuvuus osa-aikaisissa työntekijöissä, kun he vuodesta toiseen, yhä edelleen, niitä hakevat.

Käsitän erittäin hyvin kommentoijan tilanteen.

Juuri tuollaista on yksityisissä hoivafirmoissa.

Eikä syy ole kommentoijassa itsessään yksin.

Syy on työnantajassa, joka on liian pikaiseseti palkannut työntekijän, ottamaat kunnolla selvää siitä, millaiset valmiudet työntekijällä on selvitä kouluttamattona ihmisenä selvitä, lähihoitajan tasoista tehtävistä.

Tämä on yleistä ykistyisellä alalla.    Tsemppiä kommentoijalle, varmasti sulle töitä löytyy jostakin. 

Ja voisithan myös miettiä lähihoitaja koulustusta,   jos ala sinua kiinnostaa.

Silloin työpaikan saaminen ja sen pysyvyys olisi varmpempaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoi heti tervehdittyäni että he eivät palkkaa ulkopuolisia ja tämäkin haastattelu järjestettiin vain muodon vuoksi. Paikka oli pedattu jollekkin tutulle.

Eikä siis edes tervehtinyt takaisin.

Olisin vetänyt turpaan muodon vuoksi.

On outoa, että kun laitat hakemuksen illalla niin seuraavana aamuna klo 7 tulee jo viesti ettei sinua valittu. Työnantajat voisivat opetella poistamaan ilmoitukset ajoissa.

Olin erään normaaliälyisen, mutta liikuntavammaisen miehen henkilökohtainen avustaja viikon ajan. Jo toisena päivänä kyseinen herra uhkasi itämafian korstoilla, mikäli hommat eivät mene niin kuin hän haluaa. Työsuhde päättyi yhteen viikkoon ja jälkeenpäin kuulin, että hänellä oli ollut jo toista sataa avustajaa noin kymmenen vuoden aikana. Todella kuluttavaa hommaa olla jatkuvan henkisen väkivallan kohteena... No kaupunki maksaa vuodesta toiseen vaihtuvien avustajien palkat ja perehdytykset, eikä puutu epäkohtiin kun tekijä istuu pyörätuolissa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatettiin toiselle puolelle Suomea kiireellä haastatteluun, kyseltiin millaisella autolla ajan ja matkasta tai mistään en saanut mitään korvausta. Asia "pantiin mietintätauolle" kun kysyin kahden ja puolen viikon päästä tilannetta jonka jälkeen julkaistiin paikka uudelleen osa-aikaisena ja "vastavalmistunutta" etsien.

 

Kyse oli IT- firmasta jonka nimeä en tässä tietenkään julkaise.

Ai miksi et? Eikö olisi jo korkea aika päästä näistä pelleistä eroon?

Eräs uskovainen työnantaja oli lähettämässä minua jonnekin kristilliseen koulutuskeskukseen, eikä tämä liittynyt mitenkään työhön. Työ oli myyjän työtä ja kurssikeskuksen koulutus liittyi lähinnä raamattuun.

Vierailija kirjoitti:

Eräs uskovainen työnantaja oli lähettämässä minua jonnekin kristilliseen koulutuskeskukseen, eikä tämä liittynyt mitenkään työhön. Työ oli myyjän työtä ja kurssikeskuksen koulutus liittyi lähinnä raamattuun.

Toihan on ihan suklaata ja palkka juoksee.

Suomi on täynnä huonoja ja erikoisia työnantajia. Huonoimmat kokemukset ovat perheyrityksistä ja omiatajavetoisista pienyrityksistä, jotka eivät tajua että yrittäjän riski on yrittäjällä ei työntekijällä.

Mallitoimiston agentti etsi vain nuoria naisia pornofantasioihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi työhaastatteluun saapumisesta pitäisi mitään maksaa? Jos firma on eri puolella Suomea niin kai sen voi hoitaa videopuheluna?

pääsääntönä haastattelumatka menee työnhakijan piikkiin, jos ei etukäteen ole muuta sovittu

Eräänä vuonna noin 15 vuotta sitten jouduin työkkärin kautta harjoitteluun erääseen lounasravintolaan Pirkanmaalla...no kokemusta kyseisestä alasta ei ollut ja sanottiin työkkärissäkin että kokemusta /koulutusta ei vaadita ..Paikan omistaja noin 50 v erittäin vihainen nainen joka luuli että minua pompotellaan 24/7.Ensimmäiset haukut tai siis huudot sain jo ennen kuin aloitin ..sillä en vastannut puhelimeen kun omistaja soitti ..huusi sitten naama punaisena että opettele vastaamaan puheluihin.

Päivänä jolloin aloitin niin heti ensimmäiseksi olisi pitänyt kokkaillla kaikenlaista ja kun sanoin että ei ole kokemusta /eikä kokin koulutusta niin omistaja huusi taas että kyllä kaikki osaa ruokaa tehdä ja leipoa.

Hänen tekemä ruoka oli erittäin pahaa kun jotain jämiä sain maistaa lounaaksi.  Yllätys yllätys tuo harjoittelu jäi 3 päivän harjoitteluksi.En todellakaan jää kuuntelemaan 8 e(oli silloin)päivä korvauksella jonkun vihaisen omistajan huutoa -oli vissiin vihainen kun ei työkkäriä kokkia lähettänyt hänelle ilmaiseksi töihin.

Vierailija kirjoitti:

Eräänä vuonna noin 15 vuotta sitten jouduin työkkärin kautta harjoitteluun erääseen lounasravintolaan Pirkanmaalla...no kokemusta kyseisestä alasta ei ollut ja sanottiin työkkärissäkin että kokemusta /koulutusta ei vaadita ..Paikan omistaja noin 50 v erittäin vihainen nainen joka luuli että minua pompotellaan 24/7.Ensimmäiset haukut tai siis huudot sain jo ennen kuin aloitin ..sillä en vastannut puhelimeen kun omistaja soitti ..huusi sitten naama punaisena että opettele vastaamaan puheluihin.

Päivänä jolloin aloitin niin heti ensimmäiseksi olisi pitänyt kokkaillla kaikenlaista ja kun sanoin että ei ole kokemusta /eikä kokin koulutusta niin omistaja huusi taas että kyllä kaikki osaa ruokaa tehdä ja leipoa.

Hänen tekemä ruoka oli erittäin pahaa kun jotain jämiä sain maistaa lounaaksi.  Yllätys yllätys tuo harjoittelu jäi 3 päivän harjoitteluksi.En todellakaan jää kuuntelemaan 8 e(oli silloin)päivä korvauksella jonkun vihaisen omistajan huutoa -oli vissiin vihainen kun ei työkkäriä kokkia lähettänyt hänelle ilmaiseksi töihin.

Tyypillinen suomalainen pienyrittäjä. Haluaa ilmais- tai orjatyövoimaa kun ei osaa pyörittää bisnestä kannattavasti.