Leikkasiko mummosi vanhat vaatteet matonkuteiksi?
Kommentit (20)
En tiedä. Mutta äitini leikkasi. Vetoketjuja ei taidettu ottaa talteen.
Ei. Hienoimmat napit keräsi purkkiin, mutta muuten ei säilöntt mitään.
En tiedä mummoista, varmaankin, mutta äitini leikkasi ja minä leikkaan ja otan napit ja hupparinnyörit ja ehjät vetoketjut talteen. Kuluneimmat vaatteet menee miesväelle räteiksi koneremonttiin.
Ei. He olivat kaupunkilaisia, eikä heillä ollut kangaspuita.
Toinen neuloi ja virkkasi. Voi kun itselläkin olisi sellaiset taidot!
Äitini ja minä leikattiin vaatteet matonkuteiksi, osaisin vieläkin mitä lapsena opin. Vetoketjut, napit, soljet otettiin talteen.
Aina kääntyessä kulmat leikattiin pois, ettei tule paksunnoksia ja lärpäkkeitä.
Äiti kutoi itse mattoja. Hyviä, tukevia ja lämpimiä mattoja, jotka ovat vieläkin käytössä. Erityisesti villakankaista kudotut matot ovat tosi lämpimiä jopa betonilattiaa vasten.
Olen myös hänelle vyyhtinyt lankaa, ja auttanut karstaamaan villaa, kun hän kehräsi. Edelleen pikkukaupungissa 70-luvulla normi omakotitalossa.
Jos tulisi toinen keskiaika, saattaisin loppujen lopuksi olla aika hyödyllinen ihminen, vaikka pitäisikin herätellä taitoja joihin lapsena sain opetusta.
Osaisin myös tehdä päreitä ja pinkopahvitusta, tilkitä hirsiseinää, lyödä savitiiliä muottiin. Osaisin rakentaa hirsimökkiä, mutta hirsiä en ole veistänyt.
Osaisin kasvattaa perunaa ja hilloa ja säilöä.
Enkä ole edes kuin 55.
Loppujen lopuksi suomalaiset varmaan pärjäisi melko hyvin vaatimattomammassa maailmassa
Molemmat mummoni olivat jo kuolleet kun synnyin. Äitini kyllä leikkasi matonkuteita ja vei ne naapurille, joka kutoi mattoja. En muista, oliko kotona talteen otettuja nappeja. Itse kuitenkin aina irrotin napit poisheitettävistä vaatteista. Lapsena tykkäsin käydä toisen naapurin luona ihailemassa hänen nappivarastoaan. Hän ompeli vaatteita tummille.
Mihin muuten voisi lahjoittaa nuo napit? Kai niistä voi askarrella jotain.
niin teki 1960 luvun alkupuolella....minä vuorostani 1990- luvulla, puoliso teki kangaspuut ja minä kudon varmaankin 200 metriä mattoja. Osa on vieläkin sellaisia jotta ei kertaakaan lattialla. On jo sisustuskin vaihtunut muutamaan kertaan eriväriseksi....mutta kyllä ne pannuhuoneessa ja alakerrassa sekä huvimajassa menee täydestä. Osa on jatkuvasti käytössä keittiö-eteinen- yläkerran käytävässä, muutamat eriväriset vaihtelun vuoksi joka paikassa.Leikkasin itse kuteet, hain silloisesta kierrätyskeskuksesta ilmaiset .
Ei. Haluat kummittelevat matot? Siis mummon vaatteita joku vieraskin sitten talloo? No ihan miten vaan, jos on ekointoilijoita että kaikki pitää kierrättää.
Ei. Hän täyttäisi 101 vuotta, jos eläisi, mutta oli kerrostalomummo, joten ei varmaan tilaa eikä kiinnostusta mattojen kutomiselle. Vaatteita kyllä jätti jälkeensä suuret määrät.
Kyllähän niin teki. Meillä on yhä monta hyllymetriä mattoja varastossa mitä ei ole vielä käytetty. Minulla oli myös omat ihan pienet kangaspuut. Niillä opettelin tekemään mattoja.
Toinen mummo kyllä, toinen osti kaiken valmiina.
Kyllä leikkasi kummatkin ja myös kutoivat niitä mattoja.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ja minä leikattiin vaatteet matonkuteiksi, osaisin vieläkin mitä lapsena opin. Vetoketjut, napit, soljet otettiin talteen.
Aina kääntyessä kulmat leikattiin pois, ettei tule paksunnoksia ja lärpäkkeitä.Äiti kutoi itse mattoja. Hyviä, tukevia ja lämpimiä mattoja, jotka ovat vieläkin käytössä. Erityisesti villakankaista kudotut matot ovat tosi lämpimiä jopa betonilattiaa vasten.
Olen myös hänelle vyyhtinyt lankaa, ja auttanut karstaamaan villaa, kun hän kehräsi. Edelleen pikkukaupungissa 70-luvulla normi omakotitalossa.
Jos tulisi toinen keskiaika, saattaisin loppujen lopuksi olla aika hyödyllinen ihminen, vaikka pitäisikin herätellä taitoja joihin lapsena sain opetusta.Osaisin myös tehdä päreitä ja pinkopahvitusta, tilkitä hirsiseinää, lyödä savitiiliä muottiin. Osaisin rakentaa hirsimökkiä, mutta hirsiä en ole veistänyt.
Osaisin kasvattaa perunaa ja hilloa ja säilöä.
Enkä ole edes kuin 55.Loppujen lopuksi suomalaiset varmaan pärjäisi melko hyvin vaatimattomammassa maailmassa
Sä olet ihana <3
Mä en koskaan päässyt opettelemaan karstausta ja kehräystä, vaikka koirankarvat tehtiinkin langoiksi, mun isotäti teki ne itse kun ei luottanut muihin ;-)
Musta on hienoa että ihmiset osaavat tuollaista.
Olen leikannut mummoni kanssa matonkuteita 60-luvulla. Meillä leikattiin vain todella käyttökelvottomat vaatteet ja vetoketjut sekä napit otettiin talteen. Myös villavaatteet purettiin langoiksi ja kai naiset niistä jotakin kutoivatkin, en sitä jaksa tarkemmin muistaa, mutta mattoa olen kangaspuilla kutonut itsekin.
Vielä harmaana ukkonakin leikkaan puuvillaiset vaatteet räteiksi korjauspajalleni, ovat monin verroin parempia kuin mitkään kaupasta ostettavat käsipyypaperit tai trasselit.
Kyllä leikkasi, äitinikin leikkasi ja minäkin leikkaan.
Noup. Mummu lähinnä istui keittiön pöydän ääressä juoden kaljaa ja käärien sätkiä.