Onko muilla vasten tahtoaan lapsettomilla lapsettomuus jopa laskenut elämän tavoitteita?
Minulla on käynyt näin. En esim pyri työelämässä oikein mihinkään, tai elä kovinkaan hyvillä elintavoilla. Koen, että on ihan turhaa nähdä vaivaa ja hankkia esim omaisuutta, koska ei ole sille omaisuudelle jatkajaa. Loppujaan kaikki olisi ollut turhaa, ja kuoltuani vaivalla hankkimani omaisuus menisi korppikotkille.
Kommentit (7)
Koskee varmaan ihmisiä, jotka pitävät itseään muutenkin arvottomana. Luulen, että se on yleistä av-palstalla, koska ne ihmiset jotka arvostavat itseään, tekevät samalla ajalla jotain muuta; lukevat kirjaa, kävelevät auringossa, kuuntelevat hyvää podcastia tai tekevät jotain mieleistä ruokaa.
Ongelma on siinä, että kun itseään arvostamaton ihminen tekee lapsia, niin myös lapsi oppii olemaan arvostamatta itseään. Teidän ongelma on lähtöisin teistä itsestänne, ei lapsettomuudesta, mutta se olisi varmasti lapsille periytynyt.
Lapsen voi saada vaikka adoptiossa tai sihaissynnytys on yks vaihtoehto, meillä se ei ole laillista, mutta monissa muissa maissa on.
Omaisuuden voi testamentista vaikka kodittomille kissoille, lapsi ei todellakaan ole ainoa asia millä saa elämään sisältöä.
Itse ajattelen lapsettomana miehenä, että itsellenihän minä elämääni rakennan, eikä sillä ole minkäänlaista merkitystä, kuka minut aikanaan perii.
Eikö suurin osa ihmisistä juuri halua sitä. Ettei ole pakko tehdä mitään. Itsestään on hyvä huolehtia, kun on aikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen lapsettomana miehenä, että itsellenihän minä elämääni rakennan, eikä sillä ole minkäänlaista merkitystä, kuka minut aikanaan perii.
Tämäpä juuri. Kun sitä jatkumoa ei ole, niin eipä ole oikein motivaatiotakaan.
Tutulta kuulostaa....
Kai se on jotakin elämän merkitsemättömyyttä. Aikaisemmin minulla oli tavoitteita, mutta nyt en enää ymmärrä miksi niin tekisin.
Pelkästään itseni vuoksi, en näe tarvetta.