Olipas taaperon vanhemmat aivan hukassa

Kävimme mieheni kanssa iltakävelyllä ja kaupassa. Edellämme kulki perhe, jossa oli noin 30+ vanhemmat ja 3v lapsi, joka pyöräili pienellä pyörällä. Kaupassa äiti ja lapsi odottivat pyörän kanssa penkillä ja isä suuntasi kauppaan. Pohdimme miehen kanssa, että miten pieni mahtaa jaksaa, kun kello oli jo yli 19.

Ei muuten jaksanut, se selvisi kotimatkallamme, sillä perhe kulki sattumalta edellämme. Lapsi huusi aivan taukoamatta ja oli selvää, että pienellä oli uhmaraivokohtaus. Vanhemmat, jotka kasvattivat esikoistaan (tiedän tämän varmasti, sillä mieheni kysyi asiaa, kun ohitimme heidät), olivat selvästi aivan hukassa tässä tilanteessa. En tiedä, että oliko ensimmäinen uhmaraivari menossa, mutta vanhemmat eivät selvästikään tajunneet, etteivät todellakaan tule saamaan väsynyttä, nälkäistä ja raivoavaa lastaan tekemään yhtään mitään, jota koettivat.

Vanhemmat siis halusivat, että lapsi ajaa sillä pyörällään kotiin. He maanittelivat, vaativat, pyysivät. Lapsi taas huusi kuin syötävä ja vaati saada leipää, jugurttia, banaania, syliin. Ei onnistunut. Sitten vanhemmat laittoivat paikolla raivoavan taaperon pyörän selkään ja koittivat saada lasta liikkeelle. Ei hievahtanut. Tässä kohtaa ohitimme heidät.

Mieheni tosiaan kysyi, että oliko lapsi esikoinen ja vastauksen saatuaan sanoimme lempeästi, että neljän uhmaikäisen kokemuksella voimme sanoa, että ette tule tuossa onnistumaan, että kaikille olisi parasta kantaa lapsi kotiin ja tsemppiä teille.

Huuto raikui perässämme vielä pitkään. Kun se taukosi, katsoin taakseni ja silloin isä kantoi sitä pyörää ja äiti lasta. Aivan kuten arvasimmekin.