Millä perusteilla kouluun vuotta aiemmin?
Onko kenenkään lapsi aloittanut peruskoulua jo vuotta aiemmin? Miksi? Keneltä yleensä tulee aloite asiassa: päiväkodilta, neuvolasta vai mistä? Tuskin vanhemmat voivat keskenään vain päättää, että meidän Liisa on niin lahjakas, että hänen pitää saada aloittaa koulu jo aiemmin.
Asia kiinnostaa itseäni oikeastaan ihan muuten vain, en siis haikaile omaa lastani (ensi syksyn eskarilaista) aiemmin kouluun. Onhan hänkin toki tiedollisesti ja taidollisesti hyvinkin taitava ja osaa mm. lukea ja laskeakin yksinkertaisia laskuja, mutta muuten on aika vilkas ja meneväinen, joten hyvä vaan, että saa rauhassa kypsyä eskarissa ja harjoitella koulutaitoja!
Kommentit (13)
Olemme asuneet ulkomailla, ja syksyllä eskariin menevä lapsi on käynyt koulua jo 2 vuoden ajan. Tiedollisten taitojensa perusteella lapsi pärjäisi hyvin 2. luokallakin. Osaa mm. lukea ja kirjoittaa kahdella kielellä (toisella huonommin kun ei ole ns. foneettinen kieli), laskee melko vaativia kertolaskuja, on tottunut koululainen (koulupäivät olivat 6,5 h/pvä), pärjää hyvin taideaineissa ja myös sosiaalisesti.
Kaikesta em. huolimatta olemme päättäneet, että lapsemme menee ensi syksynä Suomessa eskariin oman ikäluokkansa kanssa. En vain halua hänen varttuvan turhan nopeasti pois leikki-iästä. Murrosikä ja sen lieveilmiöt tulevat vastaan muutoinkin aivan liian aikaisin.
Mutta kaikenkaikkiaan tuo 7 vuotta on mielestäni AIVAN liian myöhäinen ikä aloittaa koulu. Monella lapsella lukemaan oppimisen herkkyysikä on jo paljon aiemmin, ja lukemaanopettelu kannattaisi aloittaa silloin. Kouluiän aikaistaminen myös vähentäisi painetta niin "koulumaiseen" opiskeluun 7-vuotiaana, jos työtä jaettaisiin vähän pidemmälle ajalle.
sanoisin, että meininki kouluissa tänä päivänä on sitä luokkaa, etten sinne lasta laittaisi yhtään ennemmin kuin on pakko.
...Kaikesta em. huolimatta olemme päättäneet, että lapsemme menee ensi syksynä Suomessa eskariin oman ikäluokkansa kanssa...
Tulimme suomeen niin, että lapsi oli suomeen tultaessa aloittamassa suomenikäluokan mukaan ykkösluokkaa. Olisimme halunneet hänet tokalle, koululle se ei sopinut, sitten vaihdoimme suomessa koulua 6 viikon jälkeen (muista syistä) ja joulun jälkeen koululta tuli viestiä, että lapsi siirrettäisiin mielellään heti tokalle, tai syksyllä kakkosen yli kolmoselle.
Lapsi sitten hyppäsi kakkosen yli ja on ollu kaikin puolin hyvä ratkaisu.
voin näin 6 vuotiaana itse kouluni aloittaneena sanoa, että harkitkaa vanhemmat asiaa todella tarkasti. Olen itse nyt jo aikuinen keski-ikäinen, hyvinmenestynyt, akateemisesti koulutettu uraäiti. Äitini laittoi minut aikoinaan kouluun 6-vuotiaana päiväkodin suosituksesta, koska olin niin kehittynyt ja "fiksu" ikäisekseni. Ei siinä mitään, olen pärjännyt koulussa aina erinomaisesti, mutta näin aikuisena ymmärrän, että olen joutunut aina tekemään kovasti töitä sen eteen, että olen pystynyt samaan kuin vuotta tai puolitoista vanhemmat koulukaverini. Jälkikäteen tuntuu kuin yksi vuosi lapsuudesta olisi kadonnut. Olin aina se nuorin joka paikassa ja aina jotenkin tunsin olevani väärässä paikassa. Joten antakaa vanhemmat lapsenne kasvaa tarhassa/eskarissa tai kotona viralliseen koulun aloitusikään asti, jollei aivan älyttömän hyviä perusteluja koulun aikaiseen aloittamiseen löydy.
Tämä on nyt vähän nopeasti väsätty kirjoitus, mutta toivottavasti pointtini tulee tästä esille. Asia on nimittäin minulle itselleni valjennut vasta näin vanhempana ja pidän asiaa tärkeänä, joten halusin näin pikaisestikin rustata kirjoitukseni tähän ketjuun.
Ei siinä mitään, olen pärjännyt koulussa aina erinomaisesti, mutta näin aikuisena ymmärrän, että olen joutunut aina tekemään kovasti töitä sen eteen, että olen pystynyt samaan kuin vuotta tai puolitoista vanhemmat koulukaverini.
Kun koulu on liian helppoa oman ikäluokan kanssa, ei tarvitse nähdä ns. vaivaa niin tulee helposti alisuoriutujaksi.
Ymmärrän toki tuonkin näkökohdan. En tietysti voi itse sanoa, miten olisin koulustani suoriutunut, jos olisinkin mennyt sinne vasta 7-vuotiaana. Olen kuitenkin luonteeltani hyvin tunnollinen ja tarkka, joten enpä usko, että olisin heittäytynyt alisuoriutujaksi. Mutta onhan tuossa se vinha perä, että lapsi helposti pistää ranttaliksi, jos ei saa riittävästi haastetta.
Tämä on tosi vaikea kysymys ainakin minun mielestäni. Uskon omien vanhempieni tehneen mielestään oikein hyvän ratkaisun ottaen huomioon minun luonne, ominaisuudet yms. yms. Itse vain nyt jälkikäteen tajuan, että olisin sen lisävuoden halunnut siihen koulua edeltävään lapsuuteen :) Mutta selvyyden vuoksi on todettava, että ei tästä mitään kamalaa vahinkoa ole tapahtunut! Ihan täyspäinen ihminen minusta on tullut...
Jokainen vanhempi osaa varmasti tehdä sen oikean ratkaisun oman lapsensa osalta tai ainakin parhaan kykynsä mukaan yrittää sitä.
olevan Einstein ja yrittää työntää se liian aikaisten kouluun, että saa kehua työpaikalla, kuinka meidän Jessemirjami on viisas.
Siinä se syy on.
Pärjäsi kouluaineissa muuten ihan hyvin, mutta liikunnassa oli murrosiän tienoilla heikommalla, kun muut pojat olivat fyysisesti selkeästi edellä.
Toinen juttu oli se, että häntä hieman kiusattiin ikänsä vuoksi. Ei esim. kelvannut luokan tytöille tanssipartneriksi koulun diskossa, eikä kutsuttu luokkabileisiin. 12-13-vuotiaille tytöille 11-vuotias poika edusti pikkulasta.
yksi pitkä ketju löytynee muutaman viikon takaa.
Tuntuu siltä, että meidän perheessä on palstan ainoa koulun aikaistaja... Keskimmäinen poikamme aloitti koulun vuotta aiemmin kuin olisi kuulunut, nyt on jo kuudesluokkalainen ja hyvin on sujunut.
Meidän tapauksessa aloite tuli päiväkodilta, ja ennen koulun aloitusta hänelle tehtiin sekä koulukypsyystesti että koulupsykologin arviot (neljä eri tapaamiskertaa). Päätökseen vaikutti monikin seikka, taitojen lisäksi mm. fyysinen koko ja kaveritkin otettiin huomioon. Koulun aloitusta puollettiin, mutta lopullinen päätös oli tietysti meillä vanhemmilla.
Meidän pojalle tämä tuntuu olleen ihan oikea ratkaisu, mutta yllättävän paljon tunteita asia tuntuu vieraissa herättävän.
ns. alisuoriutumisesta johtuen siitä, että koulussa oli "liian helppoa". En oikeastaan koskaan joutunut ponnistelemaan oppimisen eteen, sillä muistin ja omaksuin asiat miltei kertalukemalta. Loistavasta koulumenestyksestä huolimatta musta ei tullut mitään erityistä, sillä olen suoraan sanoen laiska. Ehkä olisin muutenkin, vaikka koulu olisi ollut haastavampaa, en tiedä. Itse epäilen kuitenkin että koulun tasapäistävällä vaikutuksella oli merkitystä.
Parempi eriyttäminen opetuksessa tai tasokurssien palauttaminen ainakin joihinkin aineisiin ei olisi välttämättä huono juttu. Koulun aloittaminen aikaisemmin kun voi tuoda taas omia ongelmiaan (mm. tunne-elämä ei välttämätä olekaan tarpeeksi kehittynyt).
Tärkeä pointti. Minä vain haluaisin että lapseni oppisivat tekemään töitä.
Ei siinä mitään, olen pärjännyt koulussa aina erinomaisesti, mutta näin aikuisena ymmärrän, että olen joutunut aina tekemään kovasti töitä sen eteen, että olen pystynyt samaan kuin vuotta tai puolitoista vanhemmat koulukaverini.
Kun koulu on liian helppoa oman ikäluokan kanssa, ei tarvitse nähdä ns. vaivaa niin tulee helposti alisuoriutujaksi.
yritin aikoinaan.
Nyt olen onnellinen etten tehnyt niin.
Lapsi osasi 2.luokkaan asti kaiken, mutta sai olla open apuna ja tehdä omiaan omalla tasolla. Nyt 12 v. on muiden mukana henkisesti ja muutenkin. Ei ole kärsinyt itse asiasta, että osasi "liikaa" aikoinaan. Ja nyt tuntuisi aika pieneltä vuotta vanhempien joukossa. Henkinen puolikaan ei aina kulje mukana eikä muutenkaan.
Aloite tulee yleensä vanhemmilta.
Asiaan vaikuttaa, jos on alkuvuodesta syntynyt, perheen muun toiminnan kannalta olisi hyvä, että kaikki lapset olisivat koulussa (esim. hankalat matkat), lapsi osoittaa koulukypsyytensä psykologin jörjestämissä testeissä ja on fyysisesti riittävän isokokoinen esim. ei putoa koulun tuoleilta, psyykkisesti haluaa itse mennä kouluun jne.
se on pitkä penni se.