Perjantaidokkari: ei elävä mutta ihana

En ole katsonut mutta kuulostaa vähän samalta kuin ne aikuisten naisten keppihevosleikit. Ehkä kiusallista/outoa muille mutta mikäs siinä kun eivät ketään vahingoita ja saavat siitä iloa.

Paitsi ehkä tuo kohta että tuovat nukenvaunuja sisätiloihin jolloin ne oikeat äidit ei välttämättä mahdu vaunuineen sisään.

Tämän dokumenttisarjan dokumentit ovat aina enemmän tai vähemmän hämmentäviä, mutta se on selvästi tietoinen valinta. Dokumentit kerrotaan aina pelkästään päähenkilön näkökulmasta, lyhyys korostaa kärjistämistä, asioita jätetään kertomatta, dokumentit tuntuvat kestoaan pidemmiltä ja katsojan pitäisi tehdä nähdystä omasta päätelmänsä.

Hämmentäviä tuntemuksia täälläkin. Toisaalta ihailen dokumentin nuorten naisten rohkeutta toteuttaa itseään muiden mielipiteistä välittämättä. Mutta sitten toisaalta, onhan tuollainen leikkivauvan hoivaaminen omasta näkökulmastani hieman poikkevaa käyttäytymistä. Varsinkin kodin ulkopuolella liikuttaessa. Kuten toinen kommentoija sanoi, on hieman kyseenalaista viedä tilaa esimerkiksi kahvilasta heiltä, joilla on vaunuissaan ihan oikea ihmislapsi.

Eräs haastatelluista arveli, että ne vauvanuket täyttävät jotain koettua tyhjyyttä. Itseäni pisti hieman huolestuttamaan, että jos tällaiset nukkeharrastajat saavat joskus omia, oikeita lapsia, miten he niihin suhtautuvat. Ei taida olla lapsen edun mukaista, että häntä kohdellaan ikään kuin vanhemman oman identiteetin jatkeena (toki moni niin tekee ilman tällaisia harrastuksia). Ei vauva ole mikään maskotti, jonka pukeminen ja muu koristelu olisi tarpeellista vauvan hyvinvoinnin kannalta. Onkohan kyse pohjimmiltaan samasta ilmiöstä, mikä lemmikkien kohdalla on nykyisin julkisestikin hyväksyttyä?

Toisaalta, tällaiset naiset varmasti olisivat myös hyvin huolehtivaisia äitejä, ja viettäisivät aikaa lastensa kanssa, toisin kuin niin moni kännykkä kädessä vaeltava nykyvanhempi. Toki ylihuolehtivaisuus ja liiallinen lapseen ripustautuminen ei myöskään ole toivottavaa. Lapsen pitää antaa kasvaa omaksi, itselliseksi persoonakseen, vanhempien antamilla avuilla ja tuella.

Sinänsä hyvä dokumentti, kun pisti ajattelemaan asioita. Ehkä vedin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä nukkeharrastajien mahdollisesta todellisesta vanhemmuudesta, mutta vähän pakostihan dokumentti tuollaisia ajatuksia esiin nostaa.

Ehkä nukkeharrastajien kannattaisi harkita uraa lastenhoidon parissa, joko esimerkiksi perhepäivähoitajana tai synnytysosastolla tms. Täyttyisi hoivaustarve ja jalostettaisiin se jopa yhteiskuntaa hyödyttävään muotoon.

Sairasta.

Jonkunhan se on sanottava.

Itselläkin tuli mieleen ne keppihevosharrastajat. Harrastaahan moni aikuinen mies esim. kauko-ohjattavia autoja, lelujahan nekin ovat. Harrastus kuin harrastus mutta tajuan että tuollaista varmasti katsotaan kieroon. Kenellekkään eivät tee pahaa niin ketä tälläinen häiritsee.

Siinäpä miettimistä, että miksi aikuisten miesten lennokki- ja kauko-ohjattavien autojen harrastamista ei katsota kieroon, mutta naisten leikkiharrastuksia pidetään jotenkin tosi outoina.

Jotenkin puistattaa sellaiset aidon vauvan näköiset nuket, joita aikuiset hoitavat kuin oikeaa lasta.

En tiedä, mistä johtuu, tuleeko mieleen kuollut lapsi vai mitä.

Hyh...

Luulin nimen perusteella, että dokumentti kertoisi nekrofiileistä.

Noita on Youtubessa paljonkin.

Minusta on ihan ok pitää vauvanukkea kotona ja ostaa sille sänky ja tehdä vaatteita, mutta toi vaunulenkille lähtö menee vähän yli.

Arvasin että tulee näitä tuomitsevia kommentteja, joissa kyseenalaistetaan harrastajien mielenterveys ja vaikka mitä. :-D Mielenkiintoisesti miesten vastaavista harrastuksista harvemmin tehdään samoin. 

Reborn-harrastajat ovat todella kirjava sakki, on monenikäistä ja monista taustoista. On niitä jotka haaveilevat omasta lapsesta, kuten dokumentin nuoret naiset, on niitä joilla omat lapset ovat lentäneet pesästä ja syli tuntuu tyhjältä, on niitä joille nukke on terapiaa (syitä tähän on monia, mm lapsettomuus jne ja myös ihan lailliset terapeutit käyttävät näitä nukkeja terapian muotona), on niitä joille nuket ovat enemmän koristeita. On ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Osa pitää nuket vain kotonaan, osa vie niitä ulos. Tässä harrastuksessa ei loukata ketään, eikä yksikään harrastaja jonka tunnen ajattele, että nuket olisivat eläviä tms. Näitä nukkeja käytetään terapianomaisesti myös esimerkiksi vanhusten ja muistisairaiden hoidossa ja myös kehitysvammaiset saavat näiden avulla mahdollisuuden hoivata "omaa" vauvaa. 

Ei tuomita toisten harrastuksia niin kauan kuin ne eivät satuta ketään ja tuovat iloa harrastajilleen!

T. Täyspäinen kaksi yliopistotutkintoa omaava reborn-harrastaja :-)

En ole katsonut dokumenttia, mutta tuli mieleen, että on paljon oikeita lapsia, jotka tarvitsisivat hoivaa ja perheet tukea, voisiko tämän hoivaamisen toteuttaa ihan elävälle lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä miettimistä, että miksi aikuisten miesten lennokki- ja kauko-ohjattavien autojen harrastamista ei katsota kieroon, mutta naisten leikkiharrastuksia pidetään jotenkin tosi outoina.

Noissa lennokkijutuissa vaaditaan sentään jotain osaamistakin, mutta nukkejutut on kyllä ihan jotain muuta. Myös naiset voivat lennättää lennokkeja mutta vaikea kuvitella miestä lykkimässä vaunuissa nukkea tms. Tai niin , miehillehän on omat nuket.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että tulee näitä tuomitsevia kommentteja, joissa kyseenalaistetaan harrastajien mielenterveys ja vaikka mitä. :-D Mielenkiintoisesti miesten vastaavista harrastuksista harvemmin tehdään samoin. 

Reborn-harrastajat ovat todella kirjava sakki, on monenikäistä ja monista taustoista. On niitä jotka haaveilevat omasta lapsesta, kuten dokumentin nuoret naiset, on niitä joilla omat lapset ovat lentäneet pesästä ja syli tuntuu tyhjältä, on niitä joille nukke on terapiaa (syitä tähän on monia, mm lapsettomuus jne ja myös ihan lailliset terapeutit käyttävät näitä nukkeja terapian muotona), on niitä joille nuket ovat enemmän koristeita. On ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Osa pitää nuket vain kotonaan, osa vie niitä ulos. Tässä harrastuksessa ei loukata ketään, eikä yksikään harrastaja jonka tunnen ajattele, että nuket olisivat eläviä tms. Näitä nukkeja käytetään terapianomaisesti myös esimerkiksi vanhusten ja muistisairaiden hoidossa ja myös kehitysvammaiset saavat näiden avulla mahdollisuuden hoivata "omaa" vauvaa. 

Ei tuomita toisten harrastuksia niin kauan kuin ne eivät satuta ketään ja tuovat iloa harrastajilleen!

T. Täyspäinen kaksi yliopistotutkintoa omaava reborn-harrastaja :-)

Luultavasti miespuolisen reborn-harrastajan mielenterveyttä kyseenalaistettaisiin, miksei sitten naisenkin?

Mielestäni on parempi, että harrastuksena on nukke kuin oikea vauva. Toivottavasti harrastajat eivät huijaa ilmaisia bussikyytejä vaunuillaan.

Yhdellä tutulla miehellä on leikkijunarata. Ihan vastaava harrastus mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että tulee näitä tuomitsevia kommentteja, joissa kyseenalaistetaan harrastajien mielenterveys ja vaikka mitä. :-D Mielenkiintoisesti miesten vastaavista harrastuksista harvemmin tehdään samoin. 

Reborn-harrastajat ovat todella kirjava sakki, on monenikäistä ja monista taustoista. On niitä jotka haaveilevat omasta lapsesta, kuten dokumentin nuoret naiset, on niitä joilla omat lapset ovat lentäneet pesästä ja syli tuntuu tyhjältä, on niitä joille nukke on terapiaa (syitä tähän on monia, mm lapsettomuus jne ja myös ihan lailliset terapeutit käyttävät näitä nukkeja terapian muotona), on niitä joille nuket ovat enemmän koristeita. On ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Osa pitää nuket vain kotonaan, osa vie niitä ulos. Tässä harrastuksessa ei loukata ketään, eikä yksikään harrastaja jonka tunnen ajattele, että nuket olisivat eläviä tms. Näitä nukkeja käytetään terapianomaisesti myös esimerkiksi vanhusten ja muistisairaiden hoidossa ja myös kehitysvammaiset saavat näiden avulla mahdollisuuden hoivata "omaa" vauvaa. 

Ei tuomita toisten harrastuksia niin kauan kuin ne eivät satuta ketään ja tuovat iloa harrastajilleen!

T. Täyspäinen kaksi yliopistotutkintoa omaava reborn-harrastaja :-)

Luultavasti miespuolisen reborn-harrastajan mielenterveyttä kyseenalaistettaisiin, miksei sitten naisenkin?

Toisenlaisia nukkeja harrastava mies voisi kuskata nukketyttiksensä pyörätuolilla kahvilaan, eikä kukaan tuijottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tämän dokumenttisarjan dokumentit ovat aina enemmän tai vähemmän hämmentäviä, mutta se on selvästi tietoinen valinta. Dokumentit kerrotaan aina pelkästään päähenkilön näkökulmasta, lyhyys korostaa kärjistämistä, asioita jätetään kertomatta, dokumentit tuntuvat kestoaan pidemmiltä ja katsojan pitäisi tehdä nähdystä omasta päätelmänsä.

Se kotihoidon lähihoitajasta kertova dokumentti oli todella kamalaa katsottavaa. Toki dokumentti oli realistinen ja toi esiin epäkohtia, ei tämä dokumentista kamalaa tehnyt vaan se, että työntekijä selvästi jotenkin pilkkasi ja irvaili noita autettavaa. Lisäksi se, että noita vanhuksia, jotka olivat selvästi liian vanhoja ja sairaita asumaan enää yksin kotonaan, eivätkä enää ihan tässä maailmassa kuvattiin täysin avoimesti. Moni ei selvästikään ymmärtänyt kuvaustilannetta tai täysin edes sitä, että hoitaja oli nyt käymässä. Jotenkin tästä dokumentista aiheutui todella kiusallinen ja vastenmielinen olo, aivan kun noita vanhuksia olisi salakuvattu tai käytetty hyväksi. Dokumentti olisi voitu kuvata niin, että näitä vanhuksia ei näy, mutta tarina kerrotaan, aivan kuten Poliisit-sarjassakin ”asiakkaiden” yksityisyyttä turvataan, mutta tarina kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän dokumenttisarjan dokumentit ovat aina enemmän tai vähemmän hämmentäviä, mutta se on selvästi tietoinen valinta. Dokumentit kerrotaan aina pelkästään päähenkilön näkökulmasta, lyhyys korostaa kärjistämistä, asioita jätetään kertomatta, dokumentit tuntuvat kestoaan pidemmiltä ja katsojan pitäisi tehdä nähdystä omasta päätelmänsä.

Se kotihoidon lähihoitajasta kertova dokumentti oli todella kamalaa katsottavaa. Toki dokumentti oli realistinen ja toi esiin epäkohtia, ei tämä dokumentista kamalaa tehnyt vaan se, että työntekijä selvästi jotenkin pilkkasi ja irvaili noita autettavaa. Lisäksi se, että noita vanhuksia, jotka olivat selvästi liian vanhoja ja sairaita asumaan enää yksin kotonaan, eivätkä enää ihan tässä maailmassa kuvattiin täysin avoimesti. Moni ei selvästikään ymmärtänyt kuvaustilannetta tai täysin edes sitä, että hoitaja oli nyt käymässä. Jotenkin tästä dokumentista aiheutui todella kiusallinen ja vastenmielinen olo, aivan kun noita vanhuksia olisi salakuvattu tai käytetty hyväksi. Dokumentti olisi voitu kuvata niin, että näitä vanhuksia ei näy, mutta tarina kerrotaan, aivan kuten Poliisit-sarjassakin ”asiakkaiden” yksityisyyttä turvataan, mutta tarina kerrotaan.

Mutta kaikkein kamalin tämän sarjan dokumentti oli kylläkin se vähän jo yli-ikäisen alkoholistiopiskelijan täysin yksipuolinen tilitys. Sympatiaa ei herunut kun näki ryyppämisen olevan ikään kuin pakko opiskelijaelämässä, sosiaalisen paineen menevän kaiken yläpuolelle, eikä oikeastaan edes yrittänyt tehdä ongelmalleen mitään tai hakea apua. Sitä tilitystä ei vain jaksanut kuunnella. Varmasti katsojankin suhtautuminen tuohon naiseen olisi ollut toinen, jos nainen itsekin olisi suhtautunut eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En ole katsonut dokumenttia, mutta tuli mieleen, että on paljon oikeita lapsia, jotka tarvitsisivat hoivaa ja perheet tukea, voisiko tämän hoivaamisen toteuttaa ihan elävälle lapselle?

Harrastuksienkin täytyy hyödyntää muita, ei itseään. Älkää antako paljaalla jos ette jaksa itse hoivata!

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on parempi, että harrastuksena on nukke kuin oikea vauva. Toivottavasti harrastajat eivät huijaa ilmaisia bussikyytejä vaunuillaan.

Hmm. Tuossapa ideaa. Pistää kunnon piknik- eväät rattaisiin ja lähtee vähän retkelle linja-autolla.